perjantai 13. syyskuuta 2013

Huhhuijakkaa...

Nyt voi kuulua perästä mutta en vain voi pitää suutani kiinni. Korostan että kirjoitan vain omia mielipiteitäni. 

Olen itse saanut ohjeita pentua etsiessä: ota tunnetulta kasvattajalta, selvitä terveyttä, tutustu vanhempiin jne. normaalit litaniat. 

Tunnettu kasvattaja ei ole mikään tae. Nyttemmin kun tutustunut enemmän rotuun niin tunnetutkin kasvattajat tuottavat välillä aivan ihmeellisillä riskeillä pentuja. Astutetaan narttuja jotka omistajankaan mielestä eivät ole mieleisiä. Astutetaan uroksilla joiden suvussa on addisonia, cushingia, ocd:ta ja mitä lie. Epilepsia listoilta voi vetää johtopäätöksiä mitkä koirat ovat jättäneet epilepsiaa. OCD listoilta näkee kenen pentueissa on ollut OCD:ta.  

Nartun vajaita ominaisuuksia paikataan uroksen toisen ääripään ominaisuuksilla. Toivotaan siihen väliin koiria. Toivoahan sopii, luultavastihan sieltä tulee lisää ääripään koiria, pahimmillaan molempien huonoilla puolilla. Nättejähän niistä varmasti tulee, näyttää sohvalla hyvältä. Mutta markkinoidaan monipuolisina harrastuskoirina. Ne ylipehmeät, ne vasta onkin hyviä harrastuskoiria. Ai niin, eihän normaali astutus onnistu, pitää keinohedelmöittää. Mun mielestä pitää tajuta jotain jos ei astutus onnistu. 

Sieltä on nyt tulossa pentuja, monipuoliseen harrastuskäyttöön. Pentukyselyjäkään ei oteta enää vastaan, niin on menekkiä pennuille. Toivottavasti hyvät ihmiset tajuaa minkä riskin ne ottavat kun haluavat nätin ja erikoisenvärisen bortsun, selvittäkää jonkun kokeneemman kanssa mitä sieltä takaa tulee. Ja ottakaa koiralle se vakuutus! Jos joku sairauksista periytyy, se tulee kalliiksi. 

Ja syö miestä, saati naista, jos omistaa sairaan koiran, sen minä tiedän. Ja minun mielestäni molempien jalostuskoirien pitää olla rodussaan keskivertoa parempia, molempien. Ja täydentää toisiaan, ei paikata puuttuvia ominaisuuksia. Lottoa voi laittaa joka lauantai ärrällä.

Tuli kirjoitettua aika provosoivasti mutta voin sanoa että mua ottaa päähän. 

7 kommenttia:

  1. Kirjoitit sen, mitä itse olen ajatellut. Omaan blogiinikin olen kirjoittanut varmaan vielä räväkämmin, mutta se on vain muutaman luettavissa.

    Omatkin suunnitelmani saattavat vielä kariutua ja senkin takia monet käsittämättömät yhdistelmät saavat minutkin näkemään oikeiden väristen silmälasien takaa.
    Ne sinun paimennuskuvasi olivat kyllä niin jotain sitä, jota oikean bordercollien pitäisi olla. Niissä oli sävähdyttävää.

    Myönnän, että pidän itse kauniista mustavalkoisista NepeKirke beeceistä,
    mutta silti nuo paimennuskuvat säväyttävät.
    Minun mielestäni myös niitten jalostuskoirien vain pitää olla keskivertoa parempa ihan kaikessa. Sen pitää olla myös itselleni just sellainen koira, josta tykkään ja jollaista haluan.

    On yksi näyttelykoira, joka on sekä hurmaavan kaunis, että myös päänuppi on kunnossa. Sellaisen kun saisi tai toisen Nepen. Mutta en saa, joten en sekundaa huoli.
    Muissa roduisssani on toiset näkökulmat ja aika näyttää, mihin mennään ja mitä tehdään.

    Tuosta astumisesta: minusta - vain oma mielipiteeni- koiran pitää astua itse ja nartun antaa astua.
    Meillä se onnistui vain kerran ja toista kertaa emme saaneet onnistumaan. Se jäi sitten suureksi harmikseni siihen.
    Paljonkohan tehdään pakkoastutuksia ja keinosiemennyksiä, kun homma ei luomuna onnistu. Olen kuullut aika hurjiakin tarinoita. Mutta vain kuullut,en nähnyt.

    Et menetä mitään, vaikka provosoitkin. Ehkä joku saa ajatuksen ja miettii tarkempaan. Sehän provokaation tavoite onkin- saada ihmiset ajattelemaan useammalta kantilta.
    Kannattaisiko kääntyä jalostustoimikunnan puoleen ja kysyä mietityttävien yhdistelmien tavoitetta ja mielekkyyttä.
    Minut heitettiin ulos Proud of SBCAK:ista, kun kyselin ja kyseenalaistin Addisonia ja Cushingia ja ihmettelin heidän puolustelijoitaan.
    Älä nyt vain heitä minua ulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on säväyttävää kun tuon näkee livenä. Minusta alkaa tuntumaan koko ajan enemmän ja enemmän että ronikin olisi jalostusmateriaalia. Siinä on älyttömän hyviä omi aisuuksia ja se on terve. Fyysisesti että henkisesti. Täydentää vain pitäisi itsevarmalla nartulla.

      Poista
  2. JOS joku haluaa paimennukseen ja agilityyn koiran, niin Roni on hyvä vaihtoehto.
    Nyt tuotantolinjat ovat aika heppoisia. Kaveri oli ollut katsomassa Oulun agikisoja- agia aktiivisesti harrastava ja uutta pentua harkitseva- kertoi, millaisia suomenlapinkoiramaisia bordercollieita siellä oli radalla. Hitaita hissuttelijoita, joilla ei ollut mitään halua painaa täysillä menemään.
    Myös omissa harrastuslajeissa on hyviä, on huippuhyviä, on keskinkertaisia, on huonompia. Kukin päätelköön, mikä on sitten se hyvä ja mikä se, jota en ottaisi.
    Yksi asia jalostuksessa pitää olla päivänselvä: Ottaisin itse yhdistelmästä pennun.
    Kaikista huonoistakin tuloksista pitää uskaltaa kertoa, vaikka löytyväthän ne tietenkin aikanaan KoiraNetistä.

    Ajattelin itsekin kysyä jalostustoimikunnalta kantaa noihin pentueisiin: laukausalttiita, perimässä jos sun mitä sairautta jne. Mielenkiintoista vastausta odottelen, jahka ehdin sitä kyselyä tehdä.
    Nyt seurailen Tanskanmaalta NOME-kisjone tuloksia.

    VastaaPoista
  3. Itsekin olen katsellut tuota kyseistä pentuetta, ei hyvää päivää! Emä on ylipehmeä ja omaa matalan työskentelyvireen. Kuka käyttää sellaista bordercollieta "jalostukseen", jolla ei ole virettä ja intoa tehdä työtä? Eihän se mikään bordercollie ole enää silloin. Bortsu saa olla pehmeä, mutta ei niin pehmeä, että se kyyristelee pelokkaan näköisenä. Ja saahan sitä tosiaan toivoa, että yhdistämällä tuollaiseen narttuun kova ja työskentelyintoinen uros, saataisiin ihan kivoja pentuja, mutta kuka uskaltaa ottaa riskin? Eikä se todellakaan mene niin, että jälkeläisille tulisi automaattisesti vanhempien hyvät ominaisuudet.

    Jalostukseen pitäisi aina valita ne keskivertoa paremmat rotunsa edustajat, enkä kyllä tämän yhdistelmän kohdalla mitään sellaista näe. Mitä erityisen hyvää ja jalostamisen arvoista esimerkiksi tuossa nartussa on, että se on pennutettava? Ei mitään.

    Senkin pitäisi kertoa kasvattajalle jotain, jos astutus ei onnistu luomusti. Kyllä normaalit, terveet koirat saavat onnistuneen astutuksen aikaiseksi. Jos niin ei käy, on koirissa tai yhdistelmässä jotain vikaa. Itse ajattelen sen niin, että luonto yrittää tulla yhdistelmää vastaan eikä pidä sitä hyvänä. Mutta sitten mennään ja siemennetään narttu, hohhoijaa.

