Helsingissä käväsin päivän reissun, pelastuskoiraliiton vuosikokouksessa. Jäsenmaksun korotus puhututti ja viiden euron vuoksi tuli parin tunnin taistelu ja äänestys. No sen verran saimme nostettua jäsenmaksua että liitto edes pysyy pystyssä mutta ei sitä paljon kehitetä. Toiminta pyörii lapsen kengissään eikä sen vuoksi saa rahoittajiakaan. No on siellä sentään nykyään täysipäiväinen työntekijä hoitamassa asioita.
Treeneistä ei isompaa ole, perusjuttuja. Mutta tänään kävimme katsomassa agi kisoja. Ja olihan siellä mekkala, koirat huutaa radan reunalla. Etukäteen pelkäsin kuplahallin pyöröoven olevan jo ronille liikaa mutta ensimmäisellä kerralla vähän jännitti eikä sen jälkeen ollut ongelmia. Ihmisiä ja koiria oli paljon enemmän liikkeellä kuin viime viikonlopun tokokokeissa. Roni otti tilanteen rauhallisesti ja käytös oli yllättävän korrektia. Kyllähän se meinasi välillä innostua juoksevista ja huutavista lajikumppaneistaan mutta sain sen jämäkästi rauhoittumaan. Istuskeli tai makaili sitten lähinnä jalkojen juuressa. Yksi huutava ja ylikuuma koira riittää minulle ja panostan kovasti koiran oikeaan mielentilaan. Rauhoittumista olemme harjoitelleet jokaisissa treeneissä ja myös olemme käyneet ihan vain katsomassa toisten menoa. Mielestäni on hyvin ärsyttävää jos koira haukkuu, piippaa tms turhaan, ihanne olisi että se olisi aina hiljaa. Vuotaminen ei ole ikinä hyvästä ja se syö suorituksen laatua aina. Oli siellä pari muutakin pentua ihan vain rauhoittumista opettelemassa, yllättäen auspai ja borcol. :D
Tänään pääsimme jo lenkille hangelle. Ja mahtavaa olikin, hanki kantaa täydellisesti, aurinko paistaa, tyyni -2 asteen pakkanen, vuoden parhaat kelit. Remu the jäniskoira, lähti jänön perään mutta sain sen sieltä takaisin, yllätyksiä tapahtuu. Koirat juoksivat kyllä mielissään ja tässä ainoat onnistuneet kuvat nokialaisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti