Miksi oi miksi ei kisoihin saa tuollaista draivia kuin treeneihin. Tässä video viikonlopun hypäri radasta treeneihin kopioituna. Olen erittäin tyytyväinen huolimatta mun huiskasun aiheuttamasta riman pudotuksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=GycMaCwCHuA&feature=youtu.be
perjantai 23. elokuuta 2013
Tuomarit ja niiden toiminta *päivitetty*
Mää olen tehnyt päätöksen etten valkkaa kokeita tai kisoja tuomareiden perusteella. Jos osaamistaso on hyvä, tulos on saatava tuomarilta kuin tuomarilta. Mutta nyt taidan tehdä poikkeuksen. Lauantaisen hypärin tuomari on käyttäytynyt mielestäni ala-arvoisesti kisaajia kohtaan. Ratakin oli haasteellinen ykkösluokan koirille mutta korviini kantautuneet kommentit ovat se syy. Yhden koiran tuomari on käskenyt jatkamaan rataa kun ei ekalla osunut kepeille, vaikka hylly onkin alla niin en näe ykkösluokassa tarpeelliseksi puuttua vielä tälläiseen. Toinen, vielä pahempi. Koira on ohittanut esteen ja sitä uudestaan ottaessa "jatka jo seuraaville esteille, ei toi suoritus tuosta enää paremmaks muutu" on mielestäni sen tason kommentti että jos on noin tehtäväänsä kyllästynyt tuomari niin ei kannattane edes tuomaroimaan lähteä. Vittu.
tiistai 20. elokuuta 2013
I have a dream!
On tavoitteita, on Tavoitteita ja on unelmia. Meidän seuraava tavoite on keväällä 2014. Kisaaminen lopetetaan nyt, viimeisimmät kisat osoitti että pää kestää suuremmatkin kisat mutta paketti ei. Tänään on purettu parinkin ihmisen kanssa viikonlopun ratoja videolta. Tänään on myös tullut se tunne kun tajuaa jotain uutta. Agilitysta täysin ymmärtämätön tuttuni, erittäin hyvä mentaalipuolen kouluttaja avasi silmäni ja nosti pääni pois pensaasta. Tässä nyt alkuun video agiradalta. Hypärin videota en edes kehtaa esille laittaa, niin käsittämätöntä konttausta se on.
https://www.youtube.com/watch?v=Ko_mvAOngrc&feature=youtube_gdata_player
Radan jälkeen, vielä sunnuntainakin olin siinä uskossa että rata kaatui kepeille. Tänään silmäni avattiin ja ymmärsin syyn. Kepit olivat seuraus, syy oli vajaa ohjaus putkeen ennen keppejä, täpärä pelastus ja tästä johtuva helpotuksen/turhautumisen tunne. Minun focus hajosi tässä kohtaa ja loppurata mentiin ainoastaan hyvän koiran ansiosta puhtaasti. Mun helma synti, keskittyminen purkautuu turhautumiseksi heti virheen tullessa.
Onneksi turhautuminen ei kohdistu koiraan sekä tiedostan omat puutteeni. Tai kohdistuuhan se tavallaan, vajaa ohjaus tuottaa virheellisiä esteitä mutta pyrin olemaan huomioimatta niitä ettei koira ymmärtäisi olevan väärällä esteellä. Irtoaminen on hyvällä mallilla, estehakuisuus on hyvällä mallilla, esteiden lukittuminen parantuu koko ajan. Nyt vain ohjaajan pitää löytää keinot olla koiraa edellä ohjaamassa ohjusta oikeaan suuntaan. Ohjaajan pitää myös keskittyä omaan hommaansa että keskittyminen kestää epäonnistumiset. Kilpailuhengen, täydellisyyden tavoittelun ja itsekritiikin aiheuttama turhautuminen pitää päästää valloilleen vasta kun koira on autossa. Onneksi agility on ronille laji jossa se ei ota painetta mun mielentilasta. Kehittymistä täytyy tapahtua joka suuntaan mutta onneksi sen tiedostan ja siihen pyrin, kaikin keinoin.
Mulla on unelmia, niin isoja ettei niitä kehtaa ääneen sanoa. Mulla on tavoitteita, yksi on saada henkinen puoli kuntoon. Entisenä urheilijana ymmärrän henkisen puolen tärkeyden. Kaikki lähtee ohjaajan päästä. Seuraava tavoite on saada paketti kasaan keväälle 2014 jolloin on tarkoitus palata kisaamaan. On myös Tavoitteita, kuten saada leivottua ronista agivalio.
Samalla tavalla on harrastajia ja on Harrastajia. Voiton tahto ja unelmat tekee voittajan. On suomalaista fairplay puhetta että täytyy olla hyvä häviäjä. Se on mun mielestä väärin, "kaikki pelaa" systeemi on väärin. Kaikilla pitää olla mahdollisuus pelata mutta voittajat täytyy löytää, heidän pitää päästä kehittymään. Voittaja inhoaa häviämistä, turhautumisessa ei ole mitään väärää vaan se osoittaa että on tosissaan. Puulaakia voi pelata kuka tahansa. Voittajat lähtee NHL:n, heillä on unelmia ja he tekevät unelmien eteen töitä. Voittajilla on mennyt useammat mailat hävityn pelin jälkeen, turhautumisen vuoksi.
https://www.youtube.com/watch?v=Ko_mvAOngrc&feature=youtube_gdata_player
Radan jälkeen, vielä sunnuntainakin olin siinä uskossa että rata kaatui kepeille. Tänään silmäni avattiin ja ymmärsin syyn. Kepit olivat seuraus, syy oli vajaa ohjaus putkeen ennen keppejä, täpärä pelastus ja tästä johtuva helpotuksen/turhautumisen tunne. Minun focus hajosi tässä kohtaa ja loppurata mentiin ainoastaan hyvän koiran ansiosta puhtaasti. Mun helma synti, keskittyminen purkautuu turhautumiseksi heti virheen tullessa.
Onneksi turhautuminen ei kohdistu koiraan sekä tiedostan omat puutteeni. Tai kohdistuuhan se tavallaan, vajaa ohjaus tuottaa virheellisiä esteitä mutta pyrin olemaan huomioimatta niitä ettei koira ymmärtäisi olevan väärällä esteellä. Irtoaminen on hyvällä mallilla, estehakuisuus on hyvällä mallilla, esteiden lukittuminen parantuu koko ajan. Nyt vain ohjaajan pitää löytää keinot olla koiraa edellä ohjaamassa ohjusta oikeaan suuntaan. Ohjaajan pitää myös keskittyä omaan hommaansa että keskittyminen kestää epäonnistumiset. Kilpailuhengen, täydellisyyden tavoittelun ja itsekritiikin aiheuttama turhautuminen pitää päästää valloilleen vasta kun koira on autossa. Onneksi agility on ronille laji jossa se ei ota painetta mun mielentilasta. Kehittymistä täytyy tapahtua joka suuntaan mutta onneksi sen tiedostan ja siihen pyrin, kaikin keinoin.
Mulla on unelmia, niin isoja ettei niitä kehtaa ääneen sanoa. Mulla on tavoitteita, yksi on saada henkinen puoli kuntoon. Entisenä urheilijana ymmärrän henkisen puolen tärkeyden. Kaikki lähtee ohjaajan päästä. Seuraava tavoite on saada paketti kasaan keväälle 2014 jolloin on tarkoitus palata kisaamaan. On myös Tavoitteita, kuten saada leivottua ronista agivalio.
Samalla tavalla on harrastajia ja on Harrastajia. Voiton tahto ja unelmat tekee voittajan. On suomalaista fairplay puhetta että täytyy olla hyvä häviäjä. Se on mun mielestä väärin, "kaikki pelaa" systeemi on väärin. Kaikilla pitää olla mahdollisuus pelata mutta voittajat täytyy löytää, heidän pitää päästä kehittymään. Voittaja inhoaa häviämistä, turhautumisessa ei ole mitään väärää vaan se osoittaa että on tosissaan. Puulaakia voi pelata kuka tahansa. Voittajat lähtee NHL:n, heillä on unelmia ja he tekevät unelmien eteen töitä. Voittajilla on mennyt useammat mailat hävityn pelin jälkeen, turhautumisen vuoksi.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Piirinmestaruuskisat, isojen kisojen tunnelmaa.
