Tai layerointia ne taitaa proot sanoa. Mutta tänään aloitettiin sitten talvikausi agissa, torstain lepakkovuoro on sitten vakio. Teimme sellaista pientä harjoitusta jossa tuli välistä vetoa, leijeröintiä, ja irtoamista. Roni ei alkuinnostuksessaan meinannut tarttua vastakkaisen käden välistä vetoon vaan piti lelulla sitä vahvistaa. Sitten imu kepeille oli niin kova ettei tahtonut irrota aika kaukana olleelle esteelle. Kepit löytyi hyvin sylkkärillä ja sitten tulikin ihan uusi ohjaus. Kepeillä ohjaajan piti pysyä vasemmalla ja ulostulosta leijeröidä koira putkeen, "takaisin" päin. Tääkin onnistui heti ekalla. On tuo roni oikea luonnonlahjakkuus tähän lajiin. Pahimpien intojen laannuttua alkoi lukea ohjaustakin ja rata sujuikin hyvin.
Välissä käytin bradia tottistelemassa kun toinen bortsu juoksi rataa 5m päässä. Eipä paljon häiriöt eikä ihan uusi halli ja alusta sitä paljon hetkauttaneet. Enkä kyllä epäillytkään. Mahtavaa kun pääsemme pikkuhiljaa arkeen takaisin bradinkin kanssa.
Toisella kiekalla teinkin erilaisia pätkiä esteillä. Sain hyvin onnistumaan meidän murheenkryynimme, takaakiertoniiston vai mikä lie se nyt olikaan. Vahvisteltiin lelulla sitä ettei roni reagoi mun liikkeeseen vaan pääsen karkaamaan pois alta ja sehän alkoi sujua. Mutta, yksi, melkein jo unohtunut murheenkryyni. Kepit avokulmasta, on se vaan hankala. Muuten kepeillekin on löytynyt viimein se vauhti, nyt niitä voisi jo kellottaa. Rytmi on hyvä ja pujotteluasento on alempana jolloin niihin tulee hyvä tasapaino. Nyt tuo keppien ekan välin löytyminen avokulmasta työnalle ja näyttäisi aika hyvältä. Maanantaina loppuisi ilmo kisoihin, vielä en ole ilmoa laittanut.
Mieltä lämmitti myös treenikaverin kommentti että ronin vauhti on kasvanut hurjasti kesästä. En tiedä tekeekö tuo nopea alusta, mutta niin se on, voi jo sanoa että se on sellanen agilitytykki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti