Ja aksaa

Eilen oli taas agilityt. Meitä oli vain 3 koirakkoa paikalla eli pääsimme treenaamaan ihan tosissaan. Ja mehän treenasimme.

Ensin teimme 1-4 pätkää ja saimme sitä hinkatakkin. En alkuun saanut ronia tulemaan 3 esteeltä kohti, kiersi vain esteen. Käännyin ja käännyin enemmän kohti koira, yritin vetää sitä yli esteestä mutta ei. Lopuksi tajuttiin että minun käteni tekee ihan pienen kaarroksen kun vedän koiran yli, eli roni tulkitsi sen kiertämiseksi. Onhan se kiva että koira lukee ohjausta, mutta että noin pienestä. Seuraava ongelma tulikin sitten siitä 4 esteelle. Minä sekoilen aina jossain kun ohjaavaa kättä pitää vaihtaa noin nopeassa tilanteessa. No meni se kohtuudella kuitenkin. Seuraavalla jaksolla aloitettiinkin ihan puhtaasti ja jatkoimme rataa, kunnes 8 putkessa ollessa en antanut kääntymis merkkiä tarpeeksi ajoissa ja koirahan vauhdilla tullessaan veti ohi 9 esteestä. Mun oli taas tosi vaikea tajuta että se ennakoiva käsky pitää antaa jo koiran mennessä putkeen. Taas pientä ohjelmaa sen jälkeen tuolla 10-11-12 sarjassa.

Mutta muuten radan rytmitys jo alkoi onnistua. Enää ei ole aina niin kiire että maltan ohjata kunnolla. Ajattelen liikaa jo seuraavaa estettä, luulen että sinne on jo kiire ja silloin hajoaa edellinen suoritus. Se oikea ajoitus on juuri se kun luulen olevani vähän myöhässä. Ja kun saan vain rytmityksen että ajoitukset natsaamaan, minusta tuntuu että radalla on oikeasti aikaa.

Pentu asiatkin edistyvät. Olen menossa tässä loppu/alkuvuonna etelään tapaamaan muutamia mielenkiintoisia kasvattajia. Yhdelle, tai no kahdellekin on tulossa kohta pentue, josta vain niin paljon haluan pennun.

Perjantain tottikset

Se oli taas perjantain tottiksien vuoro. Ajatuksena suorittaa se pk-A. Säätöä ei edelleenkään saatu toimintaan. Päätin kuitenkin yrittää, helpostihan tuon pitäisi siitä yli mennä. Ensin kokeilin ihan ohjaamalla, jätin koiran istumaan ja menin lähemmäs estettä. Innostin koiran juoksemaan omalla liikkeellä ja ohjasin esteelle. Ei onnistunut. Sain sitten kaverin joka kiipesi lelun kanssa houkuttelemaan esteen päälle. Nyt oli koiralta jo parempi yritys, muttei vauhti eikä ponnistus riittänyt siltikään. Ja kun ronin vire laskee kuin lehmän häntä jos ei heti onnistu, niin päätimme lopettaa. Täytyy saada säädettävä, että saa alkuun loivemmaksi tuon esteen.

Noo, sitten teimme häiriön alaista seuraamista, lähellä muita koiria sekä naapuri kentällä isoon ääneen huutava ja haukkuva saksanpaimen. Yllättävän hyvin se tekee tuollaisessakin häiriössä, suht pitkää pätkää saimme väliin. Väliin tietenkin palkkasin jo perusasennosta, ettei taas muutu yksitoikkoiseksi. Lisäksi teimme hyppyä, se sujuu hyvin ja palkkaan lähes aina heti pysäytyksen perään. Pitää ottaa työnalle se palaaminen koiran viereen. Yhden kerran hypyllä jätin koiran perusasennosta istumaan, kävin nostamassa korkeutta ja palasin viereen onnistuneesti, ei väistänyt.

Loppuun vielä paikkamakuuta, johon on löytynyt kivasti virettä, jaksaa olla skarppina jo suht pitkän ajan. Välillä vapautin vieruskaverien ilosi leikkiin ja palautin takaisin makuulle.

Keskiviikon agit

Kävimme taas liitelemässä, ratapiirrosta en jaksa väsätä. Mukavaa, ohjattavaa pyöritystä missä voi ohjata vaihtoehtoisilla tavoilla. Opin taas uuden jarrutustyylin, kyllä se koirakin hidastaa kun minä hidastan. Ja kyllä se kääntyy kun minä käännän. Ja kyllä se suorittaa esteet jos en ryntää jo seuraavalle esteelle. Ja ratakin saadaan läpi jos minä pysyn kyydissä. Minulla on vaan itseni kanssa niin paljon eriasioita mihin pitää keskittyä, rytmittämistä, ohjaamista, vartalon suunta ja niin edelleen. Kyllä sen itsekin tuntee kun tökkii, ja sen tuntee kun kulkee. Harjoittelua harjoittelua, kyllä se siitä. Ja malttia, vaikka se on nopea koira, pitää minun malttaa ohjata eikä miettiä jo seuraavaa estettä. Ei minulla ole niin kiire jos ohjaan kunnolla, kun onnistuu ohjata kauempaakin. Ja keskittyminen, keskittyminen jo harjoituksiin.

Kyllä se tästä, määrätietoinen harjoittelu on nyt aloitettu, saan kouluttajalta hyvin palautteen tekemiseeni, koira toimii ja idean siemen on jo kasvamassa. Väliajat keskityimme nyt rauhoittumiseen. Meillä kun ei vielä ole sitä häkkiä niin roni on vain kiinni penkin jalassa. Ja kuinka hienosti se onkaan. Vaikka se radalla alkaa jo kuumumaan, osaa se odottaa niin hienosti. Istuu tai makaa ihan hiljaa, ei hermoile, ei huuda eikä tee mitään ylimääräistä. Kun menemme lähetyslinjalle ja irroitan remmin niin sitten syttyy. Suorituksen jälkeen kun remmin napsautan kiinni niin rauhoittuu myös samantien, hienoa, todella hienoa.

Videotakin treeneistä on, saa nähdä kun/jos saan sen itselleni että onko se julkaisukelpoista.

Reikä sormessa

Perjantain tottikset, tarkoituksena oli suorittaa A-este sekä täysikokoinen hyppy-este. A:ta pyöritellessä muut meinasivat että se on liian jyrkkä emmekä saaneet säätöä liikkumaankaan. Jätin sen sitten, tarkastan keskiviikkona sen esteen mitat. Mun silmään se oli juuri oikea. Jätin sitten hypynkin ja lähdimme sitten nöyränä treenaamaan mitä muutkin. Ronin kanssa olimme ulkoilleet pari tuntia omaehtoisesti ja päälle 1,5h toisten koirien kanssa juoksemista, eli treenien vireystasosta ei ollut isoja odotuksia. Edellispäivätkin ovat menneet normaalia isommalla rasituksella. Treenien teemana taisi olla seisominen liikkeestä. Aloitin ihan vain leikillä ja pikku seuraamispätkillä. Vire oli ihan ok. Olen ollut nyt hyvin varovainen tuon kanssa etten paineista sitä liikaa enkä treenaa jos sillä ei vire nouse tarpeeksi.

Pientä seuraamista, sitten muistuttelin seisomista peruuttamalla, meni ok, pikkuisen niiaa seisomisessa kun alkaa kyttäämään lelua, ottaa siis paimennusasentoa. Pitäisiköhän tuohon sitten puuttua vaiko eikö? Itse pysähtyminen on ok. Palkkaan siis heittämällä lelun sen taakse, ehkä voisi taas lämmitellä takapalkkaa. Sitten pidettiin tauko. Istuskeltiin ja kateltiin kun muut tekivät. Poristiin myös toisen bortsun omistajan kanssa. Roni lähtee kyllä heti taukomoodiin, nokka on maassa ja vire matala. Sinänsä hyvä ettei se kiehu turhia, kunhan saan sen nostettua aina. Mutta sille tuntuu olevan merkkinä se että kun remmin ottaa irti, silloin aktivoidutaan. Seuraaminen kytkettynä voikin olla hankalampi.

Tauon jälkeen jatkettiin samaan tyyliin. Seisomiset vain yhdistettiin seuraamiseen. Sekin onnistui eikä kertaakaan valunut maihin, sama lelun kyttääminen vain jatkui. Otimme myös vähän käännöksiä ja niihin olen tyytyväinen. Olen oppinut antamaan apua hartioilla paremmin, roni lukee hartialinjaa niin hienosti. Pari luoksetuloa otettiin myös, vauhtia saisi olla enemmän mutta laukalla kuitenkin tulee. Kaiken kaikkiaan treenit meni taas paremmin kuin odotin, hyvältä näyttää. Roni ei juuri ota enää häiriötä muista, todella hyvin keskittyy siihen nähden mitä se oli vielä pari kuukautta sitten. En tiedä onko se vain tuo leikki, vai alkaako sen vietit syttymään nyt iän myötä. Tästä todisteena taas reikä sormessa, joka on edelleenkin vain positiivista ronin kanssa.

Valokuvaamisesta olen innostunut paljon, sellainen 8500 kuvaa olen näpsinyt 5 kuukaudessa. Tekee  n. 57 kuvaa päivässä. Tätä vauhtia kulutan tuon rungon loppuun parissa vuodessa. Parempaa putkea on alkanut jo nyt tehdä mieli, mutta ne on niin hiton kalliita tuossa luokassa. Ollaankin ahkerasti ulkoiltu ja siitä onkin kaikkien facebook kavereiden iloksi tullut kuvia todisteiksi. Laitan nyt mun silmään parhaimpia myös tänne.

Jarrua jarrua

Tänään oli sitten taas agilityt, niinkuin talven ajan joka keskiviikko. Ajattelin että treenataan varmaan eteenmenoa yms. Ei, rataa rakennettaessa meni jo pää sekaisin, 16 estettä jossa 2 putkea ansapaikkoina sekä muuri. No ensivaikutelmasta huolimatta ei rata tutustumisessa niin hankalalta tuntunutkaan.

Me ei päästy treeneissä kuin 9 esteelle asti. jauhoin niin kauan tuota alkua joten jätin ne numeroimattakin. Mittasuhteet on vähän pielessä mutta kyllä siitä selvän saa. Ensin otettiin pätkä 1-5. Se meni heti hyvin. Palautetta sain siitä että vaikka koira on helppo ohjattava ja irtoaa esteille, voin silti treeneissä tehdä töitä enkä vain seisoa keskellä kenttää. No höh, sehän olikin liian helppoa. Mutta tottahan se on ettei aina ole noin väljää ja treeneissä ollaan oppimassa. Rytmitystä, sitä en vain osaa. Seuraavaksi en mennytkään 3 esteelle asti lähetyksessä vaan jäin 2 esteelle, että oikeasti tulisi jo kiirekin. Samalla juoksuun otettiin rytmitystä, eli maltan odottaa koiran tulevan kohdalle ja sitten vasta lähden itsekin. 2-4 väli spurtilla, hidastus, ohjaus 5 ja samalla lähden tekemään valssia jo 6 esteen taakse. No nyt alkoi Jani-pojan motoriikka jo tökkimään. Kiirehdin liikaa 6 ja samalla käänsin vartaloani sitä kohti joten vedin koiran pois 5 esteeltä. Hartialinja kohti koiraa ja ohjaavan käden vaihto ja siitä valssi 6 taakse niin onnistuihan sekin.

Seuraavaksi otettiin koko pätkä putkelle asti. 7 este oli kauempana muurista ja putkesta, mutta putken pää jokatapauksessa häämötti edessä. Tätä mietin jo etukäteen, miten saan koiran kääntymään muurille. Juuri samanlainen paikka missä koira karkasi mölleissä ja menetimme puhtaan radan. Nyt sain opin ihan uudenlaiseen ohjaukseen, ennen olisin vain yrittänyt kääntää koiran siten että itse käännyn oikealle ja ohjaan vasemmalla. Nyt käännyinkin koiraa kohti ja vedin oikealla sen mukaan. Tällekin olisi varmaan ihan oma nimensä :) Sama tyyli minkä opin edellisellä kerralla esteen kiertoon, toimii paljon paremmin. No vedimme alkuradan hyvin, valssissa olin tapani mukaan myöhässä, samoin olin auttamatta myöhässä tässä uudessa ohjauksessani ja olin jo varma että koira sujahtaa putkeen. Ei, kun se kääntyi, ei mitenkään sulavasti mutta se kääntyi 8 muurille. No häkellykseltäni en saanut sitä enää putkeen ohjattua. Kouluttajakin sanoi että miten hienosti ja nöyrästi roni lukee ohjausta vaikka olin noin myöhässä, tämä on varmasti minun pelastukseni. Otimme saman pätkän uusiksi enkä enää ollut niin myöhässä ohjauksissa. Taas opin jotain uutta, opin painamaan koiralle jarrua tuollaisessa paikassa.

Ja jarrua tuo nykyään tarvitseekin, into ja vauhti nousee, leluun käy kiinni todella hyvin ja ja. Ja olen hyvin onnellinen meidän kehityksestä. Koiran työmotivaatio on aivan erilainen kuin vaikka 2kk sitten. Nytkin kun kuuntelin ohjeita välillä, jaksoi se repiä lelua mun kädestä koko ajan. Ei haahuilua, ei tylsistymistä eikä mitään ylimääräistä. En tiedä vaikuttaako myös ikä, mutta tuo leikin muutos ainakin on vaikuttanut että tuo oikeasti taistelee, tarjoaa ja leikkii.

 Toistoja ja toistoja, minulle. Koira kyllä menee juuri sinne mihin ohjaan. Väliajalla teimme taas keppejä ohjareilla. viime kerralla saimme muutaman onnistuneen loppuun. Nyt kunnioittikin huomattavasti enemmän ohjareita ja saimme onnistumisia niin että ohjasin toiseltakin puolelta. Kyllä nekin tästä.

Haikeaa hakuilua

Eilen oli hakutreenit, ronille pari helppoa maalimiestä, en jaksanut suunnitella treenejä tarkemmin. Se rullailmaisu pitäisi alkaa opettamaan. Nyt jää ronin hakuilu tauolle kevääseen asti. Me ollaan vuosi treenattu enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Pistot on kohtuu hyviä, syvyyttä riittää ja maalimiehet löytyy, risteilyharjoituksia olemme ottaneet muutaman, ihan vain että jäisi vähän takaraivoon hautumaan. Nyt talvella otamme sen ilmaisun työnalle. Vielä ehtisi esineitä vähän ottaa, lunta täällä ei ole.

Remukin oli vaihteeksi mukana tuolla. Sille nostettiin annostusta kipulääkkeeseen, muuten se on elellyt lähinnä kotikoirana. Remulle sijoitin 3 maalimiestä suht pienelle 50m x 50m alueelle ja neljännen n. 100m päähän hirvitorniin. Remu etsii partioimalla, partioi siellä missä luulee maalien olevan, remumaiseen tyyliin. Keli oli vaikea koirille, lämpötila nollan pinnassa ja jähtymässä, aivan tyyni ja maastossa kovasti muotoja. 3 maalia löytyi remumaiseen tyyliin helposti, muilla koirilla oli kyllä ongelmia. Tulihan siinä kuitenkin liikettä kun se haravoi alueen. Lähdimme tietä pitkin kohti neljättä maalia, remu luuli jo kai olevansa jäähdyttely lenkillä. Sen verran lähellä pyöri, ehkä väsyikin. Torni oli 2 polun välissä kangaksella.  Menimme tornista vähän ohi ja sitten sai taas hajun. Torni oli n. 5m korkea ja haju tuli tien toiselle puolelle. Remu alkoi työstämään hajua, etsi ja etsi. Viimein se hoksasi yhtä puuta vasten noustessaan että haju tulee ylempää. Siitäkin meni vielä hetken että hoksasi tornin ja tikapuut sinne josta sai taas hajun. Ja mitä tekee remu, alkaa nousta tikapuita torniin. Tähän asti olin seisonut täysin passiivisena mutta nyt aktivoiduin ja käskin alas jolloin aloitti haukun. Höystin sitä vielä vähän ja sitten palkattiin yhdessä, molemmat syötettiin makkaraa. On/ois mulla hieno koira, mikä moottori, mikä taisteluhalu, mikä periksiantamattomuus, olin taas sanaton, niin hieno työskentely se mielestäni oli. Voi paska, ei voi muuta sanoa...

Keskiviikon liitelyt

Kävimme taas hallilla liitelemässä, jatkettiin käteen kiinnittymisteemaa. Ensin tehtiin neljän hypyn suoraa, ei onnistu eteen meno, harjoittelua vaatii. 4 esteen kaarre meni jo paremmin, siinä ei ollut ongelmia kumpaakaan suuntaan. Lopuksi teimme taas sitten pyöritystä josta tein taas hienolla paintin käytöllä oikein piirustuksenkin.

Noiden 2 esteen väli oli alle metri, eli aika tiukka paikka, ainakin meille. Kouluttaja ohjeisti uuden tyylin kuivaharjoitteluvaiheessa. Normaalisti olisin ollut 2 esteellä selkä koiraan päin, ohjannut vasemmalla  ja pyörähtänyt mukana. Kouluttaja neuvoi että koiran saa paremmin haltuun jos on selkä esteeseen päin ja ohjaa oikealla ilman pyörähtämistä, eli vetää tavallaan koiran esteen yli eteensä. Tälle varmaan olisi joku hieno nimikin aksa-slangissa, mut en tiedä sitä. Kuivaharjoittelussa tämän sisäistäminen tuotti vaikeuksia, varsinkin kun seuraavalle esteelle tuli sama pelikuvana.

No, sehän pitäisi tehdä koirankin kanssa, ronin pahin tohotus oli jo ohitse. 2 este meni ihan hyvin, pientä epävarmuutta ohjauksessa ja koira meinasi tulla syliin mutta sain sen siitä putkeen, epämääräinen siirtyminen 4 esteelle ja sain senkin ohjattua mutta sitten karkasi putken väärään päähän, otimme uudestaan ja taas roni meni väärään päähän vaikka törmäsimme kun vein sitä kohti 5. 3 kerralla sain kuin sainkin sen ohjattua 5 mutta karkasin itse 6 esteen vasemmalle puolelle josta tietysti sain ohjattua koiran ohi 7 esteestä. Tarkoituksenihan oli mennä esteiden välistä ja se onnistuikin seuraavalla kerralla. Menisi paljon paremmin jos ohjaaja pysyisi siinä mitä on suunnitellut. Jokatapauksessa nyt löytyi minun tyylini takaakiertoon, alun kangertelun jälkeen tämä tuntui hyvin luonnolliselta ja turha pyöriminen jää pois niin pysyy nuo pavut pääkopassa järjestyksessä. Eli hyvä päivä taas, opin taas uutta, koira taas ei juuri uutta tainnut oppia.

Tuo putken vasen pää on jotenkin hankala, mölleissä se teki kahdesti tuon saman. Voisin vielä kokeilla ohjata oikealla kädellä sen sinne niin yläkroppa kääntyisi ainakin oikeaan suuntaan vaikka olisin jo menossa seuraavalle esteelle.

Taukojumppana oli A ja kepit ohjareilla, niitä saimme tehdä siinä vuoroamme odotellessa. Keppeihin emme ole kuin pari kertaa tutustuneet ja ne tuottivatkin päävaivaa. Ronin mielestä ohjarit ovat ylihyppimistä varten. Saimme kuitenkin loppuun pari ehjää suoritusta johon lopetimme. Entäs sitten A, roni on siinä aika hidas, tulee aina varovaisesti alas, ei vielä oikein tiedä mitä pitää tehdä. Nyt oli taas joku vaihtanut koiran, sehän liiteli oikein siitä yli ja 2on2off pysäytyksellä se näytti että se räjähtää, vapauta jo palkalle! Mahtavaa!

Tuo asenteen, motivaation sekä innon muutos on todella hienoa. Enää ei tarvitse virpoa sitä tekemään vaan se käy leluun kiinni kuin sika limppuun. Nytkin kun nostin keppien ohjareita, se jäi seisomaan alkuun että mitä nyt tehdään, ei mitään puhetta haahuilusta.