Sporttirakki, tuo koirankouluttajan uusi palsta jossa kouluttamisen sekamelskan ymmärtäminen jää ohjaajan, yleensä kokemattoman harteille. Tuolla palstalla pääsee ääneen useat kouluttajat eikä yhteistä punaista lankaa ole. Kirjoituksissa on kyllä paljonkin järkeä mutta se omaan toimintaan sopiva asia pitää osata sieltä löytää. Eikä se ole helppoa, moni aloitteleva koirankouluttaja ei näe muutenkaan omassa toiminnassaan mitään väärää vaan vika löytyy koirasta. Nokun tämä niin tykkää toisista koirista, sitä ei tänään huvita, kävimme lenkillä ennen koulutusta jne jne. Ollaan käyty jo kokeissa kokeilemassa että homma ei toimi. Kotona se kyllä osaa.
On käyty semmoja, on käyty nimekkäiden kouluttajien koulutuksessa mutta homma ei etene. Koiraa ei häiriössä saada ottamaan kontaktia vaikka kotona osaa jo ylempienkin luokkien liikkeet. Aivan, olen itsekin sen virheen tehnyt, mutta sieltä noussut. Silmäni avattiin ja aloin ymmärtämään kuinka pienistä asioista homma koostuu ja mistä se vika löytyy, sieltä peilistä. Koiraa pitää osata lukea, milloin se on valmis etenemään, milloin se ei ole valmis, milloin siltä voidaan alkaa vaatimaan asioita. Ja tärkein, pystyä myöntämään että olemme edenneet liian nopeasti ja palaamaan takaisin.
Periaatteessa koiran kouluttaminen on helppoa, vahvistaa sitä mitä haluaa ja sammuttaa väärän toiminnan. No se kuinka se käytännössä toimii, riippuu lajista, koirasta, ohjaajasta jne. Kesän tokoryhmää vetäessäni on kummasteltu kuinka pieniksi asioita pilkon. Aivan, jos haluaa vahvan ketjun, pitää jokainen palanen vahvistaa. Ihan jokainen. Siellä on ylempienkin luokkien koirakoita istutettu hakemassa kontaktia, on harjoiteltu ekaa askelta ja kuinka opetetaan koiran suu pysymään kiinni vaikka ohjaajalle olisi "liikaa nostattava lelupalkka".
Minun mielestäni kun edelleenkään koiralle ei ole liian nostattavaa palkkaa vaan lopulta pitää pystyä käyttämään sitä koiran eniten himoitsemaa vahvistetta. Sillä se koira saadaan toimimaan varmimmin tilanteessa kuin tilanteessa. Teknisiä asioita voidaan opettaa matalammassa vietissä, sillä laskevalla namipalkalla. Mutta lopullinen suoritus pitäisi olla rakennettu sillä maailman parhaimmalla.
Toinen juttu ehkä se että ohjaajalla tulee kuitenkin olla koiraansa tietty auktoriteetti. Se että se saadaan hallittua siinä korkeimmassa vietissä, esim bordercollie lampailla. Paimennus on avannut silmäni mitä tarkoittaa hallinta, se ei tarkoita sitä että voi lenkittää koiria vapaana, ei sitä että sen saa kutsuttua luoksensa eikä ainakaan sitä että se pysyy lähdössä agilityssa. Ne pitäisi ollaitsestään selvyyksiä. Se tarkoittaa sitä että se tulee jäniksen perästä pois yhdellä käskyllä, että se saadaan maahan ollessaan ohjaajasta 400m päässä.
Aina pitää muistaa että Roomaan on monta tietä, mutta sen aloittelevankin on löydettävä se itselle sopivin. Huomenna ei kannata valita sitä viereistä. Se menee silloin sekamelskaksi. Tässä vaiheessa on ehkä syytä lähteä kouluttamaan omaani, ilonaa, tuota 9kk ilopilleriä joka näyttäisi pääsevän riskialttiin iän yli ontumatta.
Olemme nyt alkaneet tehdä aksan ja tottiksen pohjia. Eli aksassa yhden esteen hakemista ja tottikseen opeteltu istumista. Niitä tärkeimpiä joista koko homma lähtee. Jospa tällä koiralla saisin jo niitä meriittejä joilla kärsii puhua kouluttamisesta. Tuo oli sarkasmia, olen nähnyt kuinka vajavaisilla koiranlukutaidoilla tehdään tuloksia kun vain treenaa ahkerasti. Kokemus ei minun silmissä korreloi koulutustaitoon millään tavalla. On kokeneita ohjaajia, ja on taitavia ohjaajia ja on ohjaajia jotka ovat molempia. Mutta jos saisin terveen koiran joka eläisi terveenä suurimman osan elämästään, olisin jo hyvin tyytyväinen.
Paimennuksessahan se on jo pro ikäisekseen, mutta siitä en voi ottaa kunniaa. Minulla on kouluttaja jonka ohjeisiin luotan tällä hetkellä täysin. Tottakai pidän myös omat silmät ja ajatuksen avoinna. Mutta vasta nyt alan löytämään sieltä ne asiat mitä pitää milloinkin vahvistaa, ja huomaan mitkä olisi kannattanut vahvistaa. Eli saan suht vapaasti etsiä omaa tietäni mutta perässä kulkee kouluttaja joka toppuuttelee tyhmimmän jutut.
Bradi kävi fyssarilla, hänen mielestään ristiluun tietämillä on ongelma paikka. Fyssari ei nähnyt kuvauksesta mitään hyötyä, mitään niin isoa siellä ei ole että sille voisi mitään. Muutenkin kotikoiralle tyypillisiä kolhuja oli vähän jokapuolella. Not, vaan ehkä se kielii koiran luonteesta, aina täysillä. Mutta vahvisti oman ajatukseni että siellä on jotain, ei vakavaa mutta joka tuo liikkeeseen omat ongelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti