keskiviikko 5. syyskuuta 2012

OCD peikko siellä ja täällä ja vähän joka paikassa

Mulla on ollut bordercollie kohta vuoden. Sinisilmäisesti ajattelin vuosi sitten että bordercollie on vielä suhteellisen terve rotu. Tieto lisää tuskaa. Remun tilanteen vuoksi olen alkanut katselemaan pikkuhiljaa jo toista bordercollieta harrastuskoiraksi.

On tämä jotain kauheaa!!!

Mikä tekee ihmisestä sellaisen jumalan että voi ottaa hirveitä riskejä sen vuoksi että se koira on hyvä. Vaikka nyt sisaruksella tms. on ocd ja sedällä ja yhdistelmän toisellakin osapuolella on suvussa sitä.

Minulla on yksi rikkinäinen koira, pää toimii, kroppa ei ja koira on 5 vuotta. Missään tapauksessa en halua ottaa enää pienintäkään riskiä siitä että saan koiran joka ei ole terve. Riski on aina olemassa mutta tietoisesti sitä ei pitäisi kasvattaa. Eihän se paha ole joidenkin mielestä että pentu parhaassa 8kk iässä joudutaan leikkaamaan ja toipilaana häkitettynä ties kuinka kauan, tähän vielä kuntoutukset päälle. Tässä iässä pennun pitäisi saada juosta vapaana metsässä, tutustua uusiin asioihin omistajan turvallisessa huomassa, haistella maailman tuoksuja, kirmata pellolla koira kavereiden kanssa. Ei häkissä maaten, välillä remmissä pihalla käyden. Mutta ei, ihmisten järjetön kilpailuvietti laittaa pennuttamaan koiria joita ei tosiaankaan pitäisi.

Jokapaikassa toitotetaan että tutkikaa yhdistelmien taustat. Minä jatkan samaa paasausta. Tutkikaa tarkasti ne taustat, bordercollie ei ole terve rotu enää!

Pidän vielä toivoa yllä että saisin bordercollien sellaisesta suvusta josta voisi olettaa terveitä syntyvän, vaikka hirveältä tämä näyttää.

2 kommenttia: