Lause joka jossain muodossaan tulee säännöllisesti vastaan siinä tilanteessa kun ihmiset ei olekaan samaa mieltä toistensa kanssa. Toisaalta tuolla lauseella menettää kunnioitukseni täydellisesti. Jos oikeasti osaa, osaa silloin perustella mielipiteensä ja sen kautta esittää asiansa jotta toinen ymmärtää. Roturyhmät on vain kivoja kuvia varten. Siellä on niin värikäs kirjoittajapohja että siellä ei voi edes mustaa ja valkoista väittää eri väriksi.
Esimerkkinä tietysti ainainen käyttis vs. näyttis väittely. Joo, on näyttiksiä, muutamia joilla on hienoja tuloksia monista lajeista, hyvillä ohjaajilla. Sitten on käyttiksiä joita käytetään kaikissa lajeissa ja jollaisen jokainen tavoitteellisesti treenaava ottaa. Siihen on syynsä. Nykyisellä kokemuksella vielä erottaisin bortsut 3 eri ryhmään, näyttö-, harrastus- ja paimenlinjainen. Kuten minä sanoin viedessäni 4kk vanhaa ilonaa lampailla, ei minulla ole tälläistä koiraa ollut aiemmin. Tähän sain vastauksen, olet ajellut niillä perhesporteilla, nyt sulla on kilpa-auto.
Vielä, vaikkei roni eikä bradi ole ollut mitään lapasia, on ilona ihan erimaata. Helposti bradi näyttää ulkopuolisen silmään voimakkaammalta ja tekevämmältä kuin ilona. Mutta tuo hektisyys ja vilkaus peittää sen realistisen tekemisen. Ilona taas ei juuri turhia asioita tee. On sillä jotain pentujuttuja edelleen, eikä sen fysiikka ole aikuisen tasolla. Mutta henkisesti se on paljon tehokkaampi. Mutta onhan se paimenlinjainen, ihan puhtaasti. Ja sieltä se tämän rodun hyvyys tulee, paimennusominaisuukista.
Nuo paimennusominaisuudet taas, se on joku pyhä asia paimennuspiireissä. Siellä vaalitaan jotain legendaa myyttisestä paimennusvietistä. Onhan bordercollieen jalostettu yli sadan vuoden työ paimentavana koirana mutta en usko olevan mitään myyttistä paimennusviettiä. Itse valitsin pennun joka näytti itsevarmalta, sitkeältä, terävältä ja osoitti halua dominanssiin. Tai valitsin pennun joka ilmentää asioita jotka kertovat että ko asiat ovat tulossa. Tietenkin vanhemmista jotka osoitti minulle tärkeitä ominaisuuksia. Jostain kumman syystä se osoittaa myös erittäin hyvää ja luonnollista paimennusviettiä ja eläintenkäsittelytaipumusta.
Mutta sitähän se paimennus on, halua hallita ja kontrolloida eli dominanssia, kykyä kohdata uhkaavatkin uuhet eli puolustusviettiä ja jopa aggressiota. Tässä kohtaa aggressio ei tarkoita taaskaan hyökkäämistä ja puremista, vain valmiutta sille. Se tuo koiralle sen vahvuuden kohdata uuhi, kun se tietää että sillä on tarvittaessa vielä valtit taskussa. Silloin sen asenne on jo yleensä niin hyvä ettei niitä tarvitse käyttää. Taas jalostettu nöyryys ohjaalle saa aikaan sen että lampaat tuodaan ohjaajalle ja koira on ohjattavissa. Samalla periaatteella jäniskoira ajaa jäniksen ohjaajan ammuttavaksi, hirvikoira haukkuu hirveä ja kahukoira haukkuu karhua.
Roturyhmässä oli video bordercolliesta karhutestissä. Video kirvoitti monenlaista keskustelua kun koira hienosti ja rohkeasti piti karhuun etäisyyden mutta haukkui sitä raivokkaasti. Se särähti korvaani kun siinä kysyttiin että eikö bordercollien tulisi väistää uhkaa. Miksi ihmeessä pitäisi? uhkan väistäminen tarkoittaa karkuunlähtemistä, ei rohkea koira joka ei silti välttämättä hyökkää, tarvitse karkuun lähteä. Sitten tätä verrattiin jo karhun hajuun ja siihen reagointiin pois lähtemisenä. Se taas on eriasia, silloin se on viisasta.
