Koe oli samassa maneesissa kuin eka kokeemme vuosi sitten, tuomarikin oli sama Heli Kelhäälä.
Luoksepäästävyys 8, hyppäsi piru tuomaria päin, mutta hyväntahtoisesti.
Paikkamakuu 8, vähän haisteli mutta pisteet lähti että nousi vasta toisella.
Seuraamiset 9 1/2, rokotti muutamasta istumisesta ennen käännöksiä. Sama vapaana. Molemmissa painoi liikaa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9, jäi hetkeksi empimään seisomaan.
Luoksetulo 9, jäi kauas.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0, painui empimisen jälkeen maahan.
Estehyppy 9, otti muutaman askeleen mun palatessa viereen.
Kokonaisvaikutus 10, mun ohjaaminen on kuulemma erinomaista.
Kokonaispisteet 162 ALO1 sij. 8/8
Paikalla oli videokuvaaja ja olimme kaikkien aikojen eka koirakko joka kuvattiin automaattikameralla. Ohjaajalle ranneke käteen ja kamera kuvaa automaattisesti.
http://www.filmme.tv/en/site/KorpelanTalli/oht0BoA73AZJ06nq
Kokeessa ei ollut isompia tavoitteita kun keskeneräisenä sinne mentiin. Ainoa tavoite oli tsekata mielentila ja saada koe vedettyä läpi hyvässä tilassa. Ja se onnistuikin kohtuullisesti. Pari missiä ohjaajalta ja alkuvaiheen hienoinen ongelma mielentilassa korjaantui loppua kohden, hyvin tyytyväinen olen suoritukseen. Tekninen osaaminen ei ole vielä mallillaan, tekniikkaa päästään vasta treenaamaan nyt kun mielentila alkaa olla kohdallaan.
Tekniikka määristä kertoo äkkiä lasketut treenimäärät. Kesäkuun jälkeen olemme treenanneet paikkamakuuta 2, liikkeestä maahanmenoa 5, liikkeestä seisomista 10, luoksetuloa 5, edestä sivulle siirtymistä 0 ja hyppyä 3 kertaa. Tämä vahvistaa vain mielipidettäni että kun asioita tekee oikein, ratkaisevaa ei ole mielettömät toistomäärät kokonaisissa liikkeissä, vaan oikeiden palasten vahvistus. Palasina tietty on eriasioita vahvisteltu xxx määrä. Mut tästä on hyvä jatkaa, nyt aletaan pääsemään asiaan.
Kokeen jälkeen lähdimmekin suoraan ajamaan Espooseen. Missattiin tammikuussa bradin synttäribileet niin nyt ajettiin hotelliin 3 yöksi tarkoituksena tavata bradin kasvattajaa, emää, sisaruksia ja niiden omistajia. Samalla osallistuimme bradin emän kasvattajan, Alen marekovicin vetämään agilityseminaariin. Alen on kroatiasta ja moninkertainen MM-kävijä. Sen lisäksi tykkään älyttömästi hänen ohjaustyylistään ja hänen videoitaan olen paljon katsellut.
Sisarukset on hämmentävän saman oloisia, ja näköisiä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Roopen ja Muusan kanssa bradi pääsi juoksemaankin, Bess ja Niitti oli saikulla. Koirat sopeutui hyvin nopeasti hotellielämään, on ne niin helppoja matkaseuralaisia.
Itse kurssi taas oli todella mielenkiintoinen. Maanantai aamulla ajelimme hallille rakentamaan rataa ja meinasi tulla pupu pöksyyn. Yli kuukauden treenitauon jälkeen 35 esteen SM-tason rata, WTF, nyt olen väärässä paikassa. Joka toinen este vielä takaakiertona, välillä vauhtisuoran päässä. Eka mentiin rataa itekseen ja toisella kierroksella sit kouluttaja puutui vasta toimintaan. No ehän mää tahtonut rataa muistaa, mut se oli onneksi isoin ongelma. Teemana oli nimittäin takaakierrot ja niihin uusi ohjaus, vastakäsi. Onneksi ohjaus oli kaikille uusi ja olimme samalla viivalla. Mulle ohjaus iski heti, tää on mun juttu. Tällä ohjauksella pääsimme eroon ikuisesta ajoitusongelmasta takaakierroilla. Samalla toteutuu mun tavoite, vähemmän liikkumista ja yksinkertainen ohjaus.
Loppujen lopuksi mulla ei suurempaa hävettävää radalla ollut. Ja roni sai Alenin moninkertaiset kehut, oli vielä bradin kasvattajalle autossa ronia kehunut. On kuulemma erittäin voimakas ja nopea koira, kyllähän mä sen tiedän. Varoitteli vaan että pidän huolen että minä päätän mitä tehdään ja mihin mennään, roni haluaisi kovasti tehdä omia ratkaisujaan. Yhdellä esteellä väittelimme ronin kanssa pitkään teemmekö front crossin vai rear crossin, mä siis yritin front crossia. Kyllä mä lopulta voitin. Myös yleisöstä kuului ihasteluja ronista, ja se vaan vahvistaa käsitystäni uudesta ronista jonka olen saanut kaivettua esille uuden koutsin myötä. Roni on vahva koira. Mutta kiitos siitä osoitetaan koutsille joka on laittanut ohjaajaa ruotuun.
Tiistaina toinen päivä. Radalla oli taas 31 estettä, aavistuksen kuitenkin suoraviivaisempi mutta edelleen paljon takaakiertoja ja muita kikkoja. Nyt ymmärsin jo heti alussa jättää täyden radan opettelun kesken ja keskityin kahteen pätkään joissa oli kinkkisimmät kuviot. Tämä oli hyvä ratkaisu keppikulman ollessa ronille liian vaikea enkä ajanut tuonne asti keppejä treenaamaan. Alen ymmärsi tämän heti. Jatkoimme vastakäden takaakiertoja jotka istuvat mulle kuin nappi paitaan. Ja roni lukee ne niin hienosti, ei enää kieltoja ja mä pääsen irtaantumaan esteeltä nopeasti. Ja ennenkaikkea ohjaus pysyy simppelinä. Toinen päivä meni myös aika putkeen, olin tyytyväinen itseeni. Ja eritoten roniin.
Alen näytti ronin kanssa muutamia kohtia ja A-M olikin sanonut laidalla et se on ihastunut roniin ja haluaa tehdä sen kanssa :) No ronillehan on sama kuka siellä lelun toisessa päässä roikkuu. Niin hyvässä mielentilassa se on aksassa. Jokohan mä olen hehkuttanut sitä tarpeeksi? Jäi vaan niin hyvä mieli että ulkopuolisetkin näkee koirassa jotain erityistä. Mutta tästä olen jo aiemminkin kirjoittanut, mitä olen alkanut nähdä siinä ja mitä tottiskoutsi sanoi jo kesäkuussa.
Kurssilta jäi mieleen seuraavia asioita. Pidä ohjaukset simppelinä, minäkin sain palautetta että ajattelen liian hankalasti. Käytä jalkoja, jätän suurimman osan nopeudesta hyödyntämättä. Käytä ääntä apuna tiukoissa paikoissa. Ohjaukseni on hyvää, rauhallista, ei turhaa hätäilyä mutta mun pitäisi luottaa enemmän itseeni. Ja tärkeimpänä asia johon itse käytän vertauskuvaa: ensin pitää opetella säännöt, ennenkuin niitä voi alkaa rikkomaan. Eli ensin on opeteltava perusasiat, ennenkuin voi alkaa hifistelemään. Reissu valoi kuiten uskoa, ei ne mitään jumalia ole nuokaan jotka huipulla ovat, inhimillisiä ihmisiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti