Tänään oli tuollainen rata. Ja menihän se hyvin. Heti ensimmäiseksi virheetön suoritus vaikkakin vähän varman päälle. Pituuden jälkeinen käännös pitkäksi, en antanut ennakkomerkkiä että hyppää kunnolla. Ohjaus kauempaa 4 ja 5 ja sitten juostiin persjättö 5 ja 6 väliin. Elämäni ensimmäinen persjättö ja heti onnistui. 6 hyppy taas pitkäksi kun varmistelin ettei käänny väärään putkeen. 8 ja 9 väliin takaaleikkaus jolla kerroin kääntymissuunnan ja nätisti kääntyikin.
Toinen kierros ja nipistettiin vähän pituuden jälkeistä käännöstä pienemmäksi ja 6 käänsin tiukemmin putkeen, jättäydyin vähän taakse. Sekin meni hienosti. Kolmannella kierroksella kokeilin muurille (8) että vaihdankin puolta jo ennen muuria ja jarrutan ronit 9 esteelle jättäytymällä muurille, sekin meni hienosti. Mahtava tunne kun voi jo keskittyä "hifistelyyn" eikä tarvitse enää miettiä joka askeleella mitä itse tekee. Vedätin jo aika reilusti seuraavalle esteelle ja kun koiralla tulee kiire niin alkoi jo vähän rimat roiskua. Eihän nyt mun koira, vahingossa jonkun kerran kuussa. Tänään useamman yhdeltä radalta. Tähän pitää puuttua heti. Tällaisia ratoja vaan lisää, perusrataa että saa rutiinia noihin ohjauksiin.
Loppuun teimme radan väärinpäin. Se ei taas onnistunut yhtään. En kertonut putkesta tulevalle koiralle suuntia, ohjaukset lähti mihin sattuu jne. Keskittyminen taisi lopahtaa noihin hienoihin ratoihin :D
Sunnuntaina kävimme toisella hallilla itsenäisesti. Teimme keppejä joissa ohjarit alussa ja lopussa. Radan pätkää missä rengasta, puomia, A:ta ja keinuakin. Teimme erilaisia ohjauksia, keppi kulmia, kontakteja, välistä vetoja, tiukkoja käännöksiä jne. Puomikammosta onneksi näytimme pääsevän säikähdyksellä, roni ravaa sen jo ihan reippaasti. Keinukin alkaa sujua. Kepeiltä puuttuu vauhti, sitä täytyy miettiä, ehkä se varmuuden myötä tulee siihenkin.
Yhden pahan virheen tein. Yritin kääntää koiraa esteelle jonka vieressä toinen este. Ei käänny, ei käänny mutta yritän viimeiseen asti ja koira tajuaa ilmassa olevansa väärällä esteellä. Jarrut ei enää ilmassa pelaa ja suoraan päin estettä. Siivekkeet ja kaikki lentää ja koira kattoo mua että mitä sää nyt teit. No ei näyttänyt sattuvan ja otettiin ihan vähän vielä ettei jää kammoa. No koirahan vähän nilkutti illalla ja aristi toista tassuaan. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja maanantaina ei ollut enää mitään, eli kolhu vain. Mutta opinpa luovuttamaan ajoissa, jos ei käänny niin ei käänny, ei saa vetää liian pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti