Tämä on meidän issue ollut pitkän aikaa. Ja kyllä se sieltä löytyy. Meidän treenit on koostunut leikkimisestä, hirveästä riehumisesta, riekkumisesta ja repimisestä. Sen lisäksi olemme tehneet hyvin pieniä harjoitteita, perusasentoja, muutaman askeleen seuraamisia, maahan menoja, jääviä yms aina muutamia sessiossa. Treenisessioita saattaa olla päivässä useita, tai ei yhtäkään. Yllätyksellisyyttä, erilaisuutta ja ennenkaikkea oikeassa vireessä, paikassa kuin paikassa. Ronin aktiivisuustaso on noussut huomattavasti, vire alkaa löytyä jo vihjesanasta ja rohkeutta ja röyhkeyttä alkaa löytyä. Päälle hyppiminen, sormien jääminen hampaisiin leikissä ja muu pieni per*eily on nyt sitä mitä kaipaan. Teknisesti ei olla panostettu mihinkään, se kyllä osaa ja mitä ei osaa, on helppo opettaa. Olen opetellut uusia tapoja jolla saan koiran innostumaan.
Hakumetässä käväsimme pienet treenit, maalimies sanoi että oli meinannu viedä sormen mukanaan kun oli hyökänny leluun. Pelkästään hajusta nostaa korvat ja hännän ylös, vire nousee jo puheella metässä. Kaukana siitä mittarimadosta joka keväällä aloitti mielistelyn jo pelkästä maalimiehen hajusta, saatikka ei alkanut leikkimään maalimiehen kanssa. Nyt on huomattavasti helpompi alkaa keskittymään itse haun ja pistojen opettamiseen.
Esineruutuakin teimme taas pitkästä aikaa. Kesäkuussa jäimme siihen että palkkasin pienestäkin kiinnostuksesta esineisiin. Nyt nostin vireen ensin, sitten lähetin etsimään, sieltä se toi kaikki kuusi esinettä hienosti minulle. Tämmöinen kerran kuussa toistotahti näköjään sopii sille... :)
Perjantaina luultavasti suuntaamme kokeilemaan, josko lahjakkuus lampailla jatkuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti