Ei mulla mitä ihmeempää päivitettävää ole. Isoimman huomion viime aikoina on saanut bradin ajoittainen ontuminen. Ei mitään pahaa, eikä jatkuvaa eikä mitenkään helposti diagnosoitavaa mutta tein päätöksen että käytän ell tutkittavana ja kuvataan jos ei mitään selkeää syytä ell muuten löydä. Paniikkimielialaahan tuo yrittää joten mielenrauhan vuoksikin haluan nyt käydä sen tutkituttamassa.
Olen jo osa-aika työtön ja tänään kävimmekin aksaamassa ihan päiväseltään. Treenien motto oli turhat kaarrokset pois käännöksistä ja jarruttaminen käännöksiin. Ollaanhan tuota ennenkin treenailtu muttei se ikinä huono treeni ole, tarvetta kyllä on. Treenien motto taisi tulla siitä kun valkun viime viikonlopun kisoissa serti oli jäänyt muistaakseni 0,16s päähän, eikä ollut eka kerta kun se meni noin.
Joskus olen mennyt sanomaan etten agilitya niin tosissani ota että sekunnin kymmenyksia alamme radalta metsästämään. Mutta nyt näyttää pahasti siltä että se on jo alkanut. Sarvet kasvaa päähän. Nykyään mennään mentaliteetilla "tulos tai ulos", eli joillekin 5 tai 10 tuloksille on ihan sama, nollarata tai hylky. 10 virheellä palkinnoille lähinnä turhauttaisi itseäni enkä sellaisia edes halua. Jokatapauksessa hyvää pätkää tulee jo mutta kokonaisuus ei pysy vielä kasassa, eli ei kisoihin vielä.
Ehdottomasti kannattaa käyttää kuvissa. Milollahan ei mitään selkeää ontumista ollut ja silti diagnoosina ocd. En nyt maalaile piruja seinille, mutta itselle saa kuitenkin mielenrauhan ja täällä on peukut pystyssä, että kyseessä on vaan joku venähdys.
VastaaPoistaMeilläkin alkaa sadasosien (lue: sekuntien) napsiminen pois ja tällä viikolla sain taas todeta, kuinka minä itse jarrutan koko ajan koiran menoa. Käännökset pitäisi oppia tekemään paljon aikaisemmin ja koiralle pitäisi myös kertoa PALJON aikaisemmin minne seuraavaksi mennään. Kuinka turhauttavan huippua tuo agility onkaan! Tsemppiä harjoituksiin!