Meidän nykyinen treenihalli on makea paikka, dogantti-areena limingassa. Ainoa huono puoli siinä on että siellä tuntuu olevan hirveesti hajuja. Liekö toiset jättävät pissat siivoamatta ja luulen että siellä on käynyt juoksunarttuja ilman housujakin. Eilisissäkin treeneissä taas useampi uros oli ihan tolaltaan, meni hajujen perässä ja lussutteli. Viime talvena ei olisi tullut kyseeseenkään treenata tottista ronin kanssa tuollaisessa paikassa.
Mutta nykyään roni tekee niin hienosti. Pari kertaa jouduin nostamaan sen nokan ylös kentästä, eli otin hallintaan istu käskyn kautta. Nyt kun roni on opetettu väistämään aktiiviseksi niin tämä onnistuu hienosti. Yhden kerran se jätti reagoimatta käskyyn jolloin annoin kevyen hihnapakotteen ja sehän heräsi. Sain vahvistettua aktivoitumisen ja hommat jatkui kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Nyt alkaa näkymään se puolen vuoden työn tulos. Roni tekee töitä hienosti, ja jos se sattuu hairahtumaan niin saan sen nousemaan sieltä.
Treenipäivitystäkin sen verran että molemmat pojat alkavat sisäistää nopean maahanmenon. Ronin seuraaminen on aivan ihanaa. Se tulee eteenkin paljon paremmassa tunnetilassa ja paljon tiiviimmin kuin ikinä ennen. Nyt vahvistetaan näitä asioita, eteentulosta aletaan rakentamaan luoksetulo uusiksi, maahan menosta liikkeestä maahanmeno ja myöhemmin otetaan seisominen. Paikkamakuuta alan vahvistamaan maassa patoamisella, eli sekin rakennetaan kokonaan uusiksi uusin opein. Mutta onhan makea työskennellä koiran kanssa joka on motivoitunut. Ja vietti senkun kohoaa, tekeminen vapautuu ja kaikilla on nykyään mukavaa kentällä.
Samaa treeniä olen vienyt aksanpuolellekin, koiran tunnetilojen hallintaa ja tekemisen tehokkuutta. Säheltävä koira voi silmään näyttää nopeammalta, tai tehokkaammalta vaikka todellisuus olisi eri. Senpä vuoksi olen bradinkin kanssa keskittynyt oikean tunnetilan löytymiseen. Tuo on niin tempperamenttinen ja korkealta viheltävä koira että se on pakko heti alkuun ottaa hallintaan tai olen tulevaisuudessa kusessa sen kanssa. Roni ei ole mahdottoman sähäkkä, ja onhan se aika isokin, mutta sen toiminta on aika tappavan tehokasta, eleetöntä ja nopeaa. Sen tunnetilat on hallinnassa.
Mutta ei tästä voi antaa kiitosta kellekään muulle kuin virtuaalikoutsilleni. Reilu puoli vuotta sitten tuli uppo-oudolta ihmiseltä viestiä että laitappa joku treenivideo näkyville ja siitä se ajatus sitten lähti. Videoita on kuvailtu ja kommentoitu, mutta ennenkaikkea asioita on avattu tuntikausia chattaillen. Ja kun oppiminen perustuu kuitenkin omaan hoksaamiseen, vaikka välillä olisi halunnut suoriakin vastauksia, on se tehokasta. Itse oivaltaa mutta toinen johdattelee, kuin lasta opettaisi. Eilen vielä selvitin kokeenomaisen kompakysymyksen treenini kulusta, joka kuulemma selvitti että olen sisäistänyt teoriassa opettelemiani asioita.
Ja olenpahan jo pariin ongelmaan osannut antaa apuakin muillekin, sekin on kannustavaa. Osaa lukea koiria ja ihmisiä. Paljon pitää vielä tulla ja mennä koiria, ihmisiä ja treenejä että oikeasti voisi auttaa ketään. mutta heti jos koen mulla olevan annettavaa, olen valmis jo jakamaan sitä eteenpäin. Tuo koutsin koiranlukutaito on välillä hämmentävää, kuinka paljon pelkistä videoista näkee. Joskus haluaisin itsekin päästä edes lähelle tuota tasoa. Mutta nyt mulla on eväät omien koirien koulutuksen aloittamiseen. Ja ongelmien ratkaisu vain chatti ikkunan päässä. Tekeminen on paljon helpompaa kun osaa vähän teoriaa.
Ja kaikista mahtavinta on se tunne että nyt menemme eteenpäin, ja sitä oikeaa polkua pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti