torstai 9. tammikuuta 2014

Brad 1.v

Peatdigger Brad "bradi" 9.1 1.v

Tasan vuosi sitten kuulin että himoitsemaani pentueeseen on syntynyt 6 pentua. Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 3,5vk ikäisiä. Jo silloin naulasin silmäni sinipantaiseen, vähän härkämäisen luonteiseen urokseen. Pentujen ollessa n. 6vk ikäisiä, kasvattaja ilmoitti että juuri tämä sinipantainen, bradiksi nimetty pentu voisi meille sopia.

Pentusuunnitelmien näin aikaistuessa alkuperäisestä, pienten järjestelyjen jälkeen menin viimein hakemaan bradia kotiin. Bradi oli viimeinen lähtijä, 8vk ikäinen reipas penneli joka oli nauttinut viikon yksin kasvattajan huomiosta. Heti ensimmäisenä kiinnitin huomioni erityisen reippaaseen käytökseen. Ei tarvinnut lentomatkaa katua, olin kyllä myyty. Eikä tilannetta muuttanut lentoasemalla viettämämme ensimmäiset yhteiset tunnit. Siinä meinasi lentoaseman penkit saada kyytiä tylsäksi käyneen odottelun jatkuessa. Luulen että juuri tähän, ensimmäisiin tunteihin, perustuu meidän hieno suhteemme.

Bradi onkin osoittautunut reippaaksi, vilkkaaksi, nopeaksi, vilkkaaksi ja nopeaksi kaveriksi. Rakkaalla lapsella onkin monta nimeä: päti-poika, bradi, kauhukakara, duracell, sähköjänis, kiusankappale, luikku, tule alas sieltä, lopeta tuo, ei mene sinne, nyt prkl jne. Kaikesta vauhdista ja vaarallisista tilanteista huolimatta se on kainalossa nukkuva pikkupoika, luultavasti aina, ei ainakaan aikuistumisen merkkejä ole näkyvissä.

Päivääkään ei mene etteikö sille pitäisi nauraa, se on vain tohelo, yhden sortin pelle. Päättäväisyyttä myös löytyy, jos se haluaa syliin niin se myös tulee syliin. Pallo jos on taskussa, se ottaa sen sieltä taskusta, vaikka sen taskun läpi. Ja luonteesta muutenkin löytyy särmää, jonka lopullista terävyyttä vasta arvailemme. Mutta tämä kaikki, yhdistettynä miellyttämisen haluiseen, nöyrään luonteeseen, tulee tekemään tulevaisuudesta jännittävän. Kaikki on mahdollista ja nyt katseet suunnataan eteenpäin. Vastoinkäymiset kasvattavat ja ne on jätetty nyt taakse. Sanoisin että kaikki on kiinni hihnan yläpäästä, taas.

Kasvattajalle kiitokset hienosta, kuvitelmien mukaisesta koirasta. Valitsin tämän kuvan, vaikka se ei olekaan onnistunut, mutta se niin kuvastaa meidän bradia.


2 kommenttia:

  1. Onnea Pätille ja kaikkea hyvää teille jatkossa. Tuo kuva on hyvä ja minusta onnistunut. :)
    Äkkiä se vuosi hurahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva ois hyvä jos Tarkennus olisi osunut edes lähelle. Mutta tällä kalustolla ei kohti juoksevaa paljon kuvata :)

      Poista