Raunioita ja muuta hubailua.

Lauantaina kävimme tosiaan raunioilla. Kävimme ensin tutustumassa paikkaan ja koiratkin saivat tutkia alueen ja juosta ristiin rastiin. Kahdelleen olimme siellä joten maalit piti vähän säätää. Alueella oli mielenkiintoisia piiloja kaivoista tunneleihin. Remulle eka maali matalaan kaivonrengas kasaan että pääsee jyvälle jutusta. Tarkensi hajun pikku lenkillä ja hyvin löysi. Kävimme välissä hakemassa vähän tyhjää ja maali siirtyi sellaiseen syvään kaivoon joka oli peitetty ja sellaisen telineen alla. Hyvin sai paikannettua hajun ja hyvä ilmaisu.

Ronille otettiin alkuun helppo kuoppa, minkä bongasikin helposti. Toinen olikin vaikeampi, menimme jo kerran ohi ja jouduimme palaamaan takaisin jolloin maali vasta löytyi. Siinä vaiheessa oli jo tyyntynyt ja tuollaisessa maastossa ei hajut juuri liiku, vaativa paikka kokemattomalle koiralle. Kolmas maali olikin tunnelissa, mikä olikin aika jännä piilo ronista. Loppujen lopuksi kyllä juoksi tunnelia edestakaisin.

Sitten teimme vähän esineruutua. Sain vinkkejä miten saisin ronin motivaatiota nousemaan esineisiin. Sillä kun motivaatio on ihan muihin hajuihin metsässä. Taisi se jopa yhden ottaa suuhunkin. Jospa sekin siitä. Remu sentään toi yhden esineen joka oli koiran lelu, hanskoihin tms se ei koske.

Mielenkiintoista ja mukavaa oli, remu olisi elementissään raunioilla. Siellä on tarpeeksi vaativa maasto ja paljon hajuja joten ei irtoaisikaan kauas. Harmi vain että se oli tuostakin reissusta 2 päivän jälkeenkin vielä kipeä. Roni kyllä liikkuu ketterästi ja tutkii paikkoja, mutta aika näyttää tuleeko siitä hakukoiraa. Nuorihan se vielä on, mutten siltikään tiedä tuosta sen asenteesta. Mun mielestä hakukoiran asenteen pitää olle sellainen "minähän menen ja etsin, vaikka mistä kolosta prkl", eikä sellainen "anteeksi että häiritsen jos oikein ryömin niin saanko tulla silitettäväksi". Teen edelleen väkisin luontaisesta jälkikoirasta hakukoiraa. No, katsotaan ajan kanssa mitä tulee, jälki ei vain ole mun mielestä niin hauskaa.

Sunnuntaina kävimme agilityssä, harjoittelimme eteen irtoamista 3 esteellä. Loppuun saimme jopa onnistuneen suorituksen. Aina vain pitää ronin kääntyä toisen esteen jälkeen katsomaan minua. Loppuun otimme pari kertaa rataa kuvausmielessä. Kyllä sen vain näkee kuka on enemmän kuvannut.

Maanantain treenit jätin väliin, ei vain ollut motivaatiota lähteä hakuun/jälkeen. Tuo pelastuskoira homma on remun juttu ja sen tilanteen vuoksi on motivaationi alkanut hiipumaan. Olen alkanut ajattelemaan josko lopettaisin pariksi vuodeksi. Ronista on kuiten tarkoitus saada ensin pk-koira eikä sitä kannata sotkea tuolla.

Sunnuntaina vetäisin kesäturkin ronille. Lähti vähän suunniteltua enemmän, ei pitäisi ensikertalaista päästää trimmerin kimppuun. Jospa se olo olisi kuitenkin keveämpi ja toivottavasti turkki kasvaa vielä takaisin. Järkkärin käyttöä olen opiskellut, alkanut mielestäni vähän onnistumaankin.

Ärsytyksen aiheita olisi parikin, mutten ala nyt avautumaan niistä. Mutta alan olla vakaasti jonkunlaisen koira-ajokortin kannalla. Kaikille vain ei saisi antaa minkäänlaista elävää luontokappaletta. Halveksun eläinrääkkäjiä enemmän vain pedofiilejä. No, nyt pari kuvaa.

Kuva Anniina Ronkainen, mun kameralla tosin.

Roni ja sen veli luka.