perjantai 14. kesäkuuta 2013

Treenimasista

Toko toko, ei olla juuri treenattu, silläpä pudottauduin pois myös kokeiden jonotuslistoilta. Viime kokeessa koira nousi paikkamakuussa istumaan, nokka kohti naapurin narttua. En tajunnut silloin kuinka suuri merkitys asialla oli. Mutta tajusin vasta pari päivää sitten että mulle iski masis, siitä etten saa ikinä tuota koiraa suoritusvarmaksi. Se kyllä parhaimmillaan tekee hiton hienosti, mutta en voi olla varma tekeekö se ollenkaan.

Viettiteoriat, taas kiistelty aihe. Viettiteorioihin tutustuin jo remun treeniaikana, sieltä löysin avun edes jonkinlaiseen hallintaan. Nyt ne on saaneet uuden tulemisen. Löysin mentorin, joka on samalla aaltopituudella. En ole ajatellutkaan että niistä olisi hyötyä ronin kaltaisen koiran kanssa. olen jotenkin automaattisesti ajatellut että ne toimii sellaiselle kovalle ja vietikkäälle sakemannille. Nyt olen ymmärtänyt että ne sopivat myös pehmeämmille, mutta vietikkäille koirille, kuten ronille. Me ollaan pari päivää treenattu uusien ohjeiden mukaan, ja huomaan heti eron. Koulutus on toteutettu välimatkan vuoksi virtuaalisesti.

Kyllä vain, virtuaalista koulutusta, tämä on nykyaikaa. Mutta nyt mulla on suunta mihin mennä, ronin kanssa palaamme tokokentille joskus, kunhan tunnen että ollaan valmiita. Koira osaa teknisesti, mutta me ei osata henkistä puolta. Nyt treenaamme asenteen kohdalleen. Luulen että tämän kautta, jos jonkun kautta on mahdollista saavuttaa vielä se pk haave roninkin kanssa.

Viikolla oli aiheesta enemmänkin mietteitä, mutta silloin en ehtinyt enkä jaksanut niitä kirjoittaa, ehkä myöhemmin. Nyt nautin tästä tunteesta, ajatuksista, asioiden sisäistämisestä ja siitä että muutamalla treenillä näin sen eron ronissa. Ja niin näki video tuomarikin.

Moni on sanonut ettei kannata teorisoida liikaa treenejä. Mutta vertaanpa tätä autoiluun. Toiset ostaa jonkun auton ja ajaa sillä tyytyväisenä, toiset haluavat tietää miten se auto toimii, toiset vielä haluaa sitä parantaa, toiset vie sen korjaamolle jos se ei toimi. Minä haluan tehdä kaiken itse, ymmärtää miksi mitäkin tapahtuu, miten saan jotankin tapahtumaan, enkä halua käyttää sitä valmista mallia. Haluan ajaa rallia lujaa, sillä itse rakennetulla, ja korjata jos on tarve.

2 kommenttia:

  1. I feel you in the last chapter!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se ei tee asiasta helppoa :D Mutta, toivottavasti yritteliäisyys palkitaan.

      Poista