Tokoon/tottikseen on saatu uutta puhtia hallitreenien myötä. Treenaamaan on mentävä vaikkei huvittaisi :) Ja lähteminenhän se vaikeinta on. Eilen oli toinen kerta hallissa. Roni tarjoaa hienosti aktiivisuutta eikä isompaa haahuilua tapahdu. Yhden kerran se meinasi yrittää syrjäytyä mutta annoin istu-käskyn ja laitoin patoamaan palloon joka tepsi hyvin ja homma jatkui. Luoksepäästävyyttä on treenattu nyt uusiksi, vahvistan kontaktia oudon ihmisen lähestymistä noteeraamatta, ei siis vielä kosketusetäisyydeltä. Hylje ei vaan meinaa pysyä nahoissaan. Tokossahan tuosta ei tartte paljon välittää mutta pk-puolella ei arvosteta koiraa joka kiemurtelee tuomaria vastaan.
Sen lisäksi siis vahvistin ihan vain aktiivisuutta, perusasentoa ja pientä seuruuta. Intoa alkaa olla, seuruun tekniikka prakaa, keulii ja painaa. Mutta pikku vikoja, helppo korjata. Johtuu varmaan siitäkin ettei seuruuta ole otettu pitkiin aikoihin. Sen lisäksi teimme kisamuotoisen hypyn. Kerran palkkasin pelkästä stopista, sen jälkeen teimme kokonaisen liikkeen 10 arvoisesti, ihan kylmiltään. Ei merkkiäkään vastaantulemisesta tai paineesta kohti kävelemisessä. Liikkeet on siis siellä, kun saamme aktiivisuuden oikealle tasolle niin kokeissa tulee hyvää jälkeä.
Olen miettinyt jos vaihtaisin käskyt seisomiseen ja maahanmenoon noiden vanhojen, kuluneiden ja ronin korvaan ikäviltä kalskahtavien käskyjen tilalle. Edellis maanantaina teimme lyhyen paikkamakuun ja koira meni maahan ekalla, mutta varmaan 3s viiveellä. Eiköhän me talven aikana edistytä. Torstaina alkaa sitten säännölliset aksat. Bradikin saa alkaa kulkemaan mukana, tosin ihan häkissä odottamista opettelemassa ja vähän tottistelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti