Aksaa ja toksaa.

Olenkohan muistanut kehua kuinka mahtava kakara mulla on? Kävimmä taas tänään hallilla. Lueskelin tuossa vanhoja kirjoituksia alkuvuodesta ja muistelin ronin käytöstä hallitreeneissä. On se vaan poika kehittynyt. Kyllähän sillä edelleenkin saattaa pää kääntyä häiriöön ja jopa pari askelta ottaa toisia kohti jos ei ole käskyn alla. Mutta kun tehdään, sitten tehdään.

Aloitimme taas ihan seuraamisella, perusasennosta sekä ihan lennosta. Paikka löytyy hyvin ja vire on hyvä, hetsaamalla vielä parempi. Sain jopa videolle taas pikkupätkän suoraa. Siinä ei enää toistojen myötä vire ollut parhaimmillaan ja se tuntui aika heikolta mutta filmillä näyttää silti hyvältä? Käännöksiä oikealle otimme myös ja ne sujuivat aikas hyvin. Vasemmalle ei otettu, minun pitää ensin opetella kävelemään itse. Sitten pieni tauko. Seuraavaksi pääsimmekin hallin puolelle, tästähän ei tietenkään ole videota. Ei niitä voi alkaa silloin säätämään kun homma toimii. Avustajan ja peilin mukaan seuraaminen näyttää hyvältä, siltä se myös tuntui. Korrektia ja hyvävireistä, paikka säilyy hyvin ja kestoa voi lisätä. Virettäkin alan kasvattamaan taas kun varmuus on niin hyvä. Nyt kun varmuus nousee, pitäisi myös katseen nousta ja sen käden heilua.

Ja olen tullut siihen tulokseen että vaatimus tasoa pitää nostaa. Seisomista ja maahan menoa olemme irrallaan harjoitelleet ja siirsin ne nyt seuraamiseen. Pari toistoa, kohtuullisesti meni vaikkakin selvästi oli outoa kun ei ollutkaan pelkkää seuraamista. Jätimme asian hautumaan ja kertaamme asiaa myöhemmin. Takapalkkaakin kokeilimme mutta se saa vireen laskemaan ja seuraamisen muuttumaan laamailuksi, eli seuraa vain perässä ilman innokkuutta. Ja miksi käyttää muuta kun homma toimii lelulla taskussa. Pari luoksetuloa loppuun paikkamakuusta, ihan ok. Vauhtia lisää ja eteentulot oli vinoja mutta korjasi itse.

Agilityssa olin ajatellut ottaa pientä radan pätkää mutta päädyin 3 esteellä suoritettuun ohjausten harjoitteluun. Nyt en jaksa edes piirrosta piirtää mutta esteet olivat \_/ muodossa ja siinä teimme sellaista kahdeksikkoa. Molemmilla puolilla oli jopa putket houkuttimina. Roni osaisi tuon hienosti kun ohjaaja vain pysyisi pois tieltä ja ohjaisi kauempaa. :) Aksaa ei paljon otettu, tottikset vei jo mehut ohjaajasta. Hieno ilta, reilu 4 tuntia siellä hallilla meni ja on mulla hieno koira. Nopea, viisas, nöyrä ja oppivainen. Kun vain ohjaaja olisi samalla tasolla.:)

Pyörähtipä ronin iskäkin maisemissa oman laumansa kanssa. Kävimme ensin vähän kävelyllä ja koirat saivat juosta, ronin velikin oli siellä mukana. Iskä ei selkeästikään halunnut muita uroksia narttujen lähelle ja tämä aiheutti vähän ristiriitoja kahden murkkuikäisen kanssa. No kaiken kaikkiaan meni ihan hyvin. Mukava lenkki ja keskustelu tuokio. Tämän jälkeen lähdimme hallille, siellä oli kuitenkin sähläystä vuorojen kanssa joten päädyimme ulos treenaamaan. Ronin kanssa keskityimme kokeneemmassa seurassa lähinnä katseluun. Muistuttelin siinä sivussa vähän perusasennon ja seuraamisen oikeasta paikasta, alkanut taas aivan hirveä painaminen mutta korjaantui taas loppua kohti. Pientä seuruu pätkää otettiin mutta mielenkiinto  oli turhan paljon muualla. Lopuksi pari luoksetuloa että Marjo piti ronia ja juoksin jonkin matkan päähän. Pari juoksua vissiin otettiin suoraan leluun ja sitten kokeilimme eteentulon kanssa. Tämä taisi yllättää ronit joka tuli lujaa päin minua, keräili itsensä maasta ja tuli hienosti eteen. :D Taitava poika se on. Mielenkiintoista oli katsella kokeneempien treenausta, ehkä sitten ensikerralla (kokeneempina) mekin osallistumme enemmän.

Kävimme vielä lopuksikin pikku lenkillä ja urostenkin yhteiselo meni jo paremmin, johtuen ehkä siitä että uusikin uros oli mukana. Mutta sinänsä mukava että joskus pystyy tuollaisia lenkkejä tekemään, remun kanssa kun ei toisten urosten joukkoon viitsi mennä. Hauska oli myös nähdä kuinka paljon noissa oli yhteisiä piirteitä. Vaikka sanotaan että emältä tulee 75% pennulle mutta kyllä näiden käyttäytymisessä ja luonteessa oli pajon samaa.

Sitten olen miettinyt että onko näihin ohjelmoitu joku tapahtuu/ei tapahdu moodi. Kun eilen roni riekkasi 4 tuntia metässä ja kentällä voisi kuvitella että tänäänkin olisi ehkä vähän painanut. Mutta ei, ihan päinvastoin. Ikinä ennen se ei ole lenkillä painattanut noin täyttä laukkaa. Sitten jos mitään ihmeempää ei tapahdu päiviin, sen aktiivisuustaso laskee. Eli se mukautuu aina vallitsevan tilanteen mukaan, eikä ala hyppimään seinille vaikka ei pariin päivään mitään tapahtuisikaan. Muutenkin käsitykseni siitä vahvistuu että se on ihan tavallinen bordercollie, sen pehmeys vaan oudoksuttaa remun jäljiltä. Kuviahan treffeiltä ei tullut, vaikka oli siellä muka järkkärikin mukana.:D

Putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy

Eilen olimme pääsiäisen kunniaksi 4 tuntia hallilla, mahtava kun on aikaa eikä kiirettä pois. Voi viedä koiran välillä kunnolla jäähylle ja treenata kohta lisää. Aloitettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan tottiksella. Roni oli täysillä mukana alusta asti, ei mitään haahuilua, tai no tietenkin vähän uudet hajut mutta hyvin sain sen kontaktiin. Imuttamalla muistuteltiin oikeaa seuraamispaikkaa. Vähän muistuttelin myös seisomista, maahanmenoa ja eteentuloa. Sitten jäimme katsomaan vähän agiliitäjiä, hyvin pysyi taas koira rauhallisena, pientä levottomuutta muttei mitään kuumumista. Seuraavaksi Anniina kokeili ronin ohjaamista ja minun silmään meno näytti aika hyvältä. Useamman esteen pätkää menivät jo lopuksi ja vauhtiakin on kiitettävästi vaikkei roni vielä täysillä menekään. Sen jälkeen oli tauon paikka, eli autoon jäähylle.

Katselin muiden tekemistä ja puimme meidän kapulanpito ongelmaa. Sain vinkkinä saada koiran kiinnostumaan kapulasta enemmän. Sidoimme narun kapulaan kiinni, tarkoituksena liikuttamalla nostaa kiinnostus kapulaan sekä pienellä vedolla saada ote pysymään. Ja sehän toimi. Roni alkoi tarttumaan hyvällä otteella kapulaan ja pitikin sitä useampia sekunteja, leikkimisen kuitenkin estin kapulan kanssa. Harjoitus lopetettiin hienosti onnistuneeseen, annoin kapulan edessä olevan koiran suuhun, se piti sitä pari sekunttia ja luovuttikin sen vielä, jees. Perään taas tottista, nyt lelupalkka kainalossa. Mahtavaa seuraamista n. 10m pätkiä vaikka vieressä toinen tekee agilitya, on se vaan taitava koira. Ja aiempi imuttelu sai taas paikan pysymään hyvin. Tähän kohtaan taas tauko. 

Radalla kävi tässä välissä myös todellinen tykki, pinna bordercollie. Harmi vaan että se suorittaa rataa ilman ohjaajaa. :) Mutta hauska nähdä vierestä miltä näyttää kun koira todella käy kuumana. Mutta ei minun makuun. 

Roni taas sisälle, lyhyt seuruu pätkä ja sitten me alettiin pitämään hauskaa. Lämmittelynä vähän jalkojen kiertoa ja pyörimistä, sitten yksittäisiä esteitä. Sen jälkeen aloimme kokeilla radan pätkää mitä muut olivat tehneet. Otin suosiolla parissa osassa. Rata oli sellainen putki-este-este-putki-este. Muutama kuiva harjoittelu ja putki-este-este saatiin menemään jo hyvin, kunhan ohjaaja ei sekoa askelissaan ja käskyt tulisivat ajallaan eikä myöhässä. Sitten otimme eri radan pätkiä osissa, aina esteen eteenpäin. Roni tuntuu kyllä mun käteen sopivalta, se hakee kontaktin joka esteen jälkeen jos ei ole seuraava selvillä, se ei karkaa esteille ja tottelee hyvin ohjausta, jos ohjaus on vain ajan tasalla. :) Onneksi Anniinalta tulee heti neuvoa ohjaukseen kun ohjaaja on hukassa. Putkiin roni irtoaa kauempaakin joten saan aikaa valmistautua seuraavaan esteeseen. Kun koko rata oli käyty läpi otimme täyden radan, ohjaaja pysyi mukana ja saimme kuin saimmekin sen läpi, tähän oli hyvä lopettaa. Ronikin kävi tässä vaiheessa jo aika kuumana. Nestetankkaus ja rauhoitin koiran. Menin maahan istumaan ja levytin koiran siihen. Seuraava koira oli jo radalla mutta hienosti roni taas rauhoittui. Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut päivä. Nyt varmaan jätämme putkia vähemmällä, otamme enemmän erilaisia esteyhdistelmiä että ohjaaja oppii paremmin hallitsemaan itsensä. Muutkin esteet otamme tutustumisen allla, rengas ja pussi on jo kokeiltu. Lopuksi vielä ratapiirros. :) Eikä ole lähellekään mittakaavassa..

Sheippaamista?

Käsittääkseni tuo on sheippaamista mitä olen kapulan kanssa tehnyt. Meillä kapula ei ole leikkikalu vaan sen haluan varmaksi heti alusta asti. Eli olemme aloittaneet siitä että annan kapulan suuhun. Ronihan paineistuu helposti jos yritän liikaa ohjata sen tekemistä. Olen palkannut sitä siitä että se ottaa kapulan suuhun. Mitenkohän saan sen sitten pitämään sitä kapulaa, nyt sylkäisee sen ulos heti kun käyttää sen hampaissa. Olen ajatellut että tälle pitäisi opettaa heti alusta asti mahdollisimman pitkälle mutta tässä ajattelin pilkkoa asiaa enemmän. Mutta nyt olemme jämähtäneet siihen että roni ottaa kapulan suuhun ja sylkäisee sen pois. En vain saa sitä pitämään sitä. Noudon ja luopvutuksenhan se periaatteessa osaa joten ajattelin josko yrittäisin laittaa sen hakemaan kapulan ja tuomaan. Sheippaaminen ei tunnu toimivan muutenkaan tällä, se kun luovuttaa ja paineistuu hyvin nopeasti jos sitä ei pääse palkkaamaan. Jos palkkaustiheys on tarpeeksi nopea, se kyllä jaksaa loputtomasti. Kiitettävästi se kyllä toimintaa tarjoaa, mutta lähinnä sellaista mistä aiemmin palkattu.

No tänään oltiin pääsiäispäivällisellä mummulassa. Roni oli mukana ja kaveriksi tuli mökö ranskis. Onhan ne muutaman kerran nähneet ennenkin, roni on lähinnä pelännyt röhkivää koiraa. Sinänsä ikävä juttu noilla, mutta hengitys ja ääntely on sellaista röhinää. Roni ei oikein tiennyt taas miten siihen pitäisi suhtautua. Välillä jopa näytteli epävarmuudessaan hampaita, luuli vissiin murinaksi. Kyllä ne parissa tunnissa jo yrittivät hieman leikkiä mutta röhinä aina sai ronit epävarmaksi. Mutta on tuo roni helppokoira, voi ottaa ihan mihin tahansa ja se osaa esimerkillisesti käytöstavat vaikka on vasta 8kk ikäinen.

Huomenna pääsemme pitkästä aikaa hallitreeneihin, saa nähdä miten häiriötreenit menevät nykyään. Halli on vuokrattu 15.30 eteenpäin koko illaksi, eli aikaa ainakin on. Ajattelin ensin ottaa vähän tottista, sen jälkeen vasta irrottelemaan agilitya. Mutta saa nähdä jos Anniina kokeilee tuon ohjaamista agilityssä, se muuttaa suunnitelmat. Mutta jos saataisiin hyvä 5 metrin seuraaminen häiriössä, olisin onnellinen. Tiedän että roni pystyy siihen, kotona se tekee vireessä kuin vireessä jo melko hyvää pätkää. Ilman hetsaamista ja näkyvää palkkaa se vain tekee, ihanaa. Nyt ajattelin ottaa pienen imutuskuurin ja muistuttaa oikeaa paikkaa sille, välillä edistää ja ennenkaikkea ottaa liikaa matkaa minuun. Eli kun haluan koiran joka innokkaasti seuraa ihan minussa kiinni, en pidä niin pahan pientä edistämistä siihen verrattuna jos lähtee haahuilemaan sivulle jopa 20cm päähän. Käännöksiä pitää harjoitella, ronihan käyttää jo paljon paremmin takapäätään kuin remu. Mutta täyskäännöksissä se jää vähän jälkeen. Jääviä olemme vähän opetelleet ja se näkyy siinä että roni on alkanut tarjoamaan maahanmenoa jo perusasennoissakin. Jopa surkuhupaisaa kuinka nopea ja viisas tuo on, välillä ei voi kuin nauraa sille. 2 kertaa kun pääsee palkkaamaan uudesta toiminnasta, se oppii sen, ihanaa. Ei tarvitse tahkota satoja kertoja pelkästään saadakseen idean sille selville. Pääsemme melko nopeasti treenaamaan liikkeisiin varmuutta.

Nykyisellä kokemuksella sanoisin että aika perus bortsu tuo on pehmeyden ja herkkyyden kanssa. Kun sen kanssa tekee niin ei se sitten enää joka äänestä reagoi. Ja hyvällä sosiaalistamisella se on alkanut kestämään erilaisia paikkoja. Vielä kun tuo jopa ärsyttävä ylimielistely jäisi vähemmälle niin hyvä harrastuskoira siitä tulee. Mutta saan sen pysymään jopa omalla pihalla vaikka naapuri oli 3m päässä, mahtavaa, ei olisi ikinä onnistunut remun kanssa. Remua kun ei tarvinnut sosialistaa, eikä se ole ikinä pelännyt mitään ja aina ollut kuin kotonaan, on tuollainen herkkä poika ollut aika haasteellinen.

Aina vaan jaksaa ihastuttaa ronin intensiivisyys ja ennenkaikkea sen loppumaton energia. Se on ihan totta ettei bortsua saa juoksemalla väsymään. Tuollainen parin tunnin seurustelu vaikean koiran kanssa saa kakaran väsymään ettei ole edes ulos lähdössä joka tupakalla. Tuon motivaation kun saa käyttöön täydellisesti, vain taivas on rajana. On tuossa pojassa vaan niin paljon potentiaalia, sanoo kuka mitä tahansa. Katsotaan missä sarjassa mennään 5 vuoden päästä.

Ja olen huomannut että vähemmän on enemmän, ainakin jos treenien laatuun kiinnittää huomiota. Jos ei roni pysty keskittymään, jätän treenit väliin. Mulla ei ole pakko saada treenattua edes maksetulla vuorolla. Jokainen tietää että mieluummin tekee mielellään kuin väkisin. Minä olen ainakin päässyt kohtuullisiin tuloksiin suhteellisen vähillä treenitunneilla, panostamalla siihen missä mielentilassa koiraa treenaa. Ja siis että molemmilla on oikea mielentila. Helpotan treenit heti jos jommankumman ajatukset ovat muualla.

Roni 8kk

Siitä on nyt reilu puoli vuotta kun haimme pienen marsun kotiin, karvamonsterin kuten siitä sanottiin. :D No ei siitä tullut karvamonsteria vaan just sopivan pitkä ja helppohoitoinen karva, lue ei tarvitse harjata tms.

Periaatteessa kaikki on mennyt hyvin, pieniä ongelmia ollut lähinnä sen vuoksi että remu on opettanut mut turhan kovaksi ja jäykäksi ohjaajaksi, mutta yhteispelimme on alkanut toimia kokoajan paremmin ja paremmin.

Remu on ollut ronin idoli pienestä lähtien. Remu on osoittanut lehmän hermoja pienen riiviön hampaissa.

Lapset ovat olleet aina ronin suosikkeja myös.

 Hieno koira siitä on tulossa, olen hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ja tähän asti se on ollut juuri sitä mitä odotin. Minun ennakkokäsitykseni 5vk ikäisestä pennusta tuntuu osuneen täysin nappiin. Liitän vielä myöhemmin tuoreen poseerauskuvan, ei viitsi nyt tuolta sängyn alta sitä alkaa herättämään. Viimeisimmän mittauksen mukaan roni oli 56cm ja reilu 18kg, mutta siitä taitaa jo pari viikkoa olla aikaa.

Saimme tänään kotiintulo huumassa mahtavaa seuruupätkää, sellasta 20m ja palkka odotti pöydällä. Kuvasinkin muka sen mutta puhelimen kameran asetuksiksi oli jäänyt pienin mahdollinen. Eli filmille tarttui ainoastaan 28s pikselimössöä. :/

Hakua

Eilinen lenkki hangella sai remut taas kipeäksi, no aamupäivästä pilleri sille niin olihan se taas virtaisa. Illan hakutreeneissä paineli taas menemään tosissaan, on sillä pojalla motivaatio kohdallaan. Autoon palautuskuuri olisi taas paikoillaan, emme taas tahdo päästä järjestyksessä alueelle. Piippaa, haukkuu ja vouhkaa, tiedä sitten jaksanko alkaa tuohon puuttumaan. Koeunelmat menivät lopullisesti kun katsoin canidrylin varoajan, 28vrk pitäisi olla ilman lääkettä ennen koetta eikä se onnistu. Tuonhan voisi kontista päästää suoraan etsimään, kyllä se ne maalimiehet löytäisi silti. Vaikeat piilot ja täydet haukut, kaikki täys kymppi. Koira hallinnassa alueella ja erittäin hyvin ohjattavissa. Harmittaa syvästi, koevalmis alkaisi olemaan ja moottori riittäisi vaikeampiinkin etsintöihin. Mutta ihan virikkeenä saa etsiä ja juosta.

Ronille otettiin leikkirinkiä. Laitoin maalimiehet leikkimään keskenään ja laitoin vain ronit kuokkimaan. Hienosti syttyi heti eikä paineistumisesta tietoakaan kun ei tarvitse lelusta taistella. Kyllähän me alamme työstämään palkaksi sitä että koira vain hakee maalimieheltä lelun ja tuo sen minulle leikitettäväksi. Nyt tuolla leikki ringillä sytytetään mielenkiinto vieraaseen ja sillä olevaan leluun. Mutta nyt tekeminen oli oikean näköistä, koira juoksi häntä ja korvat pystyssä.

Mielenkiintoisia kursseja ja luentoja olisi oulussakin, mutta mistä voin tietää sopiiko joku kesäkuun lauantai minulle. Ei voi jokaista viikonloppua varata koira hommille. Olisi tokoa, tottista, BH:ta, jälkeä jne. sekä mielenkiintoisia kouluttajia.

Kantohanget

Mitähän kaikkea tässä on taas tapahtunut.

Helsingissä käväsin päivän reissun, pelastuskoiraliiton vuosikokouksessa. Jäsenmaksun korotus puhututti ja viiden euron vuoksi tuli parin tunnin taistelu ja äänestys. No sen verran saimme nostettua jäsenmaksua että liitto edes pysyy pystyssä mutta ei sitä paljon kehitetä. Toiminta pyörii lapsen kengissään eikä sen vuoksi saa rahoittajiakaan. No on siellä sentään nykyään täysipäiväinen työntekijä hoitamassa asioita.

Treeneistä ei isompaa ole, perusjuttuja. Mutta tänään kävimme katsomassa agi kisoja. Ja olihan siellä mekkala, koirat huutaa radan reunalla. Etukäteen pelkäsin kuplahallin pyöröoven olevan jo ronille liikaa mutta ensimmäisellä kerralla vähän jännitti eikä sen jälkeen ollut ongelmia. Ihmisiä ja koiria oli paljon enemmän liikkeellä kuin viime viikonlopun tokokokeissa. Roni otti tilanteen rauhallisesti ja käytös oli yllättävän korrektia. Kyllähän se meinasi välillä innostua juoksevista ja huutavista lajikumppaneistaan mutta sain sen jämäkästi rauhoittumaan. Istuskeli tai makaili sitten lähinnä jalkojen juuressa. Yksi huutava ja ylikuuma koira riittää minulle ja panostan kovasti koiran oikeaan mielentilaan. Rauhoittumista olemme harjoitelleet jokaisissa treeneissä ja myös olemme käyneet ihan vain katsomassa toisten menoa. Mielestäni on hyvin ärsyttävää jos koira haukkuu, piippaa tms turhaan, ihanne olisi että se olisi aina hiljaa. Vuotaminen ei ole ikinä hyvästä ja se syö suorituksen laatua aina. Oli siellä pari muutakin pentua ihan vain rauhoittumista opettelemassa, yllättäen auspai ja borcol. :D

Tänään pääsimme jo lenkille hangelle. Ja mahtavaa olikin, hanki kantaa täydellisesti, aurinko paistaa, tyyni -2 asteen pakkanen, vuoden parhaat kelit. Remu the jäniskoira, lähti jänön perään mutta sain sen sieltä takaisin, yllätyksiä tapahtuu. Koirat juoksivat kyllä mielissään ja tässä ainoat onnistuneet kuvat nokialaisella.