keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Jarrua jarrua

Tänään oli sitten taas agilityt, niinkuin talven ajan joka keskiviikko. Ajattelin että treenataan varmaan eteenmenoa yms. Ei, rataa rakennettaessa meni jo pää sekaisin, 16 estettä jossa 2 putkea ansapaikkoina sekä muuri. No ensivaikutelmasta huolimatta ei rata tutustumisessa niin hankalalta tuntunutkaan.



Me ei päästy treeneissä kuin 9 esteelle asti. jauhoin niin kauan tuota alkua joten jätin ne numeroimattakin. Mittasuhteet on vähän pielessä mutta kyllä siitä selvän saa. Ensin otettiin pätkä 1-5. Se meni heti hyvin. Palautetta sain siitä että vaikka koira on helppo ohjattava ja irtoaa esteille, voin silti treeneissä tehdä töitä enkä vain seisoa keskellä kenttää. No höh, sehän olikin liian helppoa. Mutta tottahan se on ettei aina ole noin väljää ja treeneissä ollaan oppimassa. Rytmitystä, sitä en vain osaa. Seuraavaksi en mennytkään 3 esteelle asti lähetyksessä vaan jäin 2 esteelle, että oikeasti tulisi jo kiirekin. Samalla juoksuun otettiin rytmitystä, eli maltan odottaa koiran tulevan kohdalle ja sitten vasta lähden itsekin. 2-4 väli spurtilla, hidastus, ohjaus 5 ja samalla lähden tekemään valssia jo 6 esteen taakse. No nyt alkoi Jani-pojan motoriikka jo tökkimään. Kiirehdin liikaa 6 ja samalla käänsin vartaloani sitä kohti joten vedin koiran pois 5 esteeltä. Hartialinja kohti koiraa ja ohjaavan käden vaihto ja siitä valssi 6 taakse niin onnistuihan sekin.

Seuraavaksi otettiin koko pätkä putkelle asti. 7 este oli kauempana muurista ja putkesta, mutta putken pää jokatapauksessa häämötti edessä. Tätä mietin jo etukäteen, miten saan koiran kääntymään muurille. Juuri samanlainen paikka missä koira karkasi mölleissä ja menetimme puhtaan radan. Nyt sain opin ihan uudenlaiseen ohjaukseen, ennen olisin vain yrittänyt kääntää koiran siten että itse käännyn oikealle ja ohjaan vasemmalla. Nyt käännyinkin koiraa kohti ja vedin oikealla sen mukaan. Tällekin olisi varmaan ihan oma nimensä :) Sama tyyli minkä opin edellisellä kerralla esteen kiertoon, toimii paljon paremmin. No vedimme alkuradan hyvin, valssissa olin tapani mukaan myöhässä, samoin olin auttamatta myöhässä tässä uudessa ohjauksessani ja olin jo varma että koira sujahtaa putkeen. Ei, kun se kääntyi, ei mitenkään sulavasti mutta se kääntyi 8 muurille. No häkellykseltäni en saanut sitä enää putkeen ohjattua. Kouluttajakin sanoi että miten hienosti ja nöyrästi roni lukee ohjausta vaikka olin noin myöhässä, tämä on varmasti minun pelastukseni. Otimme saman pätkän uusiksi enkä enää ollut niin myöhässä ohjauksissa. Taas opin jotain uutta, opin painamaan koiralle jarrua tuollaisessa paikassa.

Ja jarrua tuo nykyään tarvitseekin, into ja vauhti nousee, leluun käy kiinni todella hyvin ja ja. Ja olen hyvin onnellinen meidän kehityksestä. Koiran työmotivaatio on aivan erilainen kuin vaikka 2kk sitten. Nytkin kun kuuntelin ohjeita välillä, jaksoi se repiä lelua mun kädestä koko ajan. Ei haahuilua, ei tylsistymistä eikä mitään ylimääräistä. En tiedä vaikuttaako myös ikä, mutta tuo leikin muutos ainakin on vaikuttanut että tuo oikeasti taistelee, tarjoaa ja leikkii.

 Toistoja ja toistoja, minulle. Koira kyllä menee juuri sinne mihin ohjaan. Väliajalla teimme taas keppejä ohjareilla. viime kerralla saimme muutaman onnistuneen loppuun. Nyt kunnioittikin huomattavasti enemmän ohjareita ja saimme onnistumisia niin että ohjasin toiseltakin puolelta. Kyllä nekin tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti