Umpihankea ja pyöräilyä.

Perjantain tokot meni aika ok. Roni oli alkuun vähän yli-innokas mutta se on taas positiivista. Väliin tuli vähän haahuilua mutta yleisilme palasi taas hyväksi.

Olen nyt lenkeillä vetänyt koiraa aika piippuun, samoten kuin treeneissäkin, ihan vain sen vuoksi että sen kunto kasvaisi. Olen tullut siihen tulokseen että tuollaiset hihhulointi kävelylenkit ei pidä sen kuntoa tarpeeksi yllä. Agilityssä kun ollaan alettu ottamaan tehoja niin se hyytyy yllättävän nopeasti. Muutamia radan pätkiä ja koira tarvii tauon, minä taas tarvitsisin toistoja. Remun kanssa se juoksee kiitettävästi mutta remua ei pysty lenkittämään niin paljon.

Olemme käyneet hiihtämässä, ladulla ja umpihangessa sekä juoksulenkeillä. Tänään kävimme ensimmäistä kertaa talvella pyöräilemässä. Ja se on se meidän juttu. Kaikki meni hyvin alusta asti. Alkulämmittelyn jälkeen säädin vauhdin raviin vaikka ronilla kyllä oli menohaluja. Otimme väliin spurtteja täyttä laukkaa ja taas himmailimme raville. Näin menimme 5,5km keskinopeuden ollessa 11km/h. Lenkin jälkeen roni oli vielä hyvävoimainen joten jatkamme tästä. Roni veti tasaisesti, minä poljeskelin lähinnä näön vuoksi.

Pitäisi tehdä treenisuunnitelmaa, tarkoitus on nyt kohottaa kunto kesää ajatellen, agilityyn ja metsälajeihin. Meillä on keskiviikkoisin agi, perjantaina toko ja sunnuntaina vapaavuoro. Noiden lisäksi ajattelin maanantaille, tiistaille ja lauantai/sunnuntai raskaammat lenkit. Viikkoon jäisi silloin 2 vapaapäivää ja perjantaille ainoastaan toko. Sunnuntain vapaavuoron voi ottaa juuri niin kevyesti tai raskaasti kuin edellisen viikon treenit vaatii. Hullultahan se kuullostaa suunnitella treeniohjelmaa koiralle mutta kun kyseessä on urheilukoira niin tarkoitus on tehdä tästä sillekin mahdollisimman mukavaa ja tehokasta.

Remun aika käy oikeasti vähiin. Tänään poikani lähti keittiöstä omaan huoneeseensa. Remu makasi eteisessä jonka kautta huoneeseen mennään. Poikani kääntyi ja meni olohuoneen kautta, sanoi ettei mene remun vierestä ettei se taas puraise jalasta. :O Remu on siis puraissut poikaa jalasta kun se on kävellyt remun ohi. Mitään jälkiä tästä ei ole jäänyt mutten epäile kertomusta joka tuli täysin spontaanisti. Remu on rauhoitettu, lapsetkin antaa sen olla rauhassa, niille on selitetty että remu on kipeä mutta täytyy niiden uskaltaa kävellä siitä ohi. SE päätös täytyy nyt tehdä. On enää ajan kysymys milloin käy pahemmin.