tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kopioitu vuodatuksen blogista.


Se tunne kun keksit jotain.

15.03.2012 - 18:58
Nyt minä sen keksin, roni paineistuu pelkästään siitä että se on edessäni ja odotan jotain mitä se ei kunnolla osaa. Tämä lukko alkoi pentukurssilta jossa yritin saada ronit istumaan paikallaan edessäni vaikka se ei osannut vielä paikkaa. Silloin alkoi tuo laamailu joka on erinäisissä tilanteissa tullut esille. Se ei ole esiintynyt tilanteissa mitkä se osaa tai suoritetaan tarpeeksi kovassa vireessä. Eilen jokatapauksessa treenattiin noutoa. Tämän jälkeen ajattelin ottaa pitkästä aikaa eteentuloa. Roni tarjosi ensin vinoa eteentuloa, puolittaista perusasentoa. Kun jäin odottamaan passiivisena se korjasikin eteen mutta jäi seisomaan. Tästä yritin kädellä ohjata sen istumaan ja siinä koira "lysähti" kasaan. Väisti passiivisuuten ja lamaantui. Purin tilanteen helpolla pyörimis tempulla ja jäin miettimään. Kokeilin sitten ihan imuttamalla saada sitä eteeni istumaan ja koira lamaantui heti kun huomasi että pitäisi istua eteeni. Lähdin purkamaan tilannetta leikin kautta ja menin itse polvilleni. Kukapa ei koiransa vuoksi konttaa loskaisessa pihassa. :D No palkkasin nopeasti vinoistakin edessä istumisista. Pian nousin ylös ja jatkoin vähän aikaa ja loppuun saimme täydellisen edessä istumisen, tähän lopetimme. Tänään taas pihalla kokeilin eikä eteenistumisessa ollut enää mitään ikävää vaan hauskuus oli palannut. Jospa samalla tyylillä estämme jatkossa tälläiset tilanteet. Kovalla palkkaustiheydellä ja kunnolla leikin kautta tehdyt liikkeet, enkä vaadi liian kovaa osaamista.

Tuolta kankaalta olivat lumetkin sulaneet sen verran että päätin aloittaa kauden esineruudulla. Tallattiin vaimon kanssa ruutu ja vaimo toimi avustajana. Ensimmäiseksi remu, heräteltiin muistia niin että vaimo vei lelun metsään ja koira käytettiin vain erisuuntaan. Ajatuksissani olin pyöräyttänyt remmin sormen ympäri ja tämä hirmuhan meinasi murtaa sen innostuksissaan. No esine tuli pienen kunniakierroksen jälkeen minulle asti. Nouto toimii kyllä kotipihalla, täällä pitää aina vähän juosta. Seuraavat esineet meni piiloon ilman että remu niitä näki. No se toi ensimmäisen niin että juoksi toisen esineen yli, reagoi kyllä siihen muttei vaihtanut eikä tuonut molempia, niinkin on joskus tapahtunut. Remulle tämä on lähinnä aktivointi muoto enkä viitsi puuttua pieniin teknisiin puutteisiin.

Roni pääsi ensimmästä kertaa ruutuun, ollaanhan me herätelty nenänkäyttöä ja esineiden etsintää muuten. Teimme ihan samalla tavalla. Vaimo vei esineen metsään ja koira perään. Roni lähti hyvin etsimään mutta sitten mielenkiinto kohdistui metsässä viikon sisään kulkeneiden hajuihin. Koira takaisin ja esine pois metsästä. Leikkiä ja hetsausta lelulla ja uudestaan lelu metsään. Tässä vaiheessa tuntuu että roni hämmentyy/paineistuu remmistä, vire laskee. No vieläkään ei tullut mitään. Sitten sama hetsaus ja lelu ihan lähelle ja koira mahdollisimman pian perään. Johan se nousi sieltä ja palauttikin hyvin. Vielä kerta ja nyt taas vähän kauemmaksi. Nyt löysi ja palautti hyvin ja jätettiin asia muhimaan. Pitää itselle nyt selvittää miten tästä jatketaan.

Minttukin kävi esineruudussa ja sekin meni ihan hyvin, lelut löytyivät ja palautuivat lähetyspaikalle.

Keväällä alkavaa treenikautta odotan innolla. Metsään tekee mieli. Olen saamassa treeniseuraa kokeneesta tokoilijasta jolla kanssa bc ja ajatuksemme kouluttamisesta ovat aika lähellä. Sen lisäksi asumme samalla kylällä eli ei tarvitse ajaa aina kauas treenaamaan. Haku porukasta on lupailtu minun mahtuvan mukaan ja siinä porukassa treenaa 3 luokassa kilpailevia koirakoita. Aivan mahtavaa päästä treenaamaan oikeasti kokeneiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti