Tokalla radalla oli jo yritystä ja tekemisen meininkiä, rata oli eka rata toiseen suuntaan. Tuloksena kielto kepeille, ohjausvirhe, mutta eritoten ajasta olen tyytyväinen. Ilman kieltoa olisimme varmasti päässeet 30s tuntumaan.
Kolmas rata, hypäri, oli myös ihan kohtuullinen, pieniä virheitä mutta paketti ihan selkeesti on parempi kuin ikinä. Säälisijoitus ei paljon lohduta, me ei olla palkintoja keräämässä vaan nollia. Aika on taas kohtuullinen vaikka siihen sisältyy kielto kepeille ja yhden esteen kierto kokonaan. :)
Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen päivään. Tekemisessäni alkaa olla vähän järkeä ja eritoten mulla on aivan mahtava kisakaveri, roni on vain niin hyvä! Radalla se tekee kaikkensa, menee täysillä mutta juuri sinne mihin ohjaan, yhteistyötä! Mutta esimerkiksi mennessä kisapaikalle otin kuvan autosta erittäin stressaantuneesta matkakumppanista.
Tottistreeneissä mulla on tällä viikolla ollut hyvin aktiivinen ja vahvasti haastava kaveri hetkellisen notkahduksen jäljiltä. Tuntuu että roni löi seuraavan vaihteen sisään kun olen sitä palautellut yhden treenin paineesta.
Mutta sitten arkeen. Remun h-hetki lähestyy, maanantaina viemme remut viimeiselle matkalleen. Tänään saivat lapsetkin tietää tilanteen että ehtivät vähän valmistautua ja jutella asiasta niin tahtoessaan. Yllättävän hyvin sain itseni psyykattua kisoihin vaikka mieltä painaakin. Tosin mä normaalistikin psyykkaan itseni melankolian ja epätoivon kautta sellaiseen prkl tapan kaikki mielentilaan. En siis kuuntele mitään kivaa ja innostavaa musiikkia kuullokkeistani kisapaikalla. Tämä on yksi tämän päivän soittolistalla olleista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti