Pikapäivityksiä ennen treeniä. Tänään bradi siis 6kk. Mun oma tulevaisuuden toivo joka oli etsitty, odotettu ja on rakastettu. Siitä kirjoitin jo aiemmin enkä nyt ala enempää toistamaan.
Ja siitä eilisiin kisoihin, iltakisoissa aksarata ja hyppyrata. Startti jo 17.15 joten töistä kiirellä pikaisesti kotiin ja kisoihin. Jännitys puhkesi vasta kun lähdin ajamaan ksiapaikalle ja tulikin taas kovempana mitä viimeisimmissä kisoissa. Ei tähän taida tottua, se vain tulee aina.
Eka rata, ihan kiva ja menevä rata, ei liian suoraa. Askelmerkit olivat kohdillaan. Alku menikin ihan hyvin mutta sitten. Piti vain ihan vähän vipata hypylle ja lähteä kääntämään. Minähän otin ja heitin koiran kuuta kiertävälle radalle ja sinnehän se painui, pimeään putkeen (joka kyllä imi muitakin). Mutta, tämä paikka oli tiedossa. Viimeksi torstaina oli treeneissä vastaavaa ja silloin mun kädet uhattiin teipata kroppaan kiinni. Ohjasinkin koiraa kädet taskussa välissä. Ja sitten mää teen sen taas.
Toinen rata hypäri. Pituudelta putkeen johon roni irtoaa hyvin. Minä lähden kiirehtimään seuraavalle esteelle ja ronihan tekee kiellon putkelle. Taas, tästä olen kuullut lukemattomia kertoja. Paikka missä ehtisi kahvit juomaan, ei siis ole kiire ja minä pilaan radan kiireellä. Piruvie ku ottaa taas pattiin. Meni se kyllä vielä renkaasta välistä ja siihen hyllytettiin, en jäänyt korjailemaan. Tuo saakelin okk:n rengas on meille paha, omasta se ei noin tule.
Mutta kavereiden sanat: ihan hyviä pätkiä siellä oli, ette te vielä kauaa ole..., jne. ei lohduta yhtään. Se on niin lähellä mutta niin kaukana. Ohjaaja on koiran menestyksen tiellä. Positiivista radoissa oli muutamat hyvät pätkät ja ennen kaikkea se että kontaktit piti ja ohjaaja malttoi pysäyttää kunnolla eikä yhtäkään rimaa tullut alas, lukuun ottamatta muurin palikoita.
Mutta tänään laitetaan ohjaaja taas koville. 1,5h aksaa ja päälle 1h tottista, koira vain vaihtuu välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti