Kävimme taas liitelemässä, ratapiirrosta en jaksa väsätä. Mukavaa, ohjattavaa pyöritystä missä voi ohjata vaihtoehtoisilla tavoilla. Opin taas uuden jarrutustyylin, kyllä se koirakin hidastaa kun minä hidastan. Ja kyllä se kääntyy kun minä käännän. Ja kyllä se suorittaa esteet jos en ryntää jo seuraavalle esteelle. Ja ratakin saadaan läpi jos minä pysyn kyydissä. Minulla on vaan itseni kanssa niin paljon eriasioita mihin pitää keskittyä, rytmittämistä, ohjaamista, vartalon suunta ja niin edelleen. Kyllä sen itsekin tuntee kun tökkii, ja sen tuntee kun kulkee. Harjoittelua harjoittelua, kyllä se siitä. Ja malttia, vaikka se on nopea koira, pitää minun malttaa ohjata eikä miettiä jo seuraavaa estettä. Ei minulla ole niin kiire jos ohjaan kunnolla, kun onnistuu ohjata kauempaakin. Ja keskittyminen, keskittyminen jo harjoituksiin.
Kyllä se tästä, määrätietoinen harjoittelu on nyt aloitettu, saan kouluttajalta hyvin palautteen tekemiseeni, koira toimii ja idean siemen on jo kasvamassa. Väliajat keskityimme nyt rauhoittumiseen. Meillä kun ei vielä ole sitä häkkiä niin roni on vain kiinni penkin jalassa. Ja kuinka hienosti se onkaan. Vaikka se radalla alkaa jo kuumumaan, osaa se odottaa niin hienosti. Istuu tai makaa ihan hiljaa, ei hermoile, ei huuda eikä tee mitään ylimääräistä. Kun menemme lähetyslinjalle ja irroitan remmin niin sitten syttyy. Suorituksen jälkeen kun remmin napsautan kiinni niin rauhoittuu myös samantien, hienoa, todella hienoa.
Videotakin treeneistä on, saa nähdä kun/jos saan sen itselleni että onko se julkaisukelpoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti