torstai 16. tammikuuta 2014

Viettiteorioita

Treenirintamalta ei ole mitään uutta, tai ainakaan mitään mistä erityisesti jaksaisin kirjoittaa. Siksipä pohdiskelenkin mieltäni kutkuttavaa asiaa, viettiteorioita.

Saalisvietillä koulutetaan kun koulutetaan nameilla tai lelulla. Saalisvietti on käytännössä se vietti jonka kaikki ymmärtää, koira juoksee lelun perään. Saalisvietti yhdessä laumavietin kanssa on yksi kantava voima tottiksessa. Saalisviettihän on kyllääntyvä vietti. Sitten se pelätty aggressio. Aggressio ei ole kyllääntyvä vietti. Eli se on aina aktivoitavissa. Reaktiivisen aggression viettipäämäärä on rauha. Aktiivisen aggression viettipäämäärä on aggressio. Myös väistämiskäyttäytymisen viettipäämäärä on rauha.

Rauhaan pääsee usealla tavalla. Väistämällä rauhaan pääseminen tarkoittaa sitä että koira pakenee konflikti tilanteesta tai kuormasta. Eli koulutuksessa tässä kohtaa puhutaan paineistumisesta, "älä paineista koiraa kumartamalla sen päälle" tms. Tällöin puhutaan passiivisesta väistämisestä. Koira siis muuttuu passiiviseksi ja pääsee rauhaan sen kautta.  Aktiivinen väistäminen taas on sitä kun koira seuraamisessa edistää, annetaan nopea pakote ja kun koira aktiivisesti hakee oikealle paikalle niin kuorma poistuu. Edelleen yksi tapa päästä rauhaan on hyökkääminen tai merkit hyökkäämisestä. Eli koira murisee, haukkuu, vastaa uhkaan ja uhka väistyy. Tällöin puhutaan reaktiivisesta aggressiosta.

Näitä olen joutunut miettimään ja avaamaan ihan sen vuoksi että olen kuormittamalla ajanut ronit väistämään passiivisuuteen, ja se on väistämisen kautta päässyt viettipäämäärään eli rauhaan. Se on päässyt pois tilanteesta "passivoitumalla". Joku toinen koira olisi saattanut tästä aktivoitua, eli kuormittaminen saa sen reagoimaan aktiivisesti ja kuormittaminen loppuu, eli se on päässyt silloinkin rauhaan. Tämä olisi se harrastuksissa halutumpi muoto.

Nyt kun en ole tätä tajunnut, on roni oppinut väistämään heti kokiessaan painetta ohjaajalta. Tämä kaikki olisi vältetty sillä että olisin alunperin tajunnut tämän asian. Remu on aina vastannut kuormaan aktivoitumalla, liikaan kuormaan tulemalla "silmille", eli kuumumalla. Sitten lähden samoilla opeilla kouluttamaan koiraa joka ei missään tilanteessa nousisi ohjaajaansa vastaan, eli en ole jättänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin väistämisen.

Tätä on lähdetty kääntämään sillä että kaikki konfliktit pyritään välttämään. Eli kaikki koiraa painestava toiminta on lopetettu. Käytännössä siis ohjaajan kaikki toiminta on lopetettu ja olen täysin rauhallinen ja passiivinen. Pelkkä hallinta riittää tuottamaan kuormaa, mikä on autettu purkautumaan kanavoinnin kautta leluun. Eli väistäminen on johdatettu aktiivisuudeksi ja se pääsee viettipäämäärään lelun kautta. Eli kun puree leluun, pääsee aggressio purkautumaan kanavoinnin kautta ja koira pääsee rauhaan.

Tämähän on tuottanut mukavasti. Ronista on löytynyt kateissa oleva saalisvietti, jota vielä olemassa oleva puolustusvietti tukee. Roni on alkanut reagoimaan tilanteissa joissa se ennen väisti, aktiivisesti. Eli jos tulee tilanne mitä kautta olisi odotettavissa konflikti syntyneen paineen kautta, niin se tuottaa aktiivisuutta kun ei enää kuorman pelossa lähde automaattisesti väistämään passiiviseksi tai sijaistoimintaan esim haisteluun. Tässä tulee se juttu mikä tulee myöhemmin kaduttamaan. Aina tulevaisuudessa on olemassa riski että roni palaa vanhaan, eli kokiessaan kuormaa lähtee väistämään passiivisuuteen. Ja tämä kuorma voi tulla ohjaajan jännittämisestä, normaalia kovemmasta käskystä, jostakin minkä se kokee ohjaajaltaan epämieluisaksi. Opettaminen uuteen toimintamalliin on kannattavaa, mutta riski on aina olemassa.

Opettaminen aktiivisuuteen hyödyttää myöskin sen vuoksi että että sopivalla kuormalla saadaan aktivoitua koira eli passiivisuuden sijaan se väistää aktiivisuuteen, jolloin koira esim. ohjaajan kokeessa jännittäessä aktivoituu eikä paineistu. Toinen hyöty tulee saalisvietin kyllääntymisessä.  Tarkoittaa sitä että vaikka koira olisi kuinka väsynyt, kuinka kuumissaan, haluaa jo kotiin nukkumaan niin koiran saa syttymään ja työskentelemää lisäämällä hieman ohjaaja painetta.

Konfliktin voi aiheuttaa ohjaajan tuijotus, hampaiden kiristys, jäykistely, turhautuminen, kieltäminen, painostaminen, jopa liian innostunut ja aktiivinen leikki ohjaajalta ja lukuisat muut, vähäpätöisiltä tuntuvat jutut.

Tuo leikkiminen on esimerkiksi ollut merkki ronilla jo alusta asti. Ihmisen riehuminen, riekkuminen, hihkuminen ja muu sählääminen on tuottanut lähinnä paineistumista. Useampi on sanonut että mun pitäisi olla iloisempi, innostaa enemmän koiraa. Ja lääke on ollutkin se että olen passiivisempi, täysin passiivinen. Olisihan tämä pitänyt älytä jo kun säädimme hakumetsässä palkkausta. Maalimiesmotivaatio ja oikea asenne etsintään saatiin aikaiseksi maalimiehen täydellisellä passiivisuudella ja kahden lelun leikillä. Tätä on jatkettu siihen asti että koira itse tarjoaa lelua taisteltavaksi. Tähän lisättynä hyvin rauhallinen sanallinen kehuminen. Eli on poistettu ympäristön paine jolloin koira on saanut aktivoitua. Minkäänlaista innostamista ei ole tehty

Tämän pohdiskelun tarkoitus ei ole suinkaan se että kaikkien pitäisi käyttää pakotteita, tai että teoria muutenkaan olisi jotenkin tärkeä. Ajatuksena on saada muutkin miettimään mitä ongelmia se voi tuoda jos asiaa ei ota millään tasolla huomioon ja mitä ongelmia voi saada poistumaan sillä että miettii asiaa. Ja tämän pohdiskelun kautta on tarkoitus kertoa että olen oppinut ihan pirusti uutta koiran kouluttamisesta. Nyt alan ymmärtämään lauseen "älä paineista sitä koiraa".






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti