Bradi 6kk

Olen etuajassa, yli viikon mutta kesäaikaan näyttää olevan muutakin tekemistä kuin kirjoittaa blogia.

Viime vuonna vahvistui ajatus toisen bortsun otosta. Remun kanssa ei enää pysty treenata, ronin kanssa en päässyt treenaamaan riittävästi. Ajatukset kävivät kyllä muissakin roduissa mutta päädyin edelleen bordercollieen. Katselin pitkin kesää ja syksyä tarjontaa eikä se vakuuttanut minua. Kotona oli neuvottelut käyty että pentu voisi saapua keväällä/kesällä 2013. Loppukesästä aloin vinkin perusteella seuraamaan urosta, joka luotettavien lähteiden perusteella oli hyvä. Uroksesta ei ollut paljon tietoa saatavilla, liikuin lähinnä kuulopuheiden perässä. Opettelin tutkimaan ulkomaisia sivustoja ja tietokantoja.

Urosta käytettiin Suomessa yhdelle nartulle mutta sen yhdistelmän suhteen olin myöhässä. Saman kennelin kevään suunniteltua yhdistelmää olin jo tutkaillutkin, siellä oli mielenkiintoinen uros kroatiasta, kennelistä jonka koirat kauttaaltaan miellyttivät minua. Sitten kuulin asiasta, tämän kroatialaisen kennelin narttu oli astutettu äskettäin tällä seuraamallani uroksella, suomessa. Yhdistelmää ei löytynyt mistään listoilta ja ajattelin tässä olevan tilaisuuteni. Tuli vain selittämätön tunne että tämä se on. Nopeat neuvottelut kotona aikataulumuutoksista, no pari kuukautta sinne tänne, kasvattajan yhteystietojen kaivelu ja yhteys kasvattajaan.

Kasvattajan kanssa synkkasi mielestäni erittäin hyvin heti puhelimessa. Kasvattajan laaja lajituntemus, laaja koirakokemus ja kaikki vakuutti. Juttelimme että jos pentuja tulee ja sopivia, voisi sieltä yksi löytää tiensä meille. Tästä alkoikin kauhea odotus, onko tiine, milloin ja montako syntyy jne. Tammikuun alussa tuli joulu, pentuja tuli 3+3. Pennut oli 3,5vk kun menimme niitä katsomaan. Kyllähän nyt koiran vuoksi voi tuollaisen 1300km roadtripin tehdä. Lähipiiri pitää jo hulluna, ei herättänyt enää kummastelua. Olin menossa katsomaan sellaisia lyllertäviä marsuja, mutta siellähän oli täysi tohina päällä. Lauma piraijoita hyökkäsi kiinni kun sisään pääsi. 6h seurailimme pentujen touhuja ja keskustelimme. Iskin jo silloin silmäni sinipantaiseen pirulaiseen joka roikkui lahkeessani. Päättäväisyys ja taistelutahto oli jo silloin ihailtavaa. Myöhemmin selvisi että tästä sankarista on tulossa meidän uusi koiramme.

Koira on viralliselta nimeltään Peatdigger brad, tuttavallisemmin bradi tai prädi. Aikataulujen vuoksi bradi jäi kasvattajan hellään huomaan lähes viikkoa pidempään kuin muut. Lensin aamulennolla Oulusta hakemaan pentua, kasvattaja oli lentoasemalla bradin kanssa vastassa. Reipas pikku penneli suuressa maailmassa. Kasvattajan työkiireiden vuoksi tapaamisemme jäi oletettua lyhyemmäksi ja saimme tutustella bradin kanssa toisiimme Helsinki-Vantaalla muutaman tunnin ajan ennen lentoa Ouluun. Kuljimme sisällä ja ulkona, liukuovista ja liukuportaista. Ohi meni jos minkälaista vekotinta eikä bradi paljon stressaillut. Häntä pystyssä viipotti ja ihastutti kentän henkilökuntaa. Nukkui päiväunetkin kentällä penkin alla, ensin yrittäen hajoittaa penkin hampaillansa.

Lentolaukkuun bradi joutui vasta juuri ennen koneeseen menoa. Se aiheutti hetkellisen huutomyrskyn mutta rauhoittui koneeseen päästessämme. Matka meni hienosti, muut matkustajat eivät varmaan huomanneetkaan pientä matkustajaa. Ouluun laskeuduttiin äärettömään lumipyryyn. Koirien tutustuttaminen neutraaleissa olosuhteissa jäi ilman vuoksi. Kotiin tullessamme otin ensiksi remut pihalle ja esittelin koirat toisilleen, perään roni ja lopuksi minttu. Tutustelu meni hyvin ja ilma oli niin hieno että siirryimme pikapikaa sisälle.

Olisiko mennyt 10min kun bradi juoksi jo pitkin kämppää lelu suussa, kuin kotonaan. Eli kotiutuminen sujui hyvin. Nukuin alkuun sohvalla bradin kanssa, tai no nukuin, bradilla oli vielä eri käsitys siitä mitä yöllä tehdään. Parin päivän jälkeen mielipiteeni koirasta oli: tää on saa*ana ihan hullu. Puri, riekkui, juoksi, ja puri. Tuli selväksi että tykkää käyttää hampaitaan, kaikkeen liikkuvaan ja liikkumattomaan. Parina eka yönä hyökkäsi kimppuuni nukkuessani. Nopealla aikataululla oli tehtävä selväksi ettei esimerkiksi lapsia ole luvallista purra. Ainakin yhdet housut siinä meni ja muutama mustelma lapsille tuli, mutta selväksi se tehtiin.

Muutenkin pojassa löytyy vauhtia. Arjessa olemmekin keskittyneet etsimään sitä malttia ja rauhoittumista, potkua kyllä riittää. Etukäteen olin jo päättänyt että tämän koiran kanssa edetään hitaasti, ei kiirehditä "koulutuksen" kanssa. Eikä olla kiirehditty, bradi osaa istua käskystä, nykyisin jopa vähän aikaa odottaa lupaa palkalle. Oikeastaan mitään muuta harrastuksiin liittyvää se ei osaa. Mutta se osaa matkustaa autossa, se osaa rauhoittuakin, se osaa nukkua yöllä, se osaa riiviöidä kaikki hermoromahduksen partaalle ja se osaa paljon muuta, kuten repiä mun vaatteet. Pikkuhiljaa olen tehnyt vähän imutteluja jne. pentujuttuja. Imuttelu on hankalaa, kuka hullu työntää sormensa suun lähelle josta kuuluu hampaiden kalske kun koira haluaa sen makkaran sieltä.

Jokatapauksessa, bradi tulee kohta 6kk. Se on tähän asti lunastanut kaikki odotukset. En odottanutkaan helppoa sohvakoiraa. Lähinnä naurattaa edelleen sen toimeliaisuus. 4kk iässä tuli jo metrin porteista yli, on silpunnut pöytäliinaa, hupparia ja farkkua. Siltikin sen toimeliaisuus kohdistuu enimmäkseen luvallisiin asioihin. Voi sitä raukkaa joka ottaa tämmöisen ainoaksi koiraksi, jos ei olisi paini kaveria. Minnan lause: se on ihan kuin remu mutta helpompi, kertoo kaiken. Toimintakykyä ja halua riittää mutta siellä on bortsumainen nöyryys, ei tartte vääntää rautakankea. Vinkulelut ja pallot on piilotettu, se muuten jauhaisi niiden kanssa aamusta iltaan. Hiomaton timantti, toivottavasti saan siitä jotain koulittua.

Treeneistä sen verran että ronin kanssa aksassa palattu taaksepäin, kontakteja, keppikulmia jne. Rimoihin pitää saada painetta ja virettä vähän alas, menee jo hyvää vauhtia häsläämiseksi ja roiskii rimoja. Toko/tottis, tässä olemme samassa pisteessä kuin vuosi sitten. Eli treenit muodostuu lähinnä siitä että koira autosta, leikkiä ja koira autoon. Tässä hiotaan myös timanttia, sitä hukassa olevaa motivaatiota, oikeaa asennetta, että koira palkkautuisi oikein, taas. Mutta pakko se on tehdä jos aion saada varman koe/kisakoiran. Palata askelia taaksepäin ja korjata omia virheitä. Nyt vain saan asiaan apuja, ei tartte yksin työstää. Hyvä siitä vielä tulee, tiedän mihin roni pystyy, olen vain tehnyt muutamia virheitä jotka kostautuu. Palaamme koekentille kunhan asiat on kunnossa.