Karhutestissä karhu on jo kohdattu ja se on uhkausetäisyydellä. Sitten väistämistä verrattiin siihen että väistetään uuhen pusku mutta palataan paimentamaan uuhia. Silloin on kyseessä väistö(liike), tyhmäähän on ottaa osuma, samaa koira teki konekarhulla, mutta kummassakaan tapauksessa koira ei lähtenyt karkuun, eli väistänyt. Taas verrokkina tuli aidalla aggressiivisesti haukkuva koira johon ohikulkevien koirien ei tule vastata. Ei tietenkään, siinä on kyse jo hallinnasta, ohjaaja on kertonut koirilleen ettei ko tilanteessa ole niille tekemistä vaan ohjaaja hoitaa jos tarve. Toisilla koirilla ei ole edes tarvetta vastata, mutta ei ne yleensä niitä voimakkaimpia koiria olekaan.
Ärsyttävää kun ihmiset eivät ymmärrä asiayhteyksiä mutta tuo vain osoittaa että pitäisi osata pitää itse suunsa kiinni. Niin harmittavasti tekee suurinosa niistä jolla olisi jotain sanottavaa. Taas on paljon ihmisiä joilla on ollut lukuisia koiria useidenkin vuosikymmenien aikana, silti he eivät ymmärrä koiraa. Heille se vain istuu kun saa makupalan. Toisille ei pelkkä istuminen riitä, he haluavat että koira istuu voimakkaasti, nopeasti ja varmasti häiriöstä ja tilanteesta riippumatta. He hakevat siihen voimaa koiran tyypillä sekä hakevat parhaimman palkkauksen.
Eli pitäisi nyt ymmärtää hallinnan merkitys, eri koiratyyppien merkitys sekä olla jonkinlainen yhteinen kieli jolla puhua. Nämä kaikki löytyy todella harvalta, monilla kokeneilla on "silmää" noille ja ne tapahtuvat automaattisesti vaikkeivat he osaa niistä puhua teoriassa. Suurinosa on sellaisia jotka eivät ymmärrä noiden asioiden merkitystä vaan heille on vain hyviä ja huonoja koiria, tai jotain sen väliltä. Ja on paimennusviettiä, metsästysviettiä, riistaviettiä ja saalistusviettiä, kaikki omia viettejään.
On siis koiraihmisiä ja ihmisiä joilla on koira. Harmittavasti nämä vähättelevän asenteen omaavat "verrataanko kisakirjoja", "mistäs lajeista sulla on tuloksia" ja "kauanko sulla on ollut koiria" tyypit samalla latistavat monen aloittelevan ohjaajan itsetunnon. Tottakai nöyrä pitää olla mutta ei pidä nöyristellä. Siksi kuuntelen vain ihmisiä jotka eivät dissaa kokemattomampia eivät nosta itse itseään jalustalle, siellä on se hiljainen tietotaito. Paljon näkee ihmisiä joiden kanssa miettii että ei siihen paljon näköjään vaadita etttä tuloksiakin tekee.
Niin se kokemus, minulla on koirankoulutuksesta käytännössä n. 10 vuoden kokemus, teoriassa n. 30 vuoden kokemus josta viimeiset 5 vuotta tukiopetuksessa korkeakoulutasolla. Se että puran käytännön treenit myös osiin ja olen opetellut ajattelemaan mikä on olennaista ja mikä turhaa, tuplaa helposti kokemuksen. Paljon on ihmisiä jotka vain tekee, kun näin se on aina tehty tai näin se on opetettu aikanaan. Mutta en mä isommin huutele muualla kuin täällä blogissa, yritän luoda mielikuvaa että voi ajatella toisinkin kuin valtavirta. Ainakin mölliryhmän agilitytreeneistä lähti taas eilen tyytyväistä porukkaa kotiin.
Mutta mun puolesta saa harrastaa millä tahansa linjalla ja kouluttaa millätahansa koiralähtöisellä tyylillä, ihan kuten itsestä hyvältä tuntuu. Ei silti kannata väittää mustaa ja valkoista samaksi väriksi. Minulla on omat mieltymykset ja tämä blogi on diktaattorin valtakunta. Johon nyt sairaslomalla on aikaa kirjoitella.
Edit: Kirjoitukseen sen verran, että vaikka mielestäni ei ole mitään myyttistä paimennusviettiä vaan sekin on purettavissa ihan normaaleiksi koiran ominaisuuksiksi. Tietysti asiaa helpottaa puhuminen paimennusvietistä ettei koira juokse lampaiden perässä häntä pystyssä saalisvietillä jne. Samoin työäly, etäisyys eläimiin ja niiden käsittely ja lukeminen kuuluu paimennusviettiin, mutta nekin on niitä ihan normaaleita ominaisuuksia joiden jalostamiseen on käytetty sukupolvia aikaa jotta ne korostuu. Mutta sitten uuteen asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti