Projekti ilonan vahvistaminen etenee. Edit.

Puhelin päivitys väliin. Ilonan kanssa olemme tilanteessa jossa se alkaa kotona tuoda leluja lähelle ja jopa tarjota niitä vedettäväksi. Ujosti vielä mutta selkeä muutos on alkanut. Kevyesti vastustan ja vähän mielistelevää voittajaa on hyvä kehua. Sen verran on luontaista terävyyttä ja vastustusta että koskevaan käteen ottaa herkästi kiinni. En muista sainko ikinä videolla sisätiloissa painiani ronin kanssa. Lapset sekä vaimo kommentoi että älä tee tuota, roni on pelottava. Itsekin sanoin että jos olisi toisen koira, en uskaltaisi. Sen verran uskottava murina sieltä lähti. Mutta ronille oli opetettu se tie käsitellä painetta jota se koki tuossa, se kohdisti sen leluun. Se ei ollut vihainen minulle, se oli vihainen lelulle ja se näytti sen tunteen. Mä annoin sille tien purkaa tunteensa. Tiedän jo että ilonassa asuu helvetin vihainen pikku narttu tuon epävarman nuoren koiran sisällä. Se on vain vielä piilossa, se ei tiedä että sen saa päästää pintaan, eikä sillä ole tietä purkaa niitä tunteita. Nyt pyrin vahvistamaan sitä että ne tunteet saadaan ulos.

Edit. Tarkoitus ei ole siis tehdä aggressiivista tai vihaista koiraa, tarkoitus on saada vapautunut koira jonka koko potentiaali saadaan käyttöön ilman patoutumia