Välähdyksiä

Maksoin nyt kuiteski sen agilitylisenssin ja laitoin samantien ilmot menemään kassin kisoihin, kaikki 3 rataa.

Viime viikolla omien treenien päälle ostin Jokisaaren valmennusringistä irtovuoron ja kävimme vähän koklaamassa vauhtiratoja. Ratapiirroksia en jaksa väsätä mutta treeniin kuului 3 erilaista rataa, joista meidän ryhmällä ehdittiin käydä kahdella. Teemana oli kiire ja irtoaminen, ronihan irtoaa nykyisin hyvin mutta minä menen kiireessä kuin tuulimylly joten koiralla ei ole hajuakaan mihin sen pitäisi mennä.

Oikein minkäänlaista ehjää pätkää ei saatu. Jos ei muuhun tökännyt niin roni oikoi kepeillä helpoistakin kulmista, ongelmana varmasti se ettei se osaa mennä sinne lujasta vauhdista vaan mun pitää rytmityksellä sitä hidastaa aavistus. Mutta, nyt mää viimeistään sisäistin yhden asian, mistä varmasti olen kuullut monesti, mutta nyt se tuli niin selkeällä suomella että upposi tajuntaani asti. Katson liikaa koiraa, kuulemma hoipertelen radalla kuin humalainen torilla kun en katso eteeni. Tajusin tämän itsekin ja ymmärsin mistä yksi ongelmani siellä radalla siis johtuu.

Loput radat menikin lähinnä sen vuoksi pieleen että yritin keskittyä tähän ongelmaan, luottaa että se koira tulee sieltä takaa ja katsoa seuraavaa estettä (kyllä mulla loppui kuntokin). Mutta luulen että nyt tajusin sen klikin joka tällä hetkellä on pahin rajoite. hidastan koiraa turhaan kun olen itse hidas ja kuormitan sitä vielä katseella. Nyt seuraavien treenien missio on katsoa eteenpäin ja antaa koiran tehdä oma työnsä.