Mun ajattelu on aika mustavalkoinen, kun koiralla on motivaatio, sen kanssa ei tartte arpoa jaksaako se ja huvittaako sitä. Ja sitä voidaan viedä reilusti eteenpäin, keinu, puomi yms menee siinä sivussa. Siksi mä en ole kiirehtinyt ilonan aksaopetuksen kanssa. Se aloitti pentutreenit 10kk iässä ja nytkin se treenaa 1krt/vk tahtiin. Kun koiran motivaatio ja oppimiskyky on kohdallaan, ei ole kiire aloittaa. Ei vaikka tavoitteet olisi missä. Meillä nyt ei ole tavoite kuin päästä kisaamaan ja että pääsisin johonkin samoihin tunteisiin kuin ronin kanssa. Mentäisiin samaa rataa ja molemmilla hyvä asenne. Sillä päästään riittävän pitkälle, ei arvokisamenestykseen mutta eiköhän sinnekin osallistumaan.
Mutta ne treenit, pohjalta se pitää aloittaa. Teimme tänään irtoamista esteelle reilun 5m päästä, muutama takaakierto, rengasta, putkea ja useamman esteen sarjoja. Esteitä se hakee jo hyvin, yksittäisillä esteillä päästään ihan muutaman sekunnin vahvistetiheyksiin. Tänään siis ekaa kertaa yhdisteltii esteitä ilman etupalkkaa. Putkesta yksi hyppy, minä hypyn takana meni vielä hyvin mutta siitä irtoaminen vielä kolmannelle ei niin helppo ollutkaan, tietenkään, kolmannet hallitreenit. Treenikamut naureskelikin että on vähän kädessä kiinni, muka kuittailivat kun lesotin nopeasti oppivalla bortsulla :)
Mutta on se niin, niin ihanaa. Koiraharrastus nollaa pään ja siellä ei arjen murheita ehdi ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti