Tänään pääsimme ihan oikeaan rakennusetsintään. Olin päivällä niin väsynyt että meinasin jättää treenit välistä, onneksi en jättänyt. Mukanamme treenaamassa oli rajavartioston mies kahden sakunsa kanssa. Paljon voi oppia yhdeltä ihmiseltä muutaman tunnin aikana, varsinkin kun jututin parkkipaikalla vielä pitkään kun muut oli lähteneet. Pääsin myös seuraamaan 9v konkarin etsintää ja olihan se ihailtavan määrätietoista ja järjestelmällistä. Ja paljon sain positiivista palautetta ronin kanssa etenemisestä. Nyt vain taas niitä jäitä hattuun, se on vasta pentu. No kokeiltiin me itsekin treenata.
Tyhjillään oleva puolipimeä vanha toimistorakennus, kellarissa. Varmaan parisataa metriä käytäviä joiden varrella huoneita, vessoja, suihkuja, saunoja ja mitä nyt voi toimistorakennuksessa olla. Toisin sanoen aivan mahtava paikka, melkein tyhjä mutta paljon kaappeja, sermejä ja muuta rojua piiloiksi.
Ronin kanssa kävimme vain tutustumassa rakennukseen ja tavattiin siellä olevia kivoja ihmisiä. Alun pimeät portaat olivat pelottavat ja roni ajattelikin ettei tuonne mene. Minä ajattelin että kyllähän me mennään ja kyllähän se perässä tuli. Alun jälkeen lähti määrätietoisesti ja itsenäisesti tutkimaan paikkoja, ei siinä ollut enää mitään.
Remut saa varmasti työntää vaikka kaivoon jos siellä haisee maalimies, se ei turhia jännittele. Lähti kuin kotonaan olisi etsintää tehnyt ja järjestelmällisesti kävi paikkoja läpi. Maaleille annoin vapaat kädet mennä niin vaikeisiin paikkoihin kuin löytävät. Ja joutuihan se tekemään töitäkin. Ohjasin remut saunaan ja poikahan kävi lauteilla asti. Maalitkin löytyivät, molemmat pienen paikannuksen jälkeen. Täydet hyvät haukut ja erinomainen toiminta. Virtaa on vaan alussa niin paljon, näkyy kun liikuntaa vähennetty. Mutta antaa alussa juosta niin keskittyy sitten etsintäänkin.
Sitten jatkan vielä koeasiasta mistä kirjoitin edelliseen viestiin. Paljon tuntuu tapahtuvan sitä että valkataan kokeita tuomarin perusteella. Mietin että mitä tai ketä varten sitä harrastetaan? Onko tarkoituksena vain saada mahdollisimman hienot koularit koiran nimen eteen? Jos saa kokeesta huippupisteet keskinkertaisella suorituksella niin onko kotona sellainen voittaja olo? Kaikkihan lasketaan ja harva niitä tutkii miten ne tulokset on saatu. Lahjaksi saadut pisteet ei minua ainakaan lohduta. Minä ainakin haluan tarkan mutta reilun arvostelun. Minä pidän kokeita sen mittarina mitä osataan.Toivottavasti minä myös tulevaisuudessa ajattelen samalla tavalla enkä ala metsästämään pisteitä vain "helpoilta" tuomareilta. Kokeisiin menemme kun olemme siihen valmiit, en lähde kokeilemaan josko tuolta nyt se ykköstulos napsahtaisi sattumalta, en osaisi olla iloinen siitä.
Ja jäihän sieltä kokeista yksi suoritus mieleen. Nuori tyttö belgianpaimenkoiransa kanssa, taisi olla äitinsä kanssa liikenteessä. Olihan mukavaa katsottavaa ja pisteitäkin tuli muistaakseni luokkaa 185 alosta. Ansaitsi pisteensä ja saa olla ylpeä.
Olen aika tyytyväinen missä menemme ronin kanssa tottiksessa, otin vähän videotakin mutta on niin huonolaatuista etten julkaise. Suorituksessakin oli parannettavaa. Pitää taas joku päivä yrittää kuvata, kun onnistuu ja paremmalla laadulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti