Ronin kanssa aksaa

Laatuaikaa ronin kanssa kahdestaan, kävimme eilen aksaamassa. Kouluttaja ei ollut paikalla mutta saimme tuollaisen harjoitteen.

Tuttu pätkä, vähän sovellettuna. Ideana oli harjoitella 3. esteelle takaakiertoa. Ensin kokeilin että koira kiertää 3. esteen tuolta ykkösen puolelta hypyn jälkeen. Itse olin kakkosen puolella, koiran ja esteen välissä. Muutaman kerran hyppäsi takaisin saman esteen mutta alkoi se sitten onnistua. Pirun tarkka tuo on. Tälläkin kai on joku nimi. :P Yhtään ei kestä päälle juosta tai jättää tekemättä, eikä liian aikaisin seuraavalle kun hyppää takaisin saman esteen. Rytmitys on todella tärkeää tuollaisissa. Teimme tätä myös peilikuvana jotta roni ei opi rataa. Toisena kokeilin kääntää jollakin puolivalssilla koiran 3. esteeltä takaisin itseni ja esteen väliin. Tämä onnistuu kyllä mutta se vain tuntuu niin hitaalta. Mutta ahtaissa paikoissa ainakin varma tyyli.

Kolmas tyyli oli "varakoutsi Oonan" sanoin "joku sellainen millä on nimikin mitä en muista mutta jota käyttää kolmosluokassa vitun nopeiden bortsujen kanssa kisaajat". Eli koira otetaan esteen ja ohjaajan väliin kolmosesteelle ja "vipataan" se  3. hypylle ja jatketaan itse matkaa 4. estettä kohden. No eihän tämmöinen onnistu ronin kanssa, että koira menisi erisuuntaan kuin ohjaaja, ehei. Harjoittelemisen paikka.

Yksittäisenä teimme keppejä putken kautta, ohjareilla tietty, osa vain niin ylhäällä ettei niistä paljon apua enää ole. Rytmi ihan kiva, eka välikin löytyi kivuttomasta. Rengasta teimme myös yksittäin eikä siinäkään ongelmaa.

Seuraamista ja tavoitteita.

Mietin ennen koetta että pyydänkö Minnaa filmaamaan sen. Tulin siihen tulokseen etten halua nähdä sitä videolta jos se menee ihan persiilleen. No vähän harmittaa etten filmannut. Useammalta on tullut kyselyä seuraamisvideoista joita ei oikein ole sekä siitä miten olen seuraamisen opettanut. Meidän seuraaminen on rakennettu käyttämällä kutakuinkin kaikkia mahdollisia oppeja mitä tiedän. Voisi sanoa että se on rakennettu perusasennon kautta. Perusasento on vahvistettu vahvaksi, niin vahvaksi että roni pyrkii sen pitämään itsenäisesti ilman käskyjä vaikka pyörisin karkuun sitä. Toki pentuna ja välillä myös vanhempana on imutuksella vahvistettu oikeaa paikkaa. Periaatteessa roni seuraa ilman käskyjä, seuraa käsky on vain merkki että kohta lähdetään.

Mutta ennen kaikkea seuraaminen on rakennettu vireen kautta. Pennusta asti on vire nostettu ylös. Namit ei ole juuri toimineet häiriössä eli käytössä on ollut lelupalkka. Hirveällä lelun repimisellä vire ylös ja sitten hakemaan oikeaa perusasennon paikkaa. Ikinä ei ole tehty seuraamista matalassa vireessä, joten se ei tunne sellaista vaihtoehtoa. Tästä olen saanut useammalta palautetta että ensin pitäisi opettaa seuraaminen ja sen jälkeen nostaa vire ylös. Vastoin ohjeita olen tehnyt toisinpäin ja uskon että se on varsinkin ronin kohdalla ollut juuri se avain. Se joko seuraa hyvässä vireessä tai sitten se ei seuraa, välimuotoja ei ole. Lisäksi teemme aina lyhyttä pätkää, käännöksiä aloimme tekemään vasta aivan viime aikoina seuruukaavioon. Käännökset on harjoiteltu paikoillaan tai ihan muutaman askeleen jälkeen. Peräpään käyttö on toki treenattu erikseen peruuttamalla ja pyörimällä.

On palkattu oikeasta ja vasemmasta kädestä, kainalosta, taskuista, rintataskusta, takataskusta, etu- sekä takapalkalla ja kaukopalkalla. On palkattu eteen ja taakse lelua heittämällä, takakautta oikeaan käteen ja jopa suusta. Kaikki siitä riippuen mitä sillä treenillä haetaan, paikkaa vähän eteen tai taakse, sivulle tai lähemmäs, päätä ylös ja sivulle. Joka treenissä on silti vedetty vire ylös ensin, sen jälkeen muokattu jotain muuta asiaa. Pari viikkoa ennen koetta meni treeneissä siten että roni painoi turhan paljon ja oli vähän edessä, keuli. En alkanut muokkaamaan sitä enää vaan luotin että minun jännittämiseni ja matalampi vire kokeessa vie paikkaa taakse ja niinhän siinä kävi. Kokeen jälkeisenä päivänä se taas painoi ja keuli. Nyt alan taas vetämään paikkaa taakse ja kohdalleen. Nimittäin jos seuraavassa kokeessa on vire sama kuin viimeiselle liikkeelle menossa, se keulii jo kokeessakin. Mutta ei meidän seuraaminen vielä täydellistä ollut vaikka 10 siitä tulikin. Vielä virettä ylös ja vähän tarkempi pysyminen oikealla paikalla.

Ennen kokeeseen menoa leikin ronin kanssa vähän. Lähinnä kokeilin että se syttyy siellä maneesissa. Pari perusasentoa ja pari askelta seuraamista teimme ennen kehää. Muuten keskityin pitämään koiran rauhallisena, silittelin suupielistä ja kehuin rauhallisella äänellä. Ei mitään riehumista vaan että sillä olisi mukava ja luottavainen olo. Sekin tuntui toimivan. Vire nyt ei ollut parhaimmillaan mutten sitä odottanutkaan, sitä viritellään ajan ja kokemuksen myötä. Nyt palaamme perustreeneihin, lyhyitä intensiivisiä pätkiä ja etukäteen suunniteltuja juttuja. Avoa ajatellen ehkä kannattaisi nyt aloittaa noudon opettelu. Tai ollaanhan me sitä opeteltu, viimeksi joskus loka-marraskuussa. Kaukojen vaihdot se alkaa jo osata, paikoillaan pysymistä pitää treenata.

Seuraavat kokeet olisi 4-5.5 Torniossa, sinne yritän päästä mukaan. Lauantaina tuomarina jo tuttu Kelhälä ja Sunnuntaina Aula. 18-19.5 on myös Torniossa kokeet samoilla tuomareilla. Oulussa olisi kokeet 4.5 ja 15.5 Kesäkuussa olisi ne tokon joukkue SM:t mihin olen alustavasti ehkä lupautunut, alokkaassa. Joten jos sinne haluan niin sitä ennen ei voi tulla kahta ykköstulosta. Viimeinen ykkönen pitää säästää SM:iin jos siis sinne lähden. Tosin se ympäristö voi olla liikaa mutta olisihan se hienoa saada TK1 SM-kisoista. Aina pitää olla tavoitteita. ;)

Tokouran korkkaus

Eli tänään ronin kanssa korkattiin tokoura. Tässä kiinnostuneille tarkemmat pisteet. :)

Luoksepäästävyys 10

Aavistuksen meni vastaan ja normaaliin tapaansa oli revetä liitoksistaan mutta piti perseen maassa.

Paikalla makaaminen 9

Eilisen pieleen menneen kenraalin jäljiltä meni aavistuksen väistäen maahan lonkalle ja oli siitä korjannut ylös samalla aavistuksen ryömien.

Seuraaminen kytkettynä 10

Aavistuksen haahusi väliin, oikealle käännöksessä ei ollut ihan mukana. Juoksun jälkeen meinasin pilata tämän laskemalla rytmin niin matalaksi että roni oli jo tarjonnut istumista välillä.

Seuraaminen taluttimetta 10

Tähän skarppasin eikä ollut mitään huomautettavaa, tiesin että se on 10 seuraaminen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

Stoppasi hienosti mutta jäi seisomaan, yleisön reaktiosta tiesin sen jääneen ylös ja harkitsin jo kaksoiskäskyä. Itseluottamukseni oli jo niin hyvä että laskin saavani ykkösen vaikka tämä nollattaisiin, kun en ollut varma jäikö se seisomaan. Syynä huono käskytys, mun vika.

Luoksetulo 7,5

Varasti lähdöstä ja tajusi itsekin, himmaili vauhdissa ja jäi metrin päähän eteen. Sivulle tuli toisella käskyllä eikä edes istunut kunnolla.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Nappisuoritus.

Estehyppy 10

Nappisuoritus

Kokonaisvaikutus 10

Voi että mää olen onnellinen!!! Se teki niin hyvää työtä. Ei paineistunut minun jännityksestä ja teki mitä osasi.

Kokonaispisteet 169,5pst (max. 200) ALO1 ja sijoitus 3.

Tuomarin kommentit menivät jotenkin näin: Juuri tältä seuraamisen tulee näyttää, käännökset hyviä ja ohjaaja on rauhallinen ja rytmittää hyvin. Koira on hyvin yhteistyöhaluinen ja pitää hyvin kontaktin. Sitten tuli jotain plaa plaa joka ei tarttunut päähän siinä tilanteesta kun olin repeämässä jo liitoksista. On mulla mahtava koira joka teki juuri mitä osasi, sain hallittua hermoni ja sain ronit syttymään juuri sopivasti. Tämä tunne on aivan älyttömän hieno! Se tunne kun sen koiran voisi rutistella kuoliaaksi :)

Kisamaista rataa

Rata oli jokseenkin tuollainen, pari kinkkistä kohtaa ja välillä joutui oikeasti juoksemaan. Hallin pohjaa ei oltu vissiin vähään aikaan suolattu, sikseen kovasti hiekkapöly kurkkua kuivasi eikä meinannut saada ääntä käskyihin.

Lähtösuoralla menin 2 esteelle lähettämään koiran ja oppien mukaan menin ulkopuolelta rataa, se menikin kuten suunniteltu, takaaleikkaus ennen pituutta ja pituuden jälkeinen käännös menikin sitten pitkäksi kun varoin liian aikaista käskytystä ettei kaada pituuden osia. No kepeiltähän tuli sitten heti kielto kun suihkasi ohi väärältä puolelta pitkäksi menneen käännöksen jälkeen. No oli kyllä ensimmäinen kerta kun kepit radalla olikaan. Harjoituksissa kärsii vedättää kepeillä mutta nyt ei, jätti sitten vika välin suorittamatta. No hyppy 6 jälkeen meni taas pitkäksi kun rytmini sekosi kepeillä, kääntyi se vielä sinne mutta sitten olinkin taas myöhässä 8, en kertonut kääntymistä ja sukelsi putkeen väärään päähän. No persjättö 10, ja sitten juostiin kilpaa, pikku voltti lähdöllä sain sen 13 esteelle ja 14 ja sitten taas juostiin. Eteenmeno on vajaa ja roni kyseli suuntaa 17 ja 18 välissä, minähän olin tulossa vasta jossain muurilla. Tämä olisi varmaan estynyt taas ulkoreunaa juoksemalla mutta siihen ei riittänyt tila. On se tuo koira vaan pirun nopee kun sille päälle sattuu. 2 kieltoa ja hylky oli radan saldo, ei se nyt ihan huonosti mennyt, mutta paremminkin voisi mennä. Osan laitan hallin piikkiin, en vain saanut ääntä kun kurkku oli niin tukossa. Toinen suuri syy oli minun säheltäminen ja myöhässä oleminen. No, ihan kohtuullista, lisää näitä :P

Toisella kierroksella sitten alettiin säätämään. Tuota 7-8-9 kohtaa hinkattiin muutaman kerran ja se alkoi sujumaankin. Sittenpä ei enää onnistunutkaan 10 vaan oli menossa suoraan putkeen. No tietyllä rytmityksellä se onnistui mutta sitten tuli kiire 13 ja siellä olikin seuraavat ongelmat. Tätä suoraa hinkattiin muutamaan otteeseen ja sitten sama loppusuoralle, roni kääntyi mieluummin putkeen kuin meni viimeistä hyppyä. Hiki tuli ja hauskaa oli, mukava seurata muidenkin menoa kun selkeää kehitystä näkyy joka koirakossa.

Työnalle: eteenmeno, selkeämpi koiran haltuunotto, selkeä käskytys.

Entäs sitten toko? Ei me mitään tokoa edes harrasteta...

Mitä aion tehdä toisin

Sain kirjoituksen aiheen edellisen kirjoituksen kommentista. Tuli kysymys että mitä aion tehdä toisin. Tätähän piti alkaa ihan pohdiskelemaan.

Ihan alkuun totean että bradi on aivan erityyppinen pentu kuin roni oli. Sen myötä tiettyjä asioita on myöskin tehtävä toisin. Ronia ottaessa se oli juuri sen tyyppinen kuin luulin haluavani. En olisi uskaltanut ottaa bradin tyyppistä pentua. Roni on kiva, helppo ja kaikkien kaveri. Mut siitä puuttuu se jokin hulluus joka erottaa sen kivan koiran siitä THE koirasta. Luonne on vähän liian pehmeä, tekemisessä ei ole sitä viimeistä potkua, se on liian nöyrä ja se on vaan liian helppo. Monikaan ei varmasti edes ymmärrä mitä tarkoitan. Se on sellainen ihan kiva toko-koira, agissakin se menee kohtuullisesti, mutta esim. pk-lajeihin siitä ei ole. Se ei tule siltä luonnostaan enkä sitä aio siihen alkaa pakottamaan.

Bradi täyttää huomenna 10vk, siitä ei vielä voi hirveästi sanoa. Mutta onhan sillä virtaa, tempperamenttia ja taistelutahtoa. Se on jo tuohon ikään saanut useamman kerran verta tulemaan sormesta. Se on hyvällä tavalla rohkea, se käyttää päätänsä eikä mene kuitenkaan suinpäin. Helppo se ei ole missään nimessä tule olemaan, sen verran sillä on tuota aktiivisuutta ja omaa luonnetta.

En näe että olisin isoja virheitä tehnyt ronin kanssa. Alkutaipaleemme oli takkuista, johtuen siitä että remun jäljiltä tyylini oli liian paineistava ronille. Siirtyminen kovasta ja lujan auktoriteetin vaativasta koirasta nöyrään ja ohjaajapehmeään koiraan ei sujunut kivuttomasti. Tuolta vuoden takaisista kirjoituksista voi käydä halutessaan lukemassa minkälaista meillä alkuun oli. Sosiaalistaminen ja siihen kuuluvat äänet, uudet asiat jne piti hoitaa viimeisen päälle. Vasta noin vuoden iässä meidän yhteispelimme alkoi toimia eikä roni enää ota minusta liikaa painetta, enemmänkin saan sitä aktivoitumaan sillä. Ottaa se siltikin vielä mielentilani heti itseensä ja huonolla tuulella mun ei kannata edes katsoa ronia.

Rauhoittuminen, sitä vahvistettiin ehkä tarpeettoman paljon ronille, enemmänkin aktiivisuutta olisi pitänyt vahvistaa. Bradin kanssa taas tulemme panostamaan rauhoittumiseen, se tuntuu olevan luonnostaan reilusti aktiivisempi ja helposti kuumuva. Inhoan koiria jotka eivät osaa rauhoittua ja vielä enemmän koiria jotka ääntelevät. Alusta asti on selvää ettei bradi tule pääsemään mihinkään, pois mistään tai muuten saa tahtoaan periksi huutamalla vaikka on taipuvainen tähän.

Leikkimiseen panostettiin ronin kanssa ja siihen panostan myös bradin kanssa. Mun kanssa täytyy olla kivaa, aina ja jokapaikassa. Annan bradin elää enemmän leikin varassa. Ronin kanssa aloitin "treenaamisen" turhan varhain, johtuen siitäkin kun remu todettiin kipeäksi. Nyt treenaan ronin kanssa ja bradin kanssa harjoitellaan yhteispeliä, tehdään pohjia tulevaisuutta varten. Tietyt pelisäännöt tietenkin opetan mutta yritän varjella sen röyhkeyttä vaikka se ongelmia arjessa toisikin. Vahvistan kaikkien esineiden tuontia heti pennusta ja sitä että lenkilläkin kannattaa olla minuun yhteydessä. Perusjuttuja joita tein jo ronin kanssa.

En osaa sanoa mitä teen erityisesti erilailla kuin ronin kanssa. Tuon luonteen vuoksi voi olla tarpeen olla vieläkin mustavalkoisempi. Esimerkki näiden erilaisuudesta on se että jos bradia pidellään kiinni ja "hetsataan" lelulla tai leikin toisen koiran kanssa, se nostaa älyttömästi kierroksia. Tulee olemaan sen puolesta motivoidan vähän vaikeampiinkin tehtäviin. Ronia ei kestä hetsata yhtään, se passivoituu ja paineistuu heti jos sitä vaikka pidellään kiinni. Hetsaamalla ei saa sitä "ylittämään" itseään vaan sieltä tulee läpi sellainen varovaisuus. Ronia yritettiin lelulla houkutella pk-A:lle, eka yritys oli ihan hyvä mutta kun ei onnistunut, suoritustaso laski heti huomattavasti. Bradi jos ei pääse eka hypyllä sohvalle, se murisee ja hyökkää sohvan kimppuun jonka jälkeen se kokeilee uusiksi ja yleensä onnistuu toisella yrityksellä.

Eli koirat on aivan erilaisia ja siitä johtuen tulen tekemään asioita eritavalla, en sen vuoksi että olisin ronin kanssa tehnyt mielestäni jotain väärin.

Sitten niitä toivottuja kuvia, osa huonolaatuisia kännykkä kuvia mutta kuitenkin.

Päiväunilla

Kymmenentuhatta

Mun blogia on luettu 10000 kertaa vuoden aikana, eli lähes 30 kertaa päivässä. Kai nämä jutut sitten joitakin kiinnostaa. Olisi tietenkin välillä kiva saada tietää ketä täällä käy. Alkuaikojen 5-10 kävijää on muuttunut nykyisin jopa 100 kävijään päivässä. Muutama mietiskelyn aihe on muotoutumassa ja sopivan inspiraation tullessa kirjoittelen niistä. Siihen asti kirjoittelen vain noista tylsistä tapahtumista.

Lauantaina olisi se ensimmäinen koe, olenkohan siitä kenellekkään muistanut mainita, itse sitä en pysty kyllä unohtamaan. Tuntuu että mahalaukku pyörähtää ympäri jo nyt tilannetta ajatellessa. Viime torstain koemaiset meni putkeen ja päätin etten enää treenaa ennen koetta. Haen sillä motivaatiota koiralle ja varmistelen etten enää pilaa mitään. No ihan pikkuisen olen ottanut seisomista, mutta ei sitä lasketa :P

Bradi on kyllä aivan mahtava pikku bordercollie, edelleenkin. Ei mulla siitäkään mitään uutta kerrottavaa ole.

Tokokenraalit

Vuokrasimme porukalla maneesin jossa reilun viikon päästä starttaamme tokossa. Treenisuunitelma oli siis koemainen. Ulkona oli pakkasta varmaan -25 joten maneesissa oli ainakin -30. Nuo jotenkin tuntuu niin kylmiltä. Toivottavasti nuo kelit lauhtuu. Ensin mentiin kehään tarkastuksen kautta ja ronihan nyt olisi halunnut madella siinä kohtaa. No siitä menimme paikkamakuuseen, vähän turhan pienellä sytyttelyllä. No jouduinkin sitten käskyttämään ronit takaisin perusasentoon vielä kun liikkuri huuteli jo onko valmista. Roni ei oikein ollut kuulolla tai maahan käsky meni vähän pitempää piuhaa pitkin, ehdin antamaan jo kaksoiskäskyn kun meni niin hitaasti maahan. Itse paikkamakuu meni hyvin, ihan pienen hetken nuuski maata keskivälillä, mutten katsonut aiheelliseksi puuttua. Sen jälkeen koira autoon odottelemaan omaa vuoroaan.

Tauon jälkeen seisoskelimme vähän aikaa jonka jälkeen sytyttelin koiraa. Liikkurina toimi meille outo ihminen ihan tarkoituksella. Luoksepäästävyys oli sitä normaalia, roni ei vaan pysy nahoissaan. Uusittiin pariin kertaan kun tipahti maihin ja meni vastaan, loppujen lopuksi pysyi suunnilleen vierelläni. Tämän jälkeen seuraaminen hihnassa. Tähän väliin en saanut koiraa kunnolla syttymään ja seuraaminen ja ekat käännökset oli aika kuutamolla, käskytin heräämään ja loppu meni hienosti. Silloin koira tajusi että täällähän ollaan töissä. Vapaana seuraaminen jätettiin välistä hirvittävän pakkasen vuoksi. Luoksetulo muutoin mainio mutta sivulle tuli vasta toisella. Liikkeestä maahanmeno täydellinen, kai, ite stoppia en nähnyt. Liikkeestä seisominen myös täydellinen. Molemmista tosin vapautin ilman perusasentoa, mutta sen se osaa. Hyppyä meillä ei paikalla ollutkaan. Kyllä sieltä ykköstulos on mahdollinen, ulkopuolisenkin mielestä.

Nyt keskityn mentaalivalmentautumiseen. Koira osaa liikkeet eli enää jää minun suoritus. Selvät ja tarpeeksi voimakkaat käskyt, että mahdollisesti unelmoivakin koira ne kuulee. Rauhallinen suoritus, ei saa hätiköidä. Tarpeeksi ajoissa paikalla että ehtii keskittyä kunnolla. Sytyttely koiralle, vaikka se kyllä laskee vireensä yhtä nopeasti kuin nostaa, mutta että se ymmärtää olevansa töissä. Itse liikkeille en tee mitään, viikossa ei ehdi kuin pilaamaan. Nyt jätän kaikki hautumaan ja aksataan vaan. Ja käyn koetilanteen läpi kymmenkuntakertaa päässäni aina nukkumaan mennessä.

Brad, brad, brad, pieni suloinen tuholainen. Ei se kyllä tuhoja ole saanut vielä tehtyä, vaikka johdot, kengät ja kaikki muu ovat saaneet jo hammasta. Mutta hienosti menee ja brad vaikuttaa edelleen erittäin voimakastahtoiselta, vilkkaalta mutta tasapainoiselta. Tasainen teputus kuuluu perässä, aivan sama minne menet. Yhtäkään ovea tai kaappia et saa suljettua etteikö minibortsu ole siellä välissä. Kyllä huomaan selvän eron ronin pentuaikaan, roni vain on rauhallisempi.