sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Operaatio kontaktit

Nyt se alkoi, kontaktien uudelleen rakennus. Sain viimein omat ajatukset selviksi ja päädyin rakentamaan 2on2offit, kuten aiemminkin on ollut ja mitkä on ohjaajan toimesta rikottu. Ronille ei ole ikinä tehty riittävän selväksi sitä mitä siltä halutaan. A:lla on ollut kohtuulliset stopit mutta puomi, paikka on ollut todella epäselvä. Epävarmuutta on muutenkin puomilla ja sitä lisää epävarmuus oikeasta suoritustavasta. Keinulla mennään vapautus pamauksesta suorituksella, siihen en ala stoppeja rakentamaan. Mutta jännä kuinka paljon mielipiteitä asia herättää, siis kontaktit yleensäkin ja niiden opettaminen.

No ensimmäisenähän roni tutustutettiin laatikkoon. Roni ei tähän mennessä ole tehnyt esteitä ikinä osittaisena vaan aina kokonaisena, eikä se ole ikinä nähnytkään laatikkoa. Nyt nöyrryin tästä ajattelutavastani että saadaan toistoja nopeammin, enemmän ja vahvistetiheys tarpeeksi nopeaksi. Ja huomasin meneväni enemmän ja enemmän operanttiin suuntaan, kokonaan operanttiin ei mun kärsivällisyys silti riitä. Mutta lähdettiin siis siitä että roni koski etujaloillaan laatikkoon, tästä että meni kokonaan laatikon päälle ja tästä laski etujalat maahan. Ja taas sai ihmetellä bortsun nopeutta yhdistää asioita. Videoin meidän kolmannen treenin pimeässä ja siinä olimme tässä tilanteessa.

Laatikkotreenit vol. 3

Tästä sain jo monenlaista palautetta, pitäisi olla aktiivisempi, pitäisi olla passiivisempi, pitäisi palkata koiraa enemmän jne. No pidän oman pääni, ja uusimpien oppieni mukaan jatkamme tästä, samalla linjalla, mutta jo seuraavassa treenissä seisoin täysin passiivisena ja vapautin vain koiran hakemaan minulta namit. Tätä jatketaan niin kauan että vaikka 10m päästä koira hakee paikan/asennon ilman minkäänlaisia apuja. Tässä vaiheessa ei suunnalla, pysymisellä tai millään muulla ole väliä, ainoastaan asennolla ja siihen nopealla pyrkimisellä. Sitten tää viedään lelulle ja nostetaan saalisvietti huippuunsa. Kun sama onnistuu pallolla, eli koira menee nopeasti haluttuun paikkaan/asentoon, lähdetään pysyminen siinä rakentamaan patoamisen kautta. Kun koira saadaan patoamaan kontaktille, se kerää siinä ollessaan viettiä ja on taas valmiina, keskittynyt toimintaan. Tilanne on sama kuin koira lähtöön jätettäessä.

Sitä en tiedä vielä viedäänkö toiminta esteille ennen vai jälkeen patoamisen, sillä ei liene olevan merkitystä. Roni on opetettu patoamaan niin ei se ole kuin osatun asian yleistämistä uuteen paikkaan. Mutta jokatapauksessa toiminta viedään tästä sitten esteiden alastuloille, sitten kokonaiselle esteelle ja sitten radalle. Nyt kun tämä on aloitettu, viedään se loppuun asti kunnolla. Tottiksesta mulla on jo kokemusta pohjien tärkeydestä ja kiireettömyydestä viedä asioita eteenpäin. Nyt tuon vihdoin samaa ajattelua agilityyn, joka on vielä mennyt tässä harrasteluna.

Eräs kokenut ihminen on kerran sanonut: koiran koulutus on helppoa, vahvistaa vaan oikeita asioita oikeaan aikaan.

Näin siis teoriassa, käytännössä siinä onkin tekemistä. Mutta olen ymmärtänyt että ei auta oikoa ja opettaa montaa asiaa yhtäaikaa. Yksiasia kerrallaan saadaan vahva ketju, joka kestää myös viettitilan nousun. Roninkin vietti nousee nousemistaan, ja yritänkin saada siitä kaiken irti. Tavoitteeni ei ole siis saada koiraa tekemään jotain asiaa. Vaan saada se tekemään se asia mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman korkeassa vietissä mutta mahdollisimman hallitusti. Eli en ota koiraa hallintaan viettejä laskien, vaan opettamalla sen toimimaan korkeassa vietissä.

Ja tässä tavassa on monta etua ns. perinteisiin tyyleihin:
-Ei tule tilannetta jossa koira kuumuu yli toiminta-alueelta, se hallitsee itse oman tilansa.
-Koiraa ei tarvitse ikinä kieltää kun se palkkautuu vain oikein tekemällä.
-Koira tekee nopeasti, hallitusti ja näyttävästi.

1 kommentti:

  1. se ei ole kovin uusi juttu vaan voisi sanoa aika perinteinen..
    https://fi.wikipedia.org/wiki/B._F._Skinner

    VastaaPoista