Ensin säädettiin kepeille menoa, putkesta jarrua ja antaa koiran hakea kepit niin sinne menee. Seuraava ongelma olikin 12-13 väli. Siihen haettiin oikeita suuntia useampaan kertaan. Lopulta paras ratkaisu oli että työnsin 12 takaakierrolle kauempaa reittiä jolloin pääsin erkanemaan 13 ja ehdin työntämään koiran sinne taas tuosta vasemman kautta. Loppurata menikin ihan hyvin.
No tänään olimme sitten "isoissa kisoissa". Virpiniemessä on käynnissä piirinmestaruudet ja samassa myös belgien rotumestaruudet. Päivä aloitettiin klo 7 herätyksellä. Eka rataan tutustuminen oli 9.40. Rata oli perus agirata, ei mitään isompia ansoja, kivaa rallattelua. Rata menikin ihan hyvin siihen asti kun pääsimme kepeille, lähetin koiran kepeille ja annoin tilaa että saa itse hakea eka välin. Lähti hyvin pujottelemaan mutta minä jäin liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja roni tuli epävarmaksi oikeasta esteestä ja lopetti pujottelun puoleen väliin. No uusiksi ja rata mentiin loppuun puhtaasti, eli 5vp. Sydämentykytyksiä tuotti tuon koiran A-este, se nimittäin tulee sen jo niin vauhdilla. Harjan yli loikalla johonkin puoleen väliin alastuloa ja siihen vielä stoppasi kontaktille vaikka putki suoraan edessä. Alastulon tömähdys oli kuulemma kuulunut selvästi radan ulkopuolellekin.
Hypäri oli ykkösten radaksi vaikee. Suoraa käännös suoraa... Mulla loppui kunto jo tutustumisessa :). No sain jotenkin pelasteltua rataa kepeille asti mutta roni ei irronnutkaan suoraa putkea ennen olleelle esteelle kuten olin toivonut joten olin myöhässä kepeillä enkä ehtinyt suorasta putkesta ampuvaa koiraa jarruttamaan. No tässäkin radassa oli hyviä kohtia kun ehdin parille persjätölle radan profiilista huolimatta.
Joukkue rata oli ihan otettavissa oleva, ehkä kakkosten rata. Roni karkasi kuitenkin jo kakkosesteeltä puomille ja ehti koskemaan tassullaan kontaktiin ennen kääntymistä. No hyl heti alkuun eikä rata muutenkaan mennyt häävisti. Pitkä päivä ja läpimärät vaatteet kaatosateessa eivät pitäneet tunnelmaa hirveän korkealla.
2 vierekkäistä rataa, tekonurmi, paljon porukkaa ja puitteet urheilukeskuksessa. Tuloksia tärkeämpää oli kokemus tuollaisista kisoista. Pääsin kisaamaan samalle radalle kokeneempien kanssa eikä tarvinnut kyllä hävetä. Ei olla kaukana tarvittavasta tasosta ja roni on aivan huikeen nopee ja ohjattava. Estehakuisuutta on treenattu ja sekin näkyy heti, karkaa heti esteelle jos ohjaaja on myöhässä eikä näytä mihin pitää mennä.
Nyt vetäydymme tauolle, kisoista ja aikataulutetuista treeneistä. Treenaamassa varmaan käydään, mutta just silloin kun se aikatauluun sopii.
Perjantaina kävimme irroittelemassa paikkoja paimennuksessa. Roni on ollut vähän tahmee, meinaa painua kuplaansa ja jäädä vain tuijottamaan. Asiaa korjattiin liikkuvammilla lampailla ja koiraanhan tulikin liikettä kun lampaat meinasivat karata. Mutta ongelman korjaus aiheuttaa yleensä uuden ongelman. Flankit olivat liian tiukkoja ja herkät lampaat lähtivät liian aikaisin liikkeelle. Tätä korjattiin taas isommalla laumalla (49kpl) ja yritin antaa painetta että irtoaa paremmin flankille. Isompaa laumaa se kiersikin kauempaa. No sain taas kuulla ettei roni ole oikeesti pehmee, vetää muo 100-0 nenästä ja tekee mitä haluaa pellolla. Loppua kohti opin jo antamaan paineen oikein että alkoi nuo flankitkin onnistumaan. Siitä on tulossa hieno paimenkoira, pitäisi päästä vaan treenaamaan enemmän. Jokohan kohta olisimme sellaisella tasolla että uskaltaisi jotain käydä yksikseen tekemässä. Ainakaan pellon reunalta ei tule ohjeita enää jatkuvalla syötöllä.
Agi ja paimennus on ronin lajit, se on näissä ihan paras. Bradin touhuista ei ole paljoa kerrottavaa. Perusjuttuja ja pohjien tekoa. Virtaisa ja työintoinen nuorukainen josta tulee vielä jotain suurta.
*Lisäys* Jos ronin A alkaa olla noin vauhdikas, mää alan miettimään juoksu A:n rakentamista. En halua pysäyttää sitä tuosta vauhdista, saattaa nimittäin ottaa olkapäihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti