Mun pikkupoika täytti tänään 5 vuotta. Pieni kuvakavalkadi alkuun yhteisestä taipaleesta.
Ensi tapaaminen, remu taisi olla n. 5vk ikäinen.
Toinen tapaaminen, olisiko ollut viikkoa myöhemmin.
Tomera ja rohkea pentu.
Remu tuli kotiin, ikää muistaakseni 8vk, painoa 8kg.
Jossain vaiheessa tuli aika: On se ihan suloinen, kun se nukkuu...
Uiminen tuli tutuksi vahingon kautta, syksyisillä lehdillä päällystetty metsäoja pääsi yllättämään. Mutta sen jälkeen ei mikään voima saa remua pysymään poissa mistään missä voi itsensä kastella.
Ja metsälenkit, varmaan kaikkien koirien suosikkeja.
Uiminen, aina lenkin koho kohta. Oli vesi miten lämmintä tahansa aina on päästävä.
Ja kuvauksellinen remu on ollut aina, kuvaaja ei ole vain ollut ajan tasalla.
Sitten löytyi haku, luontainen lahjakkuus. 20 treenikerran jälkeen meillä oli koossa erittäin hyvin irtoava koira, n. 200 metriin, erittäin määrätietoinen etsintä ohjaajasta välittämättä sekä valmis ilmaisu.
Taival on ollut hankala, murkkuikä oli aivan mahdoton. Kädetön ohjaaja ja vaativa koira, olimme hyvää vauhtia menossa kohti ongelmakoiraa. Onneksi lopulta tajusin hakea apua. Sen jälkeen olen oppinut paljon asioita, miten koira oppii ja sen miten se ei opi. Remun kanssa pääsin sisään koiraharrastuksiin ja sitämyöten upposin sellaiseen suohon, että piti jo hommata tuo kakarakin. No, se on oma tarinansa sitten elokuussa. Remu on opettanut minulle hyvin paljon, sen kanssa on kerätty kokemuksia ja sen kanssa olemme tutustuneet uusiin ihmisiin. Ronin myötä olen oppinut sen että toinen koira voi olla aivan erilainen, se tekee olon lähes yhtä kädettömäksi kuin ensimmäinen.
Mutta vain yksi voi olla se ensimmäinen...
Vain yksi on se ensimmäinen ja jää ainiaaksi muistoon!
VastaaPoistaKiva kuvasarja!