tiistai 19. maaliskuuta 2013

Mitä aion tehdä toisin

Sain kirjoituksen aiheen edellisen kirjoituksen kommentista. Tuli kysymys että mitä aion tehdä toisin. Tätähän piti alkaa ihan pohdiskelemaan.

Ihan alkuun totean että bradi on aivan erityyppinen pentu kuin roni oli. Sen myötä tiettyjä asioita on myöskin tehtävä toisin. Ronia ottaessa se oli juuri sen tyyppinen kuin luulin haluavani. En olisi uskaltanut ottaa bradin tyyppistä pentua. Roni on kiva, helppo ja kaikkien kaveri. Mut siitä puuttuu se jokin hulluus joka erottaa sen kivan koiran siitä THE koirasta. Luonne on vähän liian pehmeä, tekemisessä ei ole sitä viimeistä potkua, se on liian nöyrä ja se on vaan liian helppo. Monikaan ei varmasti edes ymmärrä mitä tarkoitan. Se on sellainen ihan kiva toko-koira, agissakin se menee kohtuullisesti, mutta esim. pk-lajeihin siitä ei ole. Se ei tule siltä luonnostaan enkä sitä aio siihen alkaa pakottamaan.

Bradi täyttää huomenna 10vk, siitä ei vielä voi hirveästi sanoa. Mutta onhan sillä virtaa, tempperamenttia ja taistelutahtoa. Se on jo tuohon ikään saanut useamman kerran verta tulemaan sormesta. Se on hyvällä tavalla rohkea, se käyttää päätänsä eikä mene kuitenkaan suinpäin. Helppo se ei ole missään nimessä tule olemaan, sen verran sillä on tuota aktiivisuutta ja omaa luonnetta.

En näe että olisin isoja virheitä tehnyt ronin kanssa. Alkutaipaleemme oli takkuista, johtuen siitä että remun jäljiltä tyylini oli liian paineistava ronille. Siirtyminen kovasta ja lujan auktoriteetin vaativasta koirasta nöyrään ja ohjaajapehmeään koiraan ei sujunut kivuttomasti. Tuolta vuoden takaisista kirjoituksista voi käydä halutessaan lukemassa minkälaista meillä alkuun oli. Sosiaalistaminen ja siihen kuuluvat äänet, uudet asiat jne piti hoitaa viimeisen päälle. Vasta noin vuoden iässä meidän yhteispelimme alkoi toimia eikä roni enää ota minusta liikaa painetta, enemmänkin saan sitä aktivoitumaan sillä. Ottaa se siltikin vielä mielentilani heti itseensä ja huonolla tuulella mun ei kannata edes katsoa ronia.

Rauhoittuminen, sitä vahvistettiin ehkä tarpeettoman paljon ronille, enemmänkin aktiivisuutta olisi pitänyt vahvistaa. Bradin kanssa taas tulemme panostamaan rauhoittumiseen, se tuntuu olevan luonnostaan reilusti aktiivisempi ja helposti kuumuva. Inhoan koiria jotka eivät osaa rauhoittua ja vielä enemmän koiria jotka ääntelevät. Alusta asti on selvää ettei bradi tule pääsemään mihinkään, pois mistään tai muuten saa tahtoaan periksi huutamalla vaikka on taipuvainen tähän.

Leikkimiseen panostettiin ronin kanssa ja siihen panostan myös bradin kanssa. Mun kanssa täytyy olla kivaa, aina ja jokapaikassa. Annan bradin elää enemmän leikin varassa. Ronin kanssa aloitin "treenaamisen" turhan varhain, johtuen siitäkin kun remu todettiin kipeäksi. Nyt treenaan ronin kanssa ja bradin kanssa harjoitellaan yhteispeliä, tehdään pohjia tulevaisuutta varten. Tietyt pelisäännöt tietenkin opetan mutta yritän varjella sen röyhkeyttä vaikka se ongelmia arjessa toisikin. Vahvistan kaikkien esineiden tuontia heti pennusta ja sitä että lenkilläkin kannattaa olla minuun yhteydessä. Perusjuttuja joita tein jo ronin kanssa.

En osaa sanoa mitä teen erityisesti erilailla kuin ronin kanssa. Tuon luonteen vuoksi voi olla tarpeen olla vieläkin mustavalkoisempi. Esimerkki näiden erilaisuudesta on se että jos bradia pidellään kiinni ja "hetsataan" lelulla tai leikin toisen koiran kanssa, se nostaa älyttömästi kierroksia. Tulee olemaan sen puolesta motivoidan vähän vaikeampiinkin tehtäviin. Ronia ei kestä hetsata yhtään, se passivoituu ja paineistuu heti jos sitä vaikka pidellään kiinni. Hetsaamalla ei saa sitä "ylittämään" itseään vaan sieltä tulee läpi sellainen varovaisuus. Ronia yritettiin lelulla houkutella pk-A:lle, eka yritys oli ihan hyvä mutta kun ei onnistunut, suoritustaso laski heti huomattavasti. Bradi jos ei pääse eka hypyllä sohvalle, se murisee ja hyökkää sohvan kimppuun jonka jälkeen se kokeilee uusiksi ja yleensä onnistuu toisella yrityksellä.

Eli koirat on aivan erilaisia ja siitä johtuen tulen tekemään asioita eritavalla, en sen vuoksi että olisin ronin kanssa tehnyt mielestäni jotain väärin.

Sitten niitä toivottuja kuvia, osa huonolaatuisia kännykkä kuvia mutta kuitenkin.

Päiväunilla















4 kommenttia:

  1. Vasta tätä lukiessani tajusin että Ronilla ja Stefalla on TODELLA PALJON samanlaatuisia ongelmia! Tai siis luonneominaisuuksia :D Stefa on todellakin tuollainen liian helppo koira, se tekee kaiken miellyttääkseen vaikka toivoisin että se olisi välillä röyhkeä ja omapäinen. Koira heijastelee mun mielentiloja ihan hirveästi, ja jos vaikka palkkaan sen pallolla tyytymättömänä suoritukseen, koira ei lähde pallon perään vaan jää jalkoihin mielistelemään että anteeksi kun en nyt saanutkaan sua täysin tyytyväiseksi. Tää peilailuhan sitten näkyi siellä tokokokeessakin..

    Mielenkiinnolla jään seuraamaan Bradin kasvatusta (ja alan käydä oikein ajan kanssa läpi tuota Ronin pentuaikaa, josko sieltä löytyisi vinkkejä Stefallekin) koska seuraavaa pentua ottaessa tavoitteena on myös löytää kovempi ja omapäisempi koira. Stefan kaltainen koira on helppo arjessa mutta vaikea treeneissä, varsinkin kun meilläkin on tuo pk-haku päälajina. Jää nähtäväksi saanko koirasta ikinä riittävästi draivia tottisosuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä avain parempaan oli löytää toimiva, yhteinen leikki josta koira oikeasti palkkaantui. Se ei suurta muutosta tarvinnut, kaverini vain katsoi päältä meidän leikkiä ja vähän sääti sitä. Olen nostanut röyhkeyttä ja omapäisyyttä että se joutuu olemaan aktiivinen saadakseen lelun. Se joutuu hyppimään minua päin ja yritän muka varjella lelua ettei se sitä saisi. Huonona puolena on jatkuvasti kuraiset vaatteet, mutta mielestäni pieni hinta siitä että koira leikkii iloisesti ja kunnolla. Ainoastaan tämän vuoksi olemme saaneet tokon sillekin mallille että kokeeseen jo yritämme. Nykyään olen jo tyytyväinen tuohon että kuinka röyhkeä ja vietikäs se on treeneissä, se ei vaan korvaa sitä että joko se on liian viisas tai liian pelokas menemään pk-esteitä. Ja olisi liian noloa hakukokeessa sanoa ettei mun koira nyt uskalla metsään mennä kun se kuuli jonkun rasahduksen sieltä.

      Poista
  2. Minusta on todella mielenkiintoista, miten pentuesisarukset voivatkin kuullostaa niin erillaisilta! :D Pinnalta löytyy taistelutahtoa ja itsenäisyyttä, draivia ja kovapäisyyttä. Työskennellessään tuo koskeminen/liikuttelu hieman paineistaa (kuulema hyvin tyypillistä joillekin bortsuille) mutta ei mene lukkoon ja työnteko jatkuu "normaalina". Pitää yrittää vaikka aksakisat bongata sieltä teidän läheltä, olisi kiva Roni nähdä :) Ja toki toi ällösöpö riiwiö! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinna oli pentueesta se jota en olisi uskaltanut ottaa. Nykyään se olisi ainut minkä siitä ottaisin. ;)

      Poista