Ollaan oltu koetauolla jo 4.5.2013 lähtien. Silloin kävin ton katastrofaalisen, toisen kokeemme. Tai eihän se nyt ihan katastrofi ollut. Nyt olemme palanneet perusteisiin treenissä. Ronin kanssa meidän suoritustaso on ollut treeneissä pitkään siellä missä pitääkin. Pientä aaltoilua on ali- ja ylivireen kanssa mutta toiminta-alueella on pysytty. Pystyn luottavaisesti menemään treeneihin ja tiedän että koira toimii. Tiedän myös että jos pysytään tällä alueella niin tulos on varma. Siinä vain on se jos...
Kokeeseen valmistaudumme huolella, eli emme muuta treenaamista. Jatkan perustreeniä mielentilan osalta. Samalla vahvistellaan seuraamisen paikkaa joka korkeammassa mielentilassa siirtyy turhan eteen ja alkaa painaminen. Eteentuloa vahvistellaan ja sillä rakennetaan luoksetuloa vahvemmaksi. Maahanmenon ja seisomisen käskyjä vahvistetaan ärsykekontrolliin ja niiden erottaminen sitä kautta vahvemmaksi.
Ainoa miettimisen aihe on liikkeiden välit. Olen alkanut miettimään että josko en vapauttaisi enkä koskisi roniin ollenkaan siinä välissä. En antaisi mahdollisuutta että keskittyminen herpaantuu. Kehuisin vain rauhallisesti liikkeen väliin. Tätä pitää suunnitella.
Sitten vähän kuvia. Jäälle päästiin ekaa kertaa tälle vuodelle ja siellähän vauhtia piisasi.
Mä en tiedä miten nää bortsut aina onnistuu näissä ilmeissä.
Tässä taas näkyy tuo poikien rakenne ero parhaiten. Vaikka toinenhan on vasta reilun vuoden, mutta ero on valtava. Säkäkorkeudessä ei montaa senttiä ole eroa mutta toinen tuntuu syystä taskukoon raketilta.
Ja loppuun vielä kuva, siitä hurjasta nuoresta uroksesta joka puree mun sormet verille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti