Paimennusta

Ronin kanssa eilen kokeiltiin kisarataa lyhennetyillä väleillä. Eihän se vielä kisavalmis ole mutta sai hyvän käsityksen mitä pitää treenata. Treenattavaa on ainakin tämmöisessä tärkeysjärjestyksessä. Maahanmeno/stoppi, saattaa tarvia 3 käskyä ja paineen, tulee läpi. Flänkkeihin ja hakukaareen pitää saada leveyttä. Suuntakäskyt varmemmiksi, tarvii vielä vartaloapua. Poispäin kuljetuksessa tahtoo yrittää lähteä kaarelle. Mutta palikat on kohdallaan.

Huhhuijakkaa...

Nyt voi kuulua perästä mutta en vain voi pitää suutani kiinni. Korostan että kirjoitan vain omia mielipiteitäni. 

Olen itse saanut ohjeita pentua etsiessä: ota tunnetulta kasvattajalta, selvitä terveyttä, tutustu vanhempiin jne. normaalit litaniat. 

Tunnettu kasvattaja ei ole mikään tae. Nyttemmin kun tutustunut enemmän rotuun niin tunnetutkin kasvattajat tuottavat välillä aivan ihmeellisillä riskeillä pentuja. Astutetaan narttuja jotka omistajankaan mielestä eivät ole mieleisiä. Astutetaan uroksilla joiden suvussa on addisonia, cushingia, ocd:ta ja mitä lie. Epilepsia listoilta voi vetää johtopäätöksiä mitkä koirat ovat jättäneet epilepsiaa. OCD listoilta näkee kenen pentueissa on ollut OCD:ta.  

Nartun vajaita ominaisuuksia paikataan uroksen toisen ääripään ominaisuuksilla. Toivotaan siihen väliin koiria. Toivoahan sopii, luultavastihan sieltä tulee lisää ääripään koiria, pahimmillaan molempien huonoilla puolilla. Nättejähän niistä varmasti tulee, näyttää sohvalla hyvältä. Mutta markkinoidaan monipuolisina harrastuskoirina. Ne ylipehmeät, ne vasta onkin hyviä harrastuskoiria. Ai niin, eihän normaali astutus onnistu, pitää keinohedelmöittää. Mun mielestä pitää tajuta jotain jos ei astutus onnistu. 

Sieltä on nyt tulossa pentuja, monipuoliseen harrastuskäyttöön. Pentukyselyjäkään ei oteta enää vastaan, niin on menekkiä pennuille. Toivottavasti hyvät ihmiset tajuaa minkä riskin ne ottavat kun haluavat nätin ja erikoisenvärisen bortsun, selvittäkää jonkun kokeneemman kanssa mitä sieltä takaa tulee. Ja ottakaa koiralle se vakuutus! Jos joku sairauksista periytyy, se tulee kalliiksi. 

Ja syö miestä, saati naista, jos omistaa sairaan koiran, sen minä tiedän. Ja minun mielestäni molempien jalostuskoirien pitää olla rodussaan keskivertoa parempia, molempien. Ja täydentää toisiaan, ei paikata puuttuvia ominaisuuksia. Lottoa voi laittaa joka lauantai ärrällä.

Tuli kirjoitettua aika provosoivasti mutta voin sanoa että mua ottaa päähän. 

Paimennusta ja yleistä höpinää.

Paimennus kärpänen on puraissut. Olemme käyneet nyt 8krt vasta valmennuksissa ja ohjaajakin syttyy lajiin jo kunnolla. On se hitto vaan vaikeeta mutta niin mukavaa. Alun nousukiidon jäljiltä alkoi tuntumaan ettei kehitystä tapahdu ja homma vaan huononee. Koutsi sitten huomautti että koko ajan on lyöty vaikeutta lisää. Minä en ole vain tajunnut sitä. Tietenkinhän se on eriasia flänkätä pienessä aitauksessa 20m lauman taakse kuin isolla pellolla 100m. Noo, perjantaina kuulemma ajetaan sitten lyhennettyä 1lk rataa. :O  9. kerralla rataa, ei hitto. Tuli myös käsky opetella säännöt ja lähteä katsomaan kisoja että tietää mihin pyritään. Kai sillä uskoa on että me vielä kisataan. Ei tuo ykkösluokka mitenkään ylitsepääsemättömältä vaikutakaan.

Harmi kun kausi loppuu eikä meillä ole kuin ehkä 2 treeniä enää. Muutenkin kun käy toisen luona treenaamassa niin mahdollisuudet. Jos ensi kesäksi toteutuisi jo tälle kesälle suunnitellut omat lampaat. Ehkä varovaisesti voisi ensi vuodelle laittaa tavoitteeksi sen PAIM1 ja PPR1. Oishan se hienoo. Tuohon bortsut on jalostettu (ainakin pitäisi olla muuhunkin kuin olemaan nätti) ja tuolla roni on elementissään. Siitä kuoriutuu pirun kova ja itsevarma koira tuolla.

Muuten treeneistä ei juuri ole kerrottavaa. Aksa on ollut tauolla, penikkatautini on pitänyt siitä huolen että tauko on nyt pitänyt. Hinku ois kova mutta haluan nyt tauon säännöllisistä treeneistä. Käydään kun käydään ja aktivoidutaan kunnolla taas talvikaudelle. Pikkuisen olisi tehnyt mieli laittaa ilmoa kisoihin mutta siitä tauosta pidän nyt kiinni. Asiaan palataan sitten kun uusi tyyli on kunnossa. Tottiksen puolella on jatkettu ronin kanssa perustreeniä. Vahvistan aktivoitumista ohjaajaa kohtaan, sekä patoamisen kautta seuraamisen alkeita. Treenit on viime aikoina sujuneet ihan hyvin. Niin hyvin että nettikoutsikin niitä hehkutti videon muodossa.

Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen tajusin että blogini liikenne on aika kovaa ja pitää jo miettiä mitä kirjoittaa ettei anna mitä tahansa kuvaa. Aion silti kirjoittaa edelleen kriittisesti eri aiheista. Olen jo suututtanut muutamia tahoja joten ei tässä enää menetettävää ole. Pientä piikittelyäkin olen havainnut jostain blogeista. Näihin tulen vastaamaan samalla mitalla välillä takaisin.

Koira harrastusvälineenä

Toisessa blogissa oli kyseenalaistettu ja kysytty pitääkö omistaja koiraansa vain harrastusvälineenä. Tästä innoituksen saaneena aloin pohdiskella asiaa.

Onko koira sinulle vain harrastusväline? Tämmöinen tulee mieleen koska kirjoitat vain treeneistä sekä ei syö kunnolla ja juotat ja syötät energia juomia/jauheita koiralle.. :/

Kyllä, koira on minulle harrastusväline. Roni ja brad on otettu meille harrastuksia silmällä pitäen, minun harrastuksia silmällä pitäen. Miksi olisin ottanut koiramaailman ferrarin jos en arvostaisi sen ominaisuuksia.

Minähän olen perusluonteeltani laiska. Ilman koiria jäisin vain kotisohvalle makaamaan. Ja hulluna kai sitä pidettäisiin jos hyppisi tuolla metsässä pressu niskassa ilman koiraa, hakuharrastuksessa se ymmärretään. Koiraharrastus on tuonut paljon. Kavereita, naurua, onnistumisen tunteita, rauhoittumista sateisessa syysmetsässä. Harrastushan on parhaimmillaan sellainen joka vie ajatukset pois arjesta, pitää yllä kuntoa ja on hauskaa. Juokseminen ei ole hauskaa, hiihtäminen ei ole hauskaa, koiran kanssa ne on hauskaa. 1-3h muutaman kerran viikossa on tilanne jolloin ei ajattele arjen ongelmia, silloin ollaan treenaamassa, silloin on hauskaa.

Olen halunnut mahdollistaa harrastukseni monipuolisuuden valitsemalla rodun jonka kanssa pystyy tekemään lähes mitä vain ja se on mahdollista tehdä vielä erittäin hyvin. Eli koirani on minulle harrastusväline. mietin paljon lepoaikoja, olen miettinyt kuntokaudet ja treenikaudet erikseen. Seuraan ja mietin ruokintaa tarkasti, hieron ja venyttelen koiria. Uskon niiden asioiden olevan hyvin, varsinkin kun rotu on jalostettu tekemään.

Sen lisäksi ne ovat perhekoiria, lasten kavereita, sohvanlämmittäjiä kainalossa, varpaiden lämmittäjiä sängyssä. Ne ovat mukana jokapäiväisessä arjessa. Pääsevät metsään, meren rantaan, treenikentälle ja laitumelle. Esimerkiksi ronille parempi paikka voisi olla lammastilalla työkoirana, se juttu mihin se on jalostettu. Mutta toivon että tämä on se toiseksi paras paikka.

Loppudilemma kai on että koirat on mulle harrastusvälineitä(kin) mutta myös paljon muuta. Sählymaila ei paljoa sohvalla lämmitä.

Seuraavaksi kuvakollaasi arjestamme ja näistä tilanteista otettuja heikkolaatuisia kännykkä kuvia.

Kyllä se treeneissä kulkee...

Miksi oi miksi ei kisoihin saa tuollaista draivia kuin treeneihin. Tässä video viikonlopun hypäri radasta treeneihin kopioituna. Olen erittäin tyytyväinen huolimatta mun huiskasun aiheuttamasta riman pudotuksesta.

http://www.youtube.com/watch?v=GycMaCwCHuA&feature=youtu.be

Tuomarit ja niiden toiminta *päivitetty*

Mää olen tehnyt päätöksen etten valkkaa kokeita tai kisoja tuomareiden perusteella. Jos osaamistaso on hyvä, tulos on saatava tuomarilta kuin tuomarilta. Mutta nyt taidan tehdä poikkeuksen. Lauantaisen hypärin tuomari on käyttäytynyt mielestäni ala-arvoisesti kisaajia kohtaan. Ratakin oli haasteellinen ykkösluokan koirille mutta korviini kantautuneet kommentit ovat se syy. Yhden koiran tuomari on käskenyt jatkamaan rataa kun ei ekalla osunut kepeille, vaikka hylly onkin alla niin en näe ykkösluokassa tarpeelliseksi puuttua vielä tälläiseen. Toinen, vielä pahempi. Koira on ohittanut esteen ja sitä uudestaan ottaessa "jatka jo seuraaville esteille, ei toi suoritus tuosta enää paremmaks muutu" on mielestäni sen tason kommentti että jos on noin tehtäväänsä kyllästynyt tuomari niin ei kannattane edes tuomaroimaan lähteä. Vittu. 

I have a dream!

On tavoitteita, on Tavoitteita ja on unelmia. Meidän seuraava tavoite on keväällä 2014. Kisaaminen lopetetaan nyt, viimeisimmät kisat osoitti että pää kestää suuremmatkin kisat mutta paketti ei. Tänään on purettu parinkin ihmisen kanssa viikonlopun ratoja videolta. Tänään on myös tullut se tunne kun tajuaa jotain uutta. Agilitysta täysin ymmärtämätön tuttuni, erittäin hyvä mentaalipuolen kouluttaja avasi silmäni ja nosti pääni pois pensaasta. Tässä nyt alkuun video agiradalta. Hypärin videota en edes kehtaa esille laittaa, niin käsittämätöntä konttausta se on.

https://www.youtube.com/watch?v=Ko_mvAOngrc&feature=youtube_gdata_player

Radan jälkeen, vielä sunnuntainakin olin siinä uskossa että rata kaatui kepeille. Tänään silmäni avattiin ja ymmärsin syyn. Kepit olivat seuraus, syy oli vajaa ohjaus putkeen ennen keppejä, täpärä pelastus ja tästä johtuva helpotuksen/turhautumisen tunne. Minun focus hajosi tässä kohtaa ja loppurata mentiin ainoastaan hyvän koiran ansiosta puhtaasti. Mun helma synti, keskittyminen purkautuu turhautumiseksi heti virheen tullessa.

Onneksi turhautuminen ei kohdistu koiraan sekä tiedostan omat puutteeni. Tai kohdistuuhan se tavallaan, vajaa ohjaus tuottaa virheellisiä esteitä mutta pyrin olemaan huomioimatta niitä ettei koira ymmärtäisi olevan väärällä esteellä. Irtoaminen on hyvällä mallilla, estehakuisuus on hyvällä mallilla, esteiden lukittuminen parantuu koko ajan. Nyt vain ohjaajan pitää löytää keinot olla koiraa edellä ohjaamassa ohjusta oikeaan suuntaan. Ohjaajan pitää myös keskittyä omaan hommaansa että keskittyminen kestää epäonnistumiset. Kilpailuhengen, täydellisyyden tavoittelun ja itsekritiikin aiheuttama turhautuminen pitää päästää valloilleen vasta kun koira on autossa. Onneksi agility on ronille laji jossa se ei ota painetta mun mielentilasta. Kehittymistä täytyy tapahtua joka suuntaan mutta onneksi sen tiedostan ja siihen pyrin, kaikin keinoin.

Mulla on unelmia, niin isoja ettei niitä kehtaa ääneen sanoa. Mulla on tavoitteita, yksi on saada henkinen puoli kuntoon. Entisenä urheilijana ymmärrän henkisen puolen tärkeyden. Kaikki lähtee ohjaajan päästä. Seuraava tavoite on saada paketti kasaan keväälle 2014 jolloin on tarkoitus palata kisaamaan. On myös Tavoitteita, kuten saada leivottua ronista agivalio.

Samalla tavalla on harrastajia ja on Harrastajia. Voiton tahto ja unelmat tekee voittajan. On suomalaista fairplay puhetta että täytyy olla hyvä häviäjä. Se on mun mielestä väärin, "kaikki pelaa" systeemi on väärin. Kaikilla pitää olla mahdollisuus pelata mutta voittajat täytyy löytää, heidän pitää päästä kehittymään. Voittaja inhoaa häviämistä, turhautumisessa ei ole mitään väärää vaan se osoittaa että on tosissaan. Puulaakia voi pelata kuka tahansa. Voittajat lähtee NHL:n, heillä on unelmia ja he tekevät unelmien eteen töitä. Voittajilla on mennyt useammat mailat hävityn pelin jälkeen, turhautumisen vuoksi.