Pohdintoja bordercolliesta

Rotufoorumilla on menossa mielenkiintoinen keskustelu Bordercollieiden rähinöinnistä messarissa ja yleensäkin. Muutenkin koirien hermorakenteesta ja käyttäytymisestä. Olin jo työntämässä sormia näppäimille mutta pidättäydyin vielä. Kirjoitanpa aluksi ainakin vain omaan blogiini, voin ainakin seuloa läpipääsevät kommentit. :)

Bordercollien ei kuulu olla arka, sen ei kuulu olla hermostunut, sen ei kuulu olla agressiivinen, sillä ei kuulu olla puolustusviettiä. Bordercollien kuuluu olla nöyrä, sen kuuluu olla ehkä hieman pehmeähkö, sen kuuluu olla herkkä ja sen kuuluu olla toiminnan haluinen. Silti sen pitäisi osata rauhoittua, sen pitää olla itsevarma, sen pitää olla sopivasti röyhkeä. Tämä on minun luonnemääritelmäni.

Minä etsin sellaista keskivertoa kovempaa bordercollieta, sellaista itsevarmaa joka ei tee kaikkea kuin ajatus. Sen kanssa pitää vähän vääntää että sen saa toimimaan. Mutta kun sen saa toimimaan, se ei ikinä jätä kesken sitä mitä on tekemässä. Tälläisen kanssa ei voi odottaa että pääsee mahdollisimman nopeasti kisaamaan.   Monet ovat tarttuneet tuohon kovempaan, se on niin suhteellista. Jos ajatellaan että bordercollien kovuus mitataan asteikolla 0-100. Minä etsin sellaista 80-100 koiraa. Kova bordecollie ei tarkoita kovaa koiraa, kuten voi ymmärtää esim. kovan sakun tai belgin. Näiden asteikko on jotain 60-300.

Luonnetesti ja bordercollie on myös mielenkiintoinen yhdistelmä. Luonnetesti ei ole minulle mitenkään tuttu, joitain videoita katsellut ja suurin piirtein kulku on selvä. Käsittääkseni testi on kehitetty lähinnä saksanpaimenkoirille. Minun mielestäni se ei sovellu bordercollieille. Bordercollien kuuluu ottaa painetta paskan jäykkänä seisovasta omistajasta joka ei puhu, ei kehu, ei reagoi näkyvästi eikä liiku. Bordercollie on kehitetty toimimaan ihmisen kanssa ja reagoimaan herkästi ihmiseen. Tottahan joku kelkka tai haamu/vaate/haalari mittaa koiran kykyä palautua äkillisistä tilanteista, mutta rodulle on tyypillistä reagoida tuollaiseen. Ei kauhulla, ei paolla, mutta reagoida kuitenkin ainakin väistämällä. Samaten jonkun ihmisen uhkaava käytös. Ei bordercollien kuulu siihen vastata ainakaan puolustautumalla. Bordercollien tulee väistää painetta, tai korkeintaan olla reagoimatta.

Minä en pidä bordercollielle luonnetestiä välttämättömänä. koiran luonteen voi kyllä arvioida muutenkin. Minulta löytyy itseluottamusta että luotan siinä jo itseenikin. Sitä tukee muutaman luotettavan lähteen tarinointi. Bordercollien ei kuulu olla 250pst luonnetestikoira, ainakaan objektiivisesti arvioituna. Saksanpaimenkoiran kuuluu olla 250pst koira. Jos luonnetesti olisikin oikeasti subjektiivinen ja arvostelu ei heittelisi niin paljon, voisin antaa paljon enemmän arvoa sille.

Ronia olen myös arvioinut uudessa valossa. Se on kuitenkin aika perus bordercollie. Se lukee minua kuin ajatus. Se reagoi hyvin herkästi siihen mitä minä teen. Pelkkä sormen asento kertoo sille agilityssä että pitääkö este kiertää vai hypätä suoraan. Se reagoi uusiin ääniin herkästi. Se ei kuitenkaan stressaa uusissakaan paikoissa. Kotona sisällä se yleensä nukkuu. Rauhoittumisen se osaa kisavilinässäkin. Eihän se erityisesti tykkää olla paikoillaan, mieluummin se olisi menossa joka paikkaan. Paimennuksessa se tuntuikin olevan haka ja uskon sen kanssa siinä kohtuullisesti pärjäävänikin. Se reagoi minuun tarpeeksi voimakkaasti että saan ohjattua sitä siinä tilanteessa. Siinä on ominaisuuksia joiden vuoksi se on sellainen joka käteen sopiva paimenkoira. Se ei vaadi paljoa, se on erittäin helppo arjessa. Näiden ominaisuuksien vuoksi olen joutunut sille opettamaan ettei ihan noin nöyrä tarvitse olla, esimerkiksi tottiskentällä. Näiden ominaisuuksien vuoksi olen joutunut opettamaan sille ettei hakumetsässä olla nöyristelemässä maaleja vaan tarkoitus on ryöstää se lelu sen oudon ihmisen kädestä. Mutta ei siinä ole mitään epäbordercolliemaista. Minun on vain täytynyt opetella toimimaan huomattavasti pehmeämmän ja nöyremmän koiran kanssa kuin ennen.

Jos seuraava koirani on sellainen mitä haluaisin, sen kanssa minun on ehkä turha lähteä paimentamaan. En tule saamaan sitä ruotuun siellä. Kyllä senkin kanssa lampailla käydään. Mutta jos pääsen harrastamaan paimennusta enemmälti, roni on nöyränä sen lajin koira. Mutta se bordercollie tulee eri käyttöön. Rodunomainen sekin on, asteikon eripäästä vain.

P.S. Olen miettinyt että ehkä jätän ronit kuitenkin viemättä luonnetestiin. Sen ei tarvitse kokea uhkaa kenenkään ihmisen suunnasta, eikä varsinkaan kestää sitä.

P.S.S. Painotan vielä loppuun että mielipiteet ovat ihan omiani, kaikki saavat olla vapaasti erimieltä. Kirjoituksessa on hyvin vähän mitään faktaa, ihan mutua vain. Minä en vedä herneitä siitä jos ollaan erimieltä. Asiat voi riidellä, turha siihen on ihmisiä sotkea. Henkilökemiat erikseen, mutta vähemmän olen tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei kemiat kohtaa, edes jollakin tavalla. Mielipiteeni saattavat vielä muuttuakin, niitä ei ole kiveen kirjoitettu ja minulla on vara antaa periksi jos joku perustelee minulle jonkun asian paremmin.