Ilona aksaa tosissaan

Jotta emme keskity liikaa tuohon ilonan leikkimiseen, teen raporttia myös muista asioista. Viime viikolla aloitimme hallikauden aksassa, ilonalla oli siis pohjalla kaksi tutustumiskertaa esteisiin alla. Jo ekalla kerralla se osoitti hyvää kohdistamista esteisiin vaikka häiriö (meteli) tuolaisessa 3 kentän hallissa on älytön. Tässäkinhän ilonaa kannustetaan omaan aktiivisuuteen, eli annetaan vain lupa suorittaa. Keskittyminen pidetään yllä mutta oma ohjaaminen pidetään alusta asti hyvin eleettömänä.

Toinen kerta siis aksaa, kaksi estettä, n. 6m päässä toisistaan. Avaan hihnan ja ilona karkaa heti ekalle hypylle, ilman mitään apuja. Sen jälkeen toiminkin vain namiautomaattina, tehden hyppyä 5m päästä välillä oikealle, välillä vasemmalle kääntyen, vaihtaen vain palkkaavaa kättä ja tietysti suorittamiselle luvan antavaa kättä, eli käytännössä vain kämmen näyttää että mene. Muutimme sitten harjoitusta, menin hyppyjen väliin ja aloimme tehdä kahdeksikkoa, eli kaksi ohjausta ennen palkkaa.  Toistoja saimme kymmenittäin, vahvistetiheyden ollessa reilusti alle 5s. Tämän ollessa jo helppoa vielä muutama takaakierto, tässä halu suoraan hypylle on vielä kova mutta takaakierto alkoi jo myös onnistua pelkällä pienellä vihjeellä. Tässä siis harjoituksia jotain 4x3min yhteensä.

Lopuksi kaverin kanssa irtoamista namialustalle, ensin yhdeltä hypyltä sitten kahdelta. Ensin oli niin kiire rakastamaan ihmistä jolla namit haisee taskussa ja käsissä ettei huomio riittänyt alustalle. Vielä kun vieressä treenaavat koirat tuottaa isot häiriöt. Hienoa on huomata että häiriöt tuottavat keskittyvälle koiralle vain lisää aktiivisuutta ja tekemiseen tulee makea "raivo", hyvällä tavalla. Se raivo jota en kyllä odottanut kuin vasta lelupalkalle. Nyt olen uuden tilanteen edessä, palkaten koiraa nameilla. Pitää pitää huoli että se saa kohteen johon purkaa raivonsa. Mutta luonnonlahjakkuus se on, kuten hyvät bordercolliet on. Jos niille antaa tilaa oivaltaa eikä lähde mukaan niiden hektisyyteen, ne käyttävät omia aivojaan.