    VastaaPoista
  4. Olen pitkään jo etsinyt border collieta harrastukseen ja seuraillut monia blogeja. Jotkt joita enne luin ja oli paljon hyvää infoa ovat salasanan takana ja niihin ei edes outo saa tunnuksia.:( Eihän voi tutustuakkaaan jos ei pääse edes lukemaan. Onneksi täällä kuitenkin löytyy ja etsin ja älysin sitten mistä on kysymys. taitaa olla liika sairas ja monta muutakin pentuetta tuntuu vain että on tehty kauniita koiria.
    Maahisille sanoisin ettei paljon kannata jalostus toimikunalle kirjoitella. Syyn voit kysyä minulta sähköpostilla. Olen käynyt katsomassa paljon erilaisia kisoja en paimennusta mutta tokoja ja agilityä. Palveluskoira kisojakin olen seurannut muutamassa kentän laidalla vain. Itse en ole ikinä kilpaillut mutta olen kouluttanut tuolle koiralle paljon juttuja ja käynyt kurssillakin.
    Itsellä on tällä hetkellä näyttelylinjainen musta belggari ja olen ihastunut sinun rotuun. Tuntuu vain olevan kovin paljon sairautta tässäkin rodussa. Se vielä ettei edes tunne ketään niin hyvin että osaisi kysyä ja kerrottaisiin suoraan. Moni ei uskalla ja suljettujen blogien takana olisi tietoa mutta ei sitä pääse lukemaa.:/
    Emmin kanssa samaa mieltä jos ei uros halua astua taikka narttu ei anna niin ei ole jalostus materiaalia sellaiset. Emmille lisää että ei se mene just niin kuin sanoit että tulisi vain hyviä pentuja. Voi olla että tulee kaikki niitä huonon nartun laisia koiria. Samoin ajattelen itsekkin. Mutta kun kävin katsomassa miksi se pitää saada ne pennut niin siksi että väitetään tulee vain hyviä koiria takaa. Kyllä meillä uskotaan ja tiedetään että narttu jättää pentuihin enemmän luonnettaan kuin uros. Narttu ne pennut hoitaa ja antaa niille mallia. Mutta maailmassa on vain raha ja raha ja taas raha ja ei sitten välitetä mitään. Tärkeää on vain saada pentuja vaikka ne olsivat huonoja ja joku ne kuitenkin ostaa. Minä en eikä minulle mysikään.
    (Sori, mutta minulla on pikkuisen huono suomen kieli kun olen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.)
    Kiitos että kirjoitata ja taas saa tehdä sala poliisityön. Toivon että meillkkin sellainen kiva paimen koira löytyy.
    Täältä olen löytänyt monta linkkeja ja uusia linkkejä niitten takaa.

    VastaaPoista
  5. Moni muukin ihmetellyt yhdistelmää. Harva siitä ääneen uskaltaa puhua. Minäkin menen ihan mutuna. Mutta näin mutunakaan en keksi syytä yhdistelmälle.

    VastaaPoista
  6. Juttelin yhden paennunhankkijan kanssa ihan äskettäin ja hän oli kysellyt lisää pennusta, joka kiinnosti. Hän oli saanut tietää, että hänen ajattelemansa pentue sisältää riskejä, joita ei ole julkisuudessa kerrottu. OBS! Ei ole kyseessä nyt tuo ilmeinen ylläoleva yhdistelmä, jota ajattelen mututuntumalla.

    Oli saanut vastauksena, että asia kyllä kerrotaan pennunostajille ja selitetään ja jopa kirjataan soppareihin.
    On aika härskiä toimintaa!! Pienen pennun edessä saa kertoa ihan vaikka mitä, luvata hakea vaikka sen kuunkin taivaalta. Siinä ovat silmät kiinni totuudelta ja korva kuulee, muttei ymmärrä kuulemaansa.
    Pennun edessä on aivan voimaton! ;)

    Mikä ihme vaivaa SBCAK:n foorumia juuri nyt, kun on noin monta ja noin mielenkiintoisia pentueita tulossa.
    Miten ihmeessä sitä ei saada kuntoon. Itse olen ko päättänyt erota koko puljusta - niin sisäsiittoiseksi se on mennyt ja sisäpiiri pyörii ja ajaa koko rodun alas pohjamutiin. En tee koko yhdistyksellä yhtään mitään.
    Voin lukea ne onnittelut- kunhan se onnittelufoorumi edes aukeaisi- muutenkin.
    Mitään vääntöähän siellä ei sallita. Se punajuuripihvi viimeistään tulee inisemään ja pyörittelee silmiään, että hui kamala, mitä HÄH??? Ei tommosia saa puhua.

    PS. Inhoan kännipostauksia! Kolahtaa, kenelle kolahtaa.

    VastaaPoista