Torstaina kävimme kenraaliharjoituksissa. Rata oli kiperä ja aiheuttikin vähän toistoja tiettyihin paikkoihin.
Ensin säädettiin kepeille menoa, putkesta jarrua ja antaa koiran hakea kepit niin sinne menee. Seuraava ongelma olikin 12-13 väli. Siihen haettiin oikeita suuntia useampaan kertaan. Lopulta paras ratkaisu oli että työnsin 12 takaakierrolle kauempaa reittiä jolloin pääsin erkanemaan 13 ja ehdin työntämään koiran sinne taas tuosta vasemman kautta. Loppurata menikin ihan hyvin.
No tänään olimme sitten "isoissa kisoissa". Virpiniemessä on käynnissä piirinmestaruudet ja samassa myös belgien rotumestaruudet. Päivä aloitettiin klo 7 herätyksellä. Eka rataan tutustuminen oli 9.40. Rata oli perus agirata, ei mitään isompia ansoja, kivaa rallattelua. Rata menikin ihan hyvin siihen asti kun pääsimme kepeille, lähetin koiran kepeille ja annoin tilaa että saa itse hakea eka välin. Lähti hyvin pujottelemaan mutta minä jäin liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja roni tuli epävarmaksi oikeasta esteestä ja lopetti pujottelun puoleen väliin. No uusiksi ja rata mentiin loppuun puhtaasti, eli 5vp. Sydämentykytyksiä tuotti tuon koiran A-este, se nimittäin tulee sen jo niin vauhdilla. Harjan yli loikalla johonkin puoleen väliin alastuloa ja siihen vielä stoppasi kontaktille vaikka putki suoraan edessä. Alastulon tömähdys oli kuulemma kuulunut selvästi radan ulkopuolellekin.
Hypäri oli ykkösten radaksi vaikee. Suoraa käännös suoraa... Mulla loppui kunto jo tutustumisessa :). No sain jotenkin pelasteltua rataa kepeille asti mutta roni ei irronnutkaan suoraa putkea ennen olleelle esteelle kuten olin toivonut joten olin myöhässä kepeillä enkä ehtinyt suorasta putkesta ampuvaa koiraa jarruttamaan. No tässäkin radassa oli hyviä kohtia kun ehdin parille persjätölle radan profiilista huolimatta.
Joukkue rata oli ihan otettavissa oleva, ehkä kakkosten rata. Roni karkasi kuitenkin jo kakkosesteeltä puomille ja ehti koskemaan tassullaan kontaktiin ennen kääntymistä. No hyl heti alkuun eikä rata muutenkaan mennyt häävisti. Pitkä päivä ja läpimärät vaatteet kaatosateessa eivät pitäneet tunnelmaa hirveän korkealla.
2 vierekkäistä rataa, tekonurmi, paljon porukkaa ja puitteet urheilukeskuksessa. Tuloksia tärkeämpää oli kokemus tuollaisista kisoista. Pääsin kisaamaan samalle radalle kokeneempien kanssa eikä tarvinnut kyllä hävetä. Ei olla kaukana tarvittavasta tasosta ja roni on aivan huikeen nopee ja ohjattava. Estehakuisuutta on treenattu ja sekin näkyy heti, karkaa heti esteelle jos ohjaaja on myöhässä eikä näytä mihin pitää mennä.
Nyt vetäydymme tauolle, kisoista ja aikataulutetuista treeneistä. Treenaamassa varmaan käydään, mutta just silloin kun se aikatauluun sopii.
Perjantaina kävimme irroittelemassa paikkoja paimennuksessa. Roni on ollut vähän tahmee, meinaa painua kuplaansa ja jäädä vain tuijottamaan. Asiaa korjattiin liikkuvammilla lampailla ja koiraanhan tulikin liikettä kun lampaat meinasivat karata. Mutta ongelman korjaus aiheuttaa yleensä uuden ongelman. Flankit olivat liian tiukkoja ja herkät lampaat lähtivät liian aikaisin liikkeelle. Tätä korjattiin taas isommalla laumalla (49kpl) ja yritin antaa painetta että irtoaa paremmin flankille. Isompaa laumaa se kiersikin kauempaa. No sain taas kuulla ettei roni ole oikeesti pehmee, vetää muo 100-0 nenästä ja tekee mitä haluaa pellolla. Loppua kohti opin jo antamaan paineen oikein että alkoi nuo flankitkin onnistumaan. Siitä on tulossa hieno paimenkoira, pitäisi päästä vaan treenaamaan enemmän. Jokohan kohta olisimme sellaisella tasolla että uskaltaisi jotain käydä yksikseen tekemässä. Ainakaan pellon reunalta ei tule ohjeita enää jatkuvalla syötöllä.
Agi ja paimennus on ronin lajit, se on näissä ihan paras. Bradin touhuista ei ole paljoa kerrottavaa. Perusjuttuja ja pohjien tekoa. Virtaisa ja työintoinen nuorukainen josta tulee vielä jotain suurta.
*Lisäys* Jos ronin A alkaa olla noin vauhdikas, mää alan miettimään juoksu A:n rakentamista. En halua pysäyttää sitä tuosta vauhdista, saattaa nimittäin ottaa olkapäihin.
Ensin säädettiin kepeille menoa, putkesta jarrua ja antaa koiran hakea kepit niin sinne menee. Seuraava ongelma olikin 12-13 väli. Siihen haettiin oikeita suuntia useampaan kertaan. Lopulta paras ratkaisu oli että työnsin 12 takaakierrolle kauempaa reittiä jolloin pääsin erkanemaan 13 ja ehdin työntämään koiran sinne taas tuosta vasemman kautta. Loppurata menikin ihan hyvin.
No tänään olimme sitten "isoissa kisoissa". Virpiniemessä on käynnissä piirinmestaruudet ja samassa myös belgien rotumestaruudet. Päivä aloitettiin klo 7 herätyksellä. Eka rataan tutustuminen oli 9.40. Rata oli perus agirata, ei mitään isompia ansoja, kivaa rallattelua. Rata menikin ihan hyvin siihen asti kun pääsimme kepeille, lähetin koiran kepeille ja annoin tilaa että saa itse hakea eka välin. Lähti hyvin pujottelemaan mutta minä jäin liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja roni tuli epävarmaksi oikeasta esteestä ja lopetti pujottelun puoleen väliin. No uusiksi ja rata mentiin loppuun puhtaasti, eli 5vp. Sydämentykytyksiä tuotti tuon koiran A-este, se nimittäin tulee sen jo niin vauhdilla. Harjan yli loikalla johonkin puoleen väliin alastuloa ja siihen vielä stoppasi kontaktille vaikka putki suoraan edessä. Alastulon tömähdys oli kuulemma kuulunut selvästi radan ulkopuolellekin.
Hypäri oli ykkösten radaksi vaikee. Suoraa käännös suoraa... Mulla loppui kunto jo tutustumisessa :). No sain jotenkin pelasteltua rataa kepeille asti mutta roni ei irronnutkaan suoraa putkea ennen olleelle esteelle kuten olin toivonut joten olin myöhässä kepeillä enkä ehtinyt suorasta putkesta ampuvaa koiraa jarruttamaan. No tässäkin radassa oli hyviä kohtia kun ehdin parille persjätölle radan profiilista huolimatta.
Joukkue rata oli ihan otettavissa oleva, ehkä kakkosten rata. Roni karkasi kuitenkin jo kakkosesteeltä puomille ja ehti koskemaan tassullaan kontaktiin ennen kääntymistä. No hyl heti alkuun eikä rata muutenkaan mennyt häävisti. Pitkä päivä ja läpimärät vaatteet kaatosateessa eivät pitäneet tunnelmaa hirveän korkealla.
2 vierekkäistä rataa, tekonurmi, paljon porukkaa ja puitteet urheilukeskuksessa. Tuloksia tärkeämpää oli kokemus tuollaisista kisoista. Pääsin kisaamaan samalle radalle kokeneempien kanssa eikä tarvinnut kyllä hävetä. Ei olla kaukana tarvittavasta tasosta ja roni on aivan huikeen nopee ja ohjattava. Estehakuisuutta on treenattu ja sekin näkyy heti, karkaa heti esteelle jos ohjaaja on myöhässä eikä näytä mihin pitää mennä.
Nyt vetäydymme tauolle, kisoista ja aikataulutetuista treeneistä. Treenaamassa varmaan käydään, mutta just silloin kun se aikatauluun sopii.
Perjantaina kävimme irroittelemassa paikkoja paimennuksessa. Roni on ollut vähän tahmee, meinaa painua kuplaansa ja jäädä vain tuijottamaan. Asiaa korjattiin liikkuvammilla lampailla ja koiraanhan tulikin liikettä kun lampaat meinasivat karata. Mutta ongelman korjaus aiheuttaa yleensä uuden ongelman. Flankit olivat liian tiukkoja ja herkät lampaat lähtivät liian aikaisin liikkeelle. Tätä korjattiin taas isommalla laumalla (49kpl) ja yritin antaa painetta että irtoaa paremmin flankille. Isompaa laumaa se kiersikin kauempaa. No sain taas kuulla ettei roni ole oikeesti pehmee, vetää muo 100-0 nenästä ja tekee mitä haluaa pellolla. Loppua kohti opin jo antamaan paineen oikein että alkoi nuo flankitkin onnistumaan. Siitä on tulossa hieno paimenkoira, pitäisi päästä vaan treenaamaan enemmän. Jokohan kohta olisimme sellaisella tasolla että uskaltaisi jotain käydä yksikseen tekemässä. Ainakaan pellon reunalta ei tule ohjeita enää jatkuvalla syötöllä.
Agi ja paimennus on ronin lajit, se on näissä ihan paras. Bradin touhuista ei ole paljoa kerrottavaa. Perusjuttuja ja pohjien tekoa. Virtaisa ja työintoinen nuorukainen josta tulee vielä jotain suurta.
*Lisäys* Jos ronin A alkaa olla noin vauhdikas, mää alan miettimään juoksu A:n rakentamista. En halua pysäyttää sitä tuosta vauhdista, saattaa nimittäin ottaa olkapäihin.
tiistai 13. elokuuta 2013
Kohti kisoja.
Tänään treeneissä oli suunnilleen kuvanmukainen harjoitus. Ensin teimme erilaisia pätkiä ja tuntui ettei mikään onnistu. Kepit ei löytyneet kummastakaan suunnasta, puomin kontaktit oli hukassa ja sainpa jopa kiellon putkelle aikaiseksi. No sitten treenien paras osuus, täysi rata loppuun. Lopetin varmistelun ja tein suunnitelman uusien oppien mukaan. Treenikaveri (Henna) luopui suunnitelmasta, ei kuulemma ehdi. Kouluttajakin oli hieman epäileväinen ehtimisestäni. Päätin silti kokeilla, parissa viime treenissä olen ehtinyt sellaisiin paikkoihin mihin en olisi uskonut ehtiväni.
Pätkä treenissä otin koiran 3 esteen takaa mutta nyt lähdin rytmityksen vuoksi juoksemaan koiran kanssa jo 2 esteeltä. Putkeen irtosi hyvin vauhdin saattelemana, pieni putki jarru ja vekkasin kepeille ja sinne upposi. 6 esteelle irroitin koiran ja painelin valssin tapaisella ottamaan koiran vastaan renkaan takaa. A:lle hieno kontakti, 10 esteelle pieni jarru vastakkaisella että kääntyy puomille, puomin kontaktikin hyvä. Heitin koiran 12 takaakierrolle ja pakenin persjätöllä muurille, muurille jaakotus ja sylkkärillä renkaalle. Muurille mennessä pieni ajatuskatko ja jaakotus meni myöhäiseksi joten koira meni turhan pitkälle mutta sain koiran suosiollisella avustuksella tilanteen pelastettua. 15 riman pudotus mikä jäi ainoaksi kauneusvirheeksi, loppuun taas hieno A. Ja että olin tyytyväinen. Epäilyistä huolimatta egdin hyvin ohjauksiin enkä turhaan jarrutellut millään valsseilla menoa. Piru, määhän vielä opin tän. Tästä on hyvä jatkaa torstain kenraaleihin ja lauantain kisoihin.
sunnuntai 11. elokuuta 2013
New way, new attitude!!!
Nyt on aloitettu ajamaan sisään uutta tyyliä ja ennenkaikkea sisäänajamaan ohjaajan uutta asennetta. Tänäänkin oli hyvät treenit. Kaikki nyt ei mennyt ihan putkeen mutta se on odotettavissa kun aletaan muuttamaan jotain. Tärkeintä on että roni alkaa kestämään sen että olen hiljaa ja sen että jätän sen suorittamaan yksin esteitä, irroten itse jo seuraavalle. Unohdetaan myös perinteiset valssit yms hidasteet vaan nyt käytetään jaakotuksia, persjättöjä jne. Eli nyt painotetaan irtoamista, itsenäisyyttä ja esteiden merkkausta ja se alkaa heti toimimaan. Roni on vain niin pätevä, se toimii ajatuksen voimalla jos ohjaaja ei liikaa sekoita pakkaa.
Vielä tärkeämpi asia, uusi asenne. Tästä hyvä esimerkki keskustelu tältä päivältä. "Sitten tuohon vika väliin persjättö" "enhän mää ehdi tuonne persjätölle" "plaa plaa, mää en kuuntele tuollaista, ehdit sinä" ja piru, ehdinhän minä, se vain vaati sen etten jää varmistelemaan että koira tekee edellisen esteen vaan luotan siihen että se sen tekee ja laitan tossua toisen eteen. Uskon ronin sisäistävän muutokset helposti ja nyt aletaan treenaamaan bradiakin kun olen saanut omat ajatukset selväksi. Epätoivon hetkillä voi katsoa Suoknuutin videoita, ei tarvitse olla 50kg ballerina pärjätäkseen lajissa jos tietää mitä tekee.
Trust Your Dog!
Tähän onkin helppo iskeä tutun firman mainos :)
http://www.jk9.fi/template.php?navi=5
Vielä tärkeämpi asia, uusi asenne. Tästä hyvä esimerkki keskustelu tältä päivältä. "Sitten tuohon vika väliin persjättö" "enhän mää ehdi tuonne persjätölle" "plaa plaa, mää en kuuntele tuollaista, ehdit sinä" ja piru, ehdinhän minä, se vain vaati sen etten jää varmistelemaan että koira tekee edellisen esteen vaan luotan siihen että se sen tekee ja laitan tossua toisen eteen. Uskon ronin sisäistävän muutokset helposti ja nyt aletaan treenaamaan bradiakin kun olen saanut omat ajatukset selväksi. Epätoivon hetkillä voi katsoa Suoknuutin videoita, ei tarvitse olla 50kg ballerina pärjätäkseen lajissa jos tietää mitä tekee.
Trust Your Dog!
Tähän onkin helppo iskeä tutun firman mainos :)
http://www.jk9.fi/template.php?navi=5
lauantai 10. elokuuta 2013
Taas pennun ottajille neuvoja.
Törmäsin netissä hyvään kirjoitukseen ja piti tulla vielä lyhyesti kirjoittamaan. Jatkuvalla syötöllä käytetään riskikoiria jalostukseen, bordercollieissa sekä muissa roduissa. Olkaa hyvät pennun ottajat tarkkoja mistä ja mistä suvuista koiran otatte, käyttäkää aikaa sukujen tutkimiseen älkääkä uskoko varmaksi mitä kasvattaja sanoo. Riski on pienikin riski, jos kasvattajan mielestä yhdistelmä on riskin arvoinen, miettikää oletko itse valmis menettämään koirasi. Koira voi parhaimpaan pentuaikaan vaatia isot leikkaukset, pitkät toipumiset, voi kuolla kohtaukseen juuri koulutettuna. Ajatelkaa tilannetta että koiralla todetaan epilepsia, addison, cushing, ocd ja mitä näitä on. Tietoa on saatavilla sekä on sukuja joiden riskit eivät ole niin suuret. Ikinä ei voi tietää mitä koirasta tulee, mutta kannattaako riskiä suurentaa?
http://chicchoix.com/blog/?p=3428
http://chicchoix.com/blog/?p=3428
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)