perjantai 9. toukokuuta 2014

Poissa mielestä

Kun on tälläinen tunne-eläjä, on keino päästä asioista yli sysätä ne johonkin aivojen pimeään nurkkaan. Ne vain tahtovat nousta sieltä esiin, ennemmin tai myöhemmin. Viime viikonloppuna tuli taas ajatukset esiin, remun poismeno. Johtuen ehkä siitä että taas on kaverillani tilanne että päivä kerrallaan mennään kohti väistämätöntä. Sanoja ei ole, mutta ei niitä tarvitse, kun tuntee. Aika parantaa, sanotaan, en tiedä vielä kuinka paljon sitä aikaa tarvitaan, ehkä sitä joskus on kulunut riittävästi. Onneksi mulla on nuo kaksi hölmöä jotka väistämättä saavat joka päivä hymyilemään, ilman niitä en olisi jaksanut näin hyvin.

Toissapäivänä palasin ekaa kertaa rannalle johon remun tuhkat veimme.









1 kommentti:

  1. Onneksi Remu oli juuri sinun koirasi. Remu valitsi juuri sinut.
    Meillä on myös nyt se päivä kerrallaan kohti väistämätöntä. Parannusta ei ole ja joka päivä voi olla se viimeinen.
    <3 Remu

    VastaaPoista