Tämä viikko on mennyt lähinnä talkoillessa. Ollaan samoiltu ronin kanssa tuolla maastossa mittaamassa ja merkkaamassa hakualueita pelastuskoirakoikeisiin. Yllättävän raskasta, vaikeaa ja mukavaa kulkea tuollaisessa luonnontilaisessa kuusi-sekametsässä. Saimme alueet merkattua ja kokeetkin pidettyä. Etukäteen pidin maastoja vaikeina, mutta onnistumisprosentti oli sen verran korkea että ilmeisemmin koirat olivat hyviä. Olen varmasti kulkenut tuolla ronin kanssa kymmeniä kilometrejä. Ja hyvin se jaksaa, keppi suussa juoksee vielä kotonakin. Ja aloitti ronikin koeuransa 0-koiran roolissa.
Remua en ole ottanut mukaan kahdestakaan syystä, se ei kestä noin pitkiä lenkkejä ja sen kanssa saa olla silmät selässäkin lenkillä. Sitä pitää olla ajatuksissa sekunnin aina edellä, muuten se saa päähänsä jotain luvatonta. Ronin kanssa on helppoa, ihan kuin välillämme olisi n. 30m näkymätön hihna. Varmaan tuollaisen 2-3 tunnin aikana ei tarvitsisi puhua mitään koiralle, se tulee automaattisesti mukana. Silti tieten tehdään koko ajan kaikenlaista pientä, pysäytyksiä, luoksetuloja, vierellä kävelyä yms.
No ollaan me kotona tehty vietin nostatusta, pientä tottista yms. Tyttö tosin hoitaa myös tuota puolta, tekee paikkamakuita ja luoksetuloja. Olen opettanut tekniikan ja seurailen sivusta tyttö 8v ja koira 1v yhteistä toimintaa. Palkaksi riittää käpy, tai vaikka pelkät kehut.
Pentukuume, varsin "ikävä" tauti, on nostellut päätään. Olen valkannut koiria ja kasvattajia, ei niitä montaa tunnu suomen kokoisessa maassa olevan joilla on minua miellyttäviä koiria sekä jalostustavoitteet olisivat miellyttävät. Minulla on selvä kuva päässäni minkälaisen koiran tulevaisuudessa haluan toiseksi harrastuskoiraksi. Kyseessähän on siis seka/työ/käyttö/paimen/mikälie linjainen bortsu. Mutta tätä projektia ei toteuteta ennenkuin "SE" oikea löytyy, eli kiire ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti