Junior EO:ssa oli tapahtunut ikävä tragedia. Italialaisen pojan ohjaama huippunopea malinois oli juossut putkeen muttei tullut ulos. Niska kaiketi katkennut koiralta. Vaikka tapaus on harvinainen niin pisti silti miettimään, voisiko tämmöistä käydä itselle. Roni ei onneksi ole se nopein tykki, vaikka meneekin melko sutimalla jo kentällä. Ehkä se on ihan hyvä että meidänkin seuran putkien painot on liian keveät ja putkia saa olla vetämässä paikoilleen koko ajan. Vahingon sattuessa ne kuitenkin joustaisivat vähän. Putkea ei miellä vaaralliseksi esteeksi, radalla on vaarallisempiakin esteitä. Loukkaantumisia sattuu lajissa ja se on raadollista. Raadollista on se että koirien pitää olla aina vain nopeampia, voimakkaampia ja ketterämpiä.
Mikä olisi sitten turvallinen laji? Suojelusta kuullostaa tulleen niin rankkaa että harva koira eläköityy terveenä huipputasolta. Pitää olla nopeampi, voimakkaampi eikä maalimieheltä tarvita kuin pieni virhe niin koiran ura on siinä. Agilityssä voi olla korkea loukkaantumisriski, mutta siellä loukkaantumiset ovat enemmän venähdyksiä tms. "pienempiä" vammoja, harvoin kai mitään ranka tms vammoja. Toko kaiketi on turvallista, mutta on se tylsääkin. Hakukoiria on kuollut metsään lämpöhalvauksiin, oksat pistäneet elimistöön jne. Paimennuksessakin on koiria kuollut. Ihan peruslenkilläkin koiria kuolee. Kotikoira jota käytetään hihnalenkeillä on aika turvassa, mutta onhan sen elämä tylsää. Mun mielipide että mieleinen, vaikka lyhyempi elämä kuin tylsä ja pitkä.
Edellisestä postauksesta pääsi unohtumaan eräs olennainen asia. Eka radan hyllytyksen jälkeen, takuttuani pari estettä, muistin täältä saamani palautteen. Päätin olla koiralle reilu ja kokosin itseni harhailusta ja ohjasin maaliin puhtaasti. ;)
Treeneistä ei ole isompaa kerrottavaa. Ronin kanssa agissa treenaamme pikkujuttuja, yritetään saada ohjaukseen varmuutta. Toko/tottispuolella edelleen haemme mielentiloja, siitä en osaa tarkemmin kertoa. Meidän juttu nyt perustuu viettiteorioihin ja joka ei niitä tunne voi käydä lukemassa esim: http://www.bacteroides.fi/teoria/. Torstaina alkaa paimennus. Bradinkin on puhe päästä lampaille katselemaan.
Bradin kanssa treenataan myös samaan tyyliin kuin ronin kanssa, patoamista, kanavointia jne. Alkeisryhmässä tiistaina herätimme ihastusta kun otin bradin autosta, aktiivinen minua kohtaan, muutamat harjoitteet, patoamista, hieno kontakti vaikka muita koiria häiriönä ja sitten rauhoitus. Rauhoittumisen jälkeen kävimme moikkaamassa pari uutta ihmistä jonka jälkeen jäimme seisomaan ja juttelemaan. Mitä teki 6kk ikäinen sähköjänis? No istui rauhallisesti vieressäni. Näin sitä pitää, tärkein asia on uponnut päähän, aina ei tarvitse tohottaa täysillä. Tämän se on jo oppinut kotona, nyt näyttää oppineen myös ihmisten ilmoilla. Ja tästä aktiiviseksi se muuttuu nanosekunnissa ja tulee leluun asenteella, sellaisella asenteella että mulla on tiistailta sormi mustana vieläkin.
Moiks,
VastaaPoistakuulostaa hyvältä tuo kömmähdyksen jälkeinen ohjauksen vieminen loppuun asti. ;)
Ja vielä paremmalta kuulostaa sun paneutuminen vietteihin. Itseltä ei tuota osaamista vielä löydy, mutta olen iloinen, että olet löytänyt kiinnostuksen asiaan ja paneutunut siihen. Hyvä, sinä!
Olen jo aiemmin viettiteorioihin tutustunut remun kanssa. Kun viettejä on paljon ja ne täytyisi saada hallintaan niin oli pakko. Nyt ronin kanssa joutuu vähän kaivelemaan viettejä tottiksen puolelle, esim agilityssä ne on jo löytyneet. Onneksi on myös henkilö joka auttaa myös käytännössä. En jatka toko/tottispuolta ennen kuin ne vietit saadaan esille. Roni ei ole koira joka automaationa toimii kun ohjaajalla on pallo. Näin kärjistettynä siis.
PoistaTäältä siten viettiteorieoitten vastarannakiiski! ;)
VastaaPoistaEn ole lukenut noita jurikaan. Tykkään enemmän siitä, että teen kuin luen jotain. Kaiken opin olen saanut käytännöstä: tokokentiltä ja nyt suojelussa. Ei siellä mokke mitenkään kerro, että millä vietillä se sen ja sen teki. Pääasia, että teki.
Koiralla on joko moottori tai sitä ei ole. Jos Ferrarissa ei ole akkua, sillä ei voi ajaa. Minulle riittää se tieto. Samoin jäljellä. On hyvä jälkikoira, on keksinkertainen, on huono.
Hyvä ajaa matalalla nenällä ja jälki on sille se paras palkinto. Ihan sama, millä vietilä se sen tekee. Huonon kanssa, vaikka mitä oppeja käytät, ei siitä sen kummempaa juurikaan tule.
Sama se on puruissakin. Koiralla on joko a) synnynnäinen "taito" soohen lajiin , b) sitä pitää kaivaa> ei tule ikinä hyvä, c)koiralla on synnynnäisesti saalis- ja aggre- ja puolustusvietit. Ne on sinne koiraan rakennettuina.
Riippuu siitä , minkälaisen ohjaajan se koira saa ja minkälaisen moken suojelun ollessa kyseessä.
Itselleni on tosi vaikeaa antaa kunnon pakote ja HETI se palkka. Olen tosin oppinutkin, kun kentän laidalta annetaan ohjetta ja leirit olivat se paras anti. Sielläkin vain opetettiin sitä käytännön tekemistä ja kai niihin sisältyvät ne vietitkin. Mutta mokke tietää ja kouuttaa sen mukaan ja se riittää minulle!
Tokossa koira ja myös ohjaaja ovat a) aidosti innostununeita ko.lajista, b)koira tekee, kun pyydetään, c) EVVK.
Huipulle pääsevät vain ne, joilla on kaikki kohdillaan.
Eli olen aikamonen teoriavastustaja. Katselen mielelläni Korrin luentovideoita ja niistä saan joka kerta uutta, mutta kyllä se kenttä ja se oppiminen tapahtuu siellä ja jos ei tapahdu, niin jossain on vika. Joku pala puuttuu.
Oma Mörrini "rakastaa" tokoa ja sen seuraamisosoita,osaa ruudun, osaa merkin, osaa noudon, mutta on hidas ja mikään viettiteoria ei saa sitä tekemän nopeammin. Se nyt on se, mikä se on ja olen siihen tyytynyt. Mörrin kaikki eteenlähdöt ovat hitaita. Luoksetuloissa taas on vauhtia. Koira on 5vee ja se on se ja sellaisena pysyy. Saan siitä TVA:n, jos oikein alan junnata. Ei ole huippu, eikä koskaan sellaiseksi tulekaan. Emme ole SM-/MM-tasoja.
Sa olla eri mieltä!
Tuohon vamamutumisriskiin. Huipputasolla ne ovat sekä agissa että suojelussa niin viritettyjä,että ihan kauhistuttaa. Onneksi me emme sinne olla edes menossa! ;)
Oma mokke on hyvä ja rauhallinen, osaa viedä koiraa eteenpäin nätisti. Ainakaan treeneissä ei suurempaa vaaraa ole.
Metsässäkin meillä on suuremmat vaarat, kun tuo menee niin hurjaa kyytiä ja siellä voi joku oksa sitten olla kohtalokas.
Mutta aina voi sattua ja pumpulissa ei pidetä!
Nimim. Ei-teoreetikko! ;)
PS. Ostin eilen Pommille semmoisen uuden pallon. Se on neonvihreä ja se on suht iso pehmeä ja se menee lyttyyn , naru siinä on. Sellainen on tuolla monella ja Yöttömässä yössä niitä näkyi paljon. Kestää, kestää ja taas kestää ja koiran mielestä se oli paras pallo ikinä. Laitan omaan blogiini siitä kuvan.
Tämähän on kuin autoilu. Toiset vain ajaa ja jos ei toimi, vie korjaamolle. Minä korjaan autoni itse ja nyt opettelen samaa koirien kanssa. Uskon että koirista on saatavissa paljon enemmän tehoja kuin aluksi näyttääkään. Samoin kuin autosta. Jonkun mielestä se on hyvä just kaupasta ja joku toinen viilaa siitä ralliauton. Mä haluan päästä ajamaan rallia sillä itseviilatulla. Siiven pitää a) olla hyvä opettaja tai b) oppia itse. Periaatteessa kaikki on helppoa. Kunhan koiralle on mieleinen palkka niin vahvistetaan vain oikeaa toimintaa. Eriasia on jos koiralle pitää opettaa että palkka on hyvä jne. Kentällä minäkin koirani opetan, haluan vain ymmärtää mitä teen, miksi koira tekee mitä tekee ja miten saan parhaan mahdollisen tehon siitä irti. Huiput tekee ihan samaa, oppineet tekemällä. Mutta uskon että tie on lyhyempi jos jo alussa ymmärtää mitä on tekemässä. Jokaisen huipun koira osaa padota, osaa kanavoida ja pääsee viettipäämäärään, vaikkei ohjaaja sitä teoriaa tietoisesti ymmärräkään. Ilman noita ei koirasta saa irti tarvittavia tehoja mitä huipulla tarvitaan.
PoistaLisäyksenä vielä, mulla on käsissä, ei nyt ehkä ferrari mutta lotus vähintään. Tankkiin on vain tankattu dieseliä ja nyt putsataan kanavia, meinaa vähän kone yskiä. Eli olen tottiksessa vienyt henkisesti liian tiukalle ja nyt avataan lukkoja. ;)
PoistaOlet itse tankannut väärää menovettä! ;)
VastaaPoista