Olimme "poikien reissulla" poikani ja veljeni kanssa asuntovaunulla erään järven rannalla ilman vettä ja sähköä. Nuotiopaikat ja huussi paikalla oli. Eka iltana leiriä pystytettäessä ja notskia sytytettäessä se pyöri mukana kuten koiran kuuluu, nokka vähän joka asiassa muttei häiriöksi asti eikä tarvinnut vahtia missä menee. Yö vaunussa meni normaalisti ja seuraavalle päivälle teki sellaisen ilman että ulkilu ei juuri houkuttanut. Siellä ilona loikoili kanssamme vaunussa hyvin tyytyväisenä, ilman merkkiäkään tylsistymisestä vaikka takana pitkä yökin. Seuraavankin yön nukkui rauhassa eikä merkkejä tylsistymisestä vaikka edelleenkään ei päässyt juuri pissalenkkiä pidemmälle. Niin makea kun koiralla on se ON/OFF nappi. Rentoudutaan kun on sen aika, tehdään kun on sen aika. Ja kuinka rento matkakumppani, tietää hyvää tulevaisuuden kisamatkoille.
Tänään kävimme hakumetsässä sitten pentuajan kun keväällä vähän kokeilimme. Keväällä lopetin kokeilut kun mörköily oli niin kovaa ettei se ollut kivaa. Jätin asian hautumaan ja ajattelin ajan hoitavan asian. Tänään, nollakelissä ja räntäsateessa palasimme asiaan, n. 5m leveällä kaistaleella kun ei käynyt tuulen hivenkään maastossa.. Ensin 2 maalimiestä menivät makkararinkityyppisesti juttelemaan metsään n. 25m päähän ja palkkailivat heidän välillä juoksevaa koiraa.
Välillä koira autoon ja seuraavalla kerralla maalimies olikin valmiiksi piilossa 30m kohdalla. Koira suoraan syömään herkut maalimieheltä. Takaisin keskilinjalle ja maalimies siirtyi 35m, seuraavaan piiloon. Nopea edellisen piilon tarkistus ja siitä taas maalimiehelle jne mentiin johonkin reiluun 40, lähelle 50m. Kolmas pisto samaan tyyliin. Neljännellä siirrettii maalimies alueella sivuun n. 10m, sama syvyys. Jotta silloin syntynyt tuulenvire toisi hajun kaistaleelle. Koira hakuun, reagoi hajuun 35m kohdalla mutta meni siitä läpi sinne edelliselle piilolle, takaisin tullessa se bongasi hajun uudelleen josta maalimiehellä. Äärettömän hyvä treeni ilonalle heti alkuun, luota nenään.
Se on niin jännä kuinka samanlainen ja eritoten kuinka samalta se tuntuu ohjata ja kouluttaa kuin roni. Vaikka se on tietyllä tapaa "tekevämpi", ehkä vilkkautta on enemmän ja ripaus rohkeutta. Mutta se tunne on vain niin kotoisa. Saisi siitä siis saisi hakukoirankin, uskallan sanoa jo yhden onnistuneen treenin pohjalta. Sitä voi kuin ohjaaja enää pilata. Vielä pitäisi lajit saada järjestykseen kun vähän kaikkea ei ole optimaalista. Mutta treenin päätteeksi tuli ajatus ihan eri asiasta. Ilonalla on lyhyt turkki ja pentuna vielä maha aivan paljas. Laitoin sille takin päälle ennen autoon laittoa. Ei se näyttänyt palelevan mutta ajatuksesta että on hyvä. Sitten aloin miettimään.
Onkohan sitä märkää koiraa hyvä laittaa muhimaan takin alle? Pilaako takki ylipäätään koiran oman karvan lämmöneristyskyvyn painamalla sen kasaan. Villasukkakaan ei lämmitä tiukassa kengässä, eikä seinässä villa lämmitä jos se on kokoonpuristettu. Jos takilla estetään koiran luonnollinen kyky pörhistää karvaansa ja säätää sen lämmöneristyskykyä sen kautta niin kannattaako sitä käyttää ja missä tilanteissa. Ehkä juuri sen verran käytän että jos treenien/lämmittelyn jälkeen haluaa pitää koiraa lämpimänä. Muuten pärjää varmaan ilman, jos pääsee liikkumaan itse. KEhittääpä paremman karvan suojaksi. Vähän sama kuin ihminen laittaa ekoille pakkasille jos villahousut ja toppahaalarin, mitä laittaa sitten niille koville pakkasille. Ja miksi ne jevään nollakelit on lämpimämpiä kuin syksyn nollakelit? Aivan, olisiko elimistön tottumisella jotain se takana.
Raukkapieni on laittettu vielä sohjoiseen maahan makaamaan, reppana. Varmaan pakottamalla. *sarkasmia*
P.S. Ensi kesäksi mulla on sovittuna kesälampaat lampurin kanssa, pelto maanomistajan kanssa ja pitopaikkatunnus haussa. Enää aitaustarvikkeet ja minulla on lähes takapihalla 10 lampaan lauma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti