Tänään pidin itselleni tokokenraalit. Viikon päästä lauantaina on koe. Tässä välissä en enää treenaa tokoa ollenkaan. Mitähän me teimme, täysi seuruu kaavio ja ihan täydellistä työtä. Liikkeestä maahan meno tökkii, jää edelleen herkästi seisomaan. Otettiin tähän toistoja ja silti loppuun onnistunut seisominen. Luoksetuloja teimme pari eikä se vieläkään ole 10 liike, koira jää liian kauas eteen. Noo, 200 jää ainakin saavuttamatta. Mutta luottavaisena lähden kokeeseen. Ei ollenkaan sellainen hermostunut olo, jännitys kyllä nousee heti kun ajattelenkin koetta. Mutta niinhän se on että jos se ei jännittäisi, ei tätä olisi hauskaa tehdä. Kyllä mää kaiken muun lisäksi haen sitä adrenaliinipläjäystä. Sitä oloa kun takki on tyhjä, kaikki on tehty ja ehkä jopa onnistuttu. Sitä onnistumisen riemua, sitä tunnetta kun tekisi mieli puristaa koirasta ilmat pihalle. Tosissaan lähden aina, oli sitten viralliset tai epäviralliset. Keskityn kunnolla, teen kaiken niin hyvin kuin suinkin osaan. Mutta ei se ole maailmanloppu jos ei pärjätä, kunhan asiat on tehty kunnolla.
Enemmän mua jännittää agility. Maksoin tänään lisenssin ja laitoin samantien ilmon kisoihin. Huh huh, mielestäni meidän osaaminen ei ole sillä tasolla että ihan kisoihin vielä. Mutta mää olenkin ehkä vähän perfektionisti, kuten valkka sanoi. No teimme tänään myös keppitreenit ja nehän sujuu. Täydet kepit, avokulmasta ja ilman ohjareita. Lopuksi kävimme naapurissa tekemässä radan pätkän. Nopeasti kävin tutustumassa ja muutenhan se meni hyvin mutta helpolle perushypylle tuli kielto, ei se koira edelleenkään mene jos ei ohjaa. Siis tuollaisia ihan helppoja virheitä sitten tulee ja kisaamaan pitäisi lähteä.
Nyt alkaa keskittyminen. Vaikka en treenaa koiran kanssa, teen mentaalivalmentautumista. Käyn joka päivä useita kertoja koesuorituksen läpi. Kaupan hyllyjen päässä teen 90 käännöksiä. Kävelen korostetun selkäsuorassa. Luulen että mentaalipuolella olisi paljon tekemistä koiramaailmassa. Ilman täydellistä keskittymistä suoritus on ehkä 70%, se ei vaan voi olla täydellinen. Ehkä se joistakin tuntuu hullulta, mutta minä keskityn 100% jo alokasluokan kokeeseen. Se ettei nyt tekisi töitä kunnolla, vaikuttaa kaikkeen tulevaisuudessakin. Jos koiralta odotetaan 100% suoritusta niin pitää kai nyt omistajan pystyä vähintään samaan, mieluummin 120% suoritukseen.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
torstai 25. huhtikuuta 2013
Hep ja hep
Tänään aloitettiin sitten ronin rulla- ja risteilytreenit todenteolla. Valjastin vaimoni maalimieheksi ja lähdimme jo kohta kokonaan sulalle kentällemme. Kävin aiemmin ostamassa swedu-mallin rullia pari lisää. Eli teimme kentällä 3 ja 3 treenit,yhteensä kuusi onnistunutta rullanhaku-näyttö suoritusta. Aika mainio, mukana oli valjaat ja näyttöliinakin, mitkä eivät suorituksia haitanneet yhtään. Mulle on teroitettu liikkumista "keskilinjalla" jo niin paljon että se tuli ihan luonnostaan. Rullat tuli käteen asti ja näytölle lähdöt on vauhdikkaita. Itse en keksinyt mitään moitittavaa. Huomenna sitten uusiksi.
Hienon ilman kunniaksi pakkasin vielä illalla bortsut autoon ja lähdimme esineruutua tekemään kankaalle. Pikku juoksutus ja kuvaussessio ensin ja töihin. Kävelin n. 20x40m ruudun johon sijoitin 4 erilaista palloa ja 2 patukkaa. Otin bradit ensin autosta. Lähdimme kävelemään tuulen alapuolelta sivurajaa ja poikahan nappasi hajun ilmasta. Ja sieltä reipas pikkupoika kiikutti ronin narupallon minulle, mitä se ei ole ikinä nähnytkään. Bradi oli ihan hurmiossa, täällä metsässä on leluja, vähänkö siistiä. Kaikki lelut löytyi ihan täysin hajun perusteella ja kaikki myöskin tulivat jalkojeni juureen asti, käteen se ei sentään niitä vielä tuo.
No jouduin viemään kaikki esineet takaisin metsään kun otin ronit. Pari ekaa nousi mallikkaasti, sen jälkeen alkoi normaali tökkiminen. Koira katsoo pallo suussa minua että onko pakko, mielummin juoksentelisin vain metsän hajujen perässä. Argh, mitähän mää keksin tuohon hommaan. Yritin olla paineistamatta ja leikin kautta sainkin sen tuomaan kaikki, edes vähän lähemmäksi.
Hienon ilman kunniaksi pakkasin vielä illalla bortsut autoon ja lähdimme esineruutua tekemään kankaalle. Pikku juoksutus ja kuvaussessio ensin ja töihin. Kävelin n. 20x40m ruudun johon sijoitin 4 erilaista palloa ja 2 patukkaa. Otin bradit ensin autosta. Lähdimme kävelemään tuulen alapuolelta sivurajaa ja poikahan nappasi hajun ilmasta. Ja sieltä reipas pikkupoika kiikutti ronin narupallon minulle, mitä se ei ole ikinä nähnytkään. Bradi oli ihan hurmiossa, täällä metsässä on leluja, vähänkö siistiä. Kaikki lelut löytyi ihan täysin hajun perusteella ja kaikki myöskin tulivat jalkojeni juureen asti, käteen se ei sentään niitä vielä tuo.
No jouduin viemään kaikki esineet takaisin metsään kun otin ronit. Pari ekaa nousi mallikkaasti, sen jälkeen alkoi normaali tökkiminen. Koira katsoo pallo suussa minua että onko pakko, mielummin juoksentelisin vain metsän hajujen perässä. Argh, mitähän mää keksin tuohon hommaan. Yritin olla paineistamatta ja leikin kautta sainkin sen tuomaan kaikki, edes vähän lähemmäksi.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Mätsärit
No niin, ekat mätsärit takana. Ja en, en ollut esittämässä vaan arvostelemassa tuomarina. Ikinä en ole ollut edes katsomassa ennen. Etukäteen sain ohjeeksi juoksuttaa vähän ympyrää ja kolmiota ja ehkä vähän edestakaisin. Noo, koiria oli 22 ja valkkasin siitä siniset ja punaiset. Osasta pareja olisi molemmille pitänyt antaa punainen ja toisissa pareissa sitten molemmille sininen. Vaikeita oli valinnat välillä. Suurempaa rutinaa ei korviini kuulunut. Ja punaisten ja sinisten voittajat olivat molemmat bis-kehässä 4 parhaan joukossa, eli kai ne muutkin tuomarit olivat samaa mieltä minun valinnoistani. Kivoja koiria, kiva ilta mutta ei tullut samanlaista tunnetta kuin toko tai agikentän laidalla, mäkin haluan tuonne. Talkoilla voin, eikä mulla kyllä ole sopivia koiriakaan tuollaiseen.
Omien koirien aktivointi jäi tänään vähälle. Ja lupaan pyhästi että huomenna pääsevät juoksemaan sydämensä kyllyydestä ja teen vuoden ekat esineruudut. Katsotaan onko ronin kasvanut asenne vaikuttanut ruutuunkin.
Omien koirien aktivointi jäi tänään vähälle. Ja lupaan pyhästi että huomenna pääsevät juoksemaan sydämensä kyllyydestä ja teen vuoden ekat esineruudut. Katsotaan onko ronin kasvanut asenne vaikuttanut ruutuunkin.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Oman kentän kevään ekat
Tänään kävin ekaa kertaa tälle keväälle omalla kentällä. Ihan mahtavaa kun taas on kenttä tuossa "minäpä käväsen äkkiä kentällä" matkan päässä, eli n. 300m.
Otin eka bradit ulos, tällä kertaa ei ollut nameja mukana vaan tarkoitus oli testata uudessa paikassa leikkimistä. Ja sehän leikkii, ei sille paikalle ole väliä kunhan on pallo tai rätti. Sormet hellänä kun lujaa se tulee. Lujaa se myös jo juoksee, ihan mahdoton kaahottaja kun se lähtee ronin perään. Ja ihan mahdoton virtamäärä mikä pieneen koiraan jo mahtuu. Mutta edelleen sillä on järki mukana.
Ronin kans alkuun seuruu kaavio. Yritin muistaa kaikki viikonlopun opitkin. Näpsäkkää, virkamiesmäistä tokoseuraamista. Taattu kymppi keltä tahansa tuomarilta. Mutta mun makuun vähän väljää ja alivireistä. Jäävät napsui myös kympin arvoisesti, minähän en esim maahan menon nopeutta nää mutta koira katosi heti käskyllä silmäkulmasta ja se makasi suorassa kun käännyin.
Sitten se luoksetulo, tällä hetkellä ainut alokkaan liike jossa on säätöä. Lähtee hyvällä vauhdilla mutta alkaa himmailemaan muutamaa metriä aiemmin, odottaa kai lelua kun olen monesti tässä kohtaa sen heittänyt taakseni. Himmaa, himmaa ja eteentulo jää kauas. Otettiin sitten muutamia eteentuloja ihan lyhkäseltä matkalta ja siitä se tulee nopeasti ja lähelle. No 2 viikkoa aikaa hioa. Kunhan en tee samaa virhettä kuin viime keväänä kun kenttä aukesi, liikaa, liian usein ja liian vähän palkkaa.
Loppuun pari eteenmenoa pallolle ja sehän menee kuin raketti, ihan kuin se muistaisi ne pari viime kesäistä toistoa.
Mutta kyllä mää lähden siitä että yli 190pst seuraavasta kokeesta napataan. Me pystytään kyllä siihen jos kaikki vain onnistuu. Mikään katastrofi se ei silti ole vaikkei saadakaan.
Otin eka bradit ulos, tällä kertaa ei ollut nameja mukana vaan tarkoitus oli testata uudessa paikassa leikkimistä. Ja sehän leikkii, ei sille paikalle ole väliä kunhan on pallo tai rätti. Sormet hellänä kun lujaa se tulee. Lujaa se myös jo juoksee, ihan mahdoton kaahottaja kun se lähtee ronin perään. Ja ihan mahdoton virtamäärä mikä pieneen koiraan jo mahtuu. Mutta edelleen sillä on järki mukana.
Ronin kans alkuun seuruu kaavio. Yritin muistaa kaikki viikonlopun opitkin. Näpsäkkää, virkamiesmäistä tokoseuraamista. Taattu kymppi keltä tahansa tuomarilta. Mutta mun makuun vähän väljää ja alivireistä. Jäävät napsui myös kympin arvoisesti, minähän en esim maahan menon nopeutta nää mutta koira katosi heti käskyllä silmäkulmasta ja se makasi suorassa kun käännyin.
Sitten se luoksetulo, tällä hetkellä ainut alokkaan liike jossa on säätöä. Lähtee hyvällä vauhdilla mutta alkaa himmailemaan muutamaa metriä aiemmin, odottaa kai lelua kun olen monesti tässä kohtaa sen heittänyt taakseni. Himmaa, himmaa ja eteentulo jää kauas. Otettiin sitten muutamia eteentuloja ihan lyhkäseltä matkalta ja siitä se tulee nopeasti ja lähelle. No 2 viikkoa aikaa hioa. Kunhan en tee samaa virhettä kuin viime keväänä kun kenttä aukesi, liikaa, liian usein ja liian vähän palkkaa.
Loppuun pari eteenmenoa pallolle ja sehän menee kuin raketti, ihan kuin se muistaisi ne pari viime kesäistä toistoa.
Mutta kyllä mää lähden siitä että yli 190pst seuraavasta kokeesta napataan. Me pystytään kyllä siihen jos kaikki vain onnistuu. Mikään katastrofi se ei silti ole vaikkei saadakaan.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Hakuviikonloppu
Hiturin Marja-Leena oli meitä koulimassa viikonlopun. Meitä oli sekalainen seurakunta, eri treeniporukoista. Lauantaina vedettiin 11h ja sunnuntaina 6h treenit. Lauantaina aloitettiin tottiksella. Alettiin ihan alkeista. Tehtiin vähän ohjattuna kävelyä ilman koiraa, seuraamista ja muuta. En jaksa tarkemmin alkaa selostamaan. Muu porukka oli "häiriöryhmänä" ja bradi loisti hyvällä keskittymisellä. Se on vaan ihan mahtava, ei sitä muut kiinnosta. Ronikin toimi kivasti, vähän matalassa vireessä.
Hakumetsässä laitoin ronille maalit "etukulmiin", ihan vain testatakseni missä mennään. Sieltähän ne nousi, toinen tuulen alapuolelta ja toinen yläpuolelta. Toisella kierroksella otettiin jo rullalle pohjia. Maalimiehelle kaksi patukkaa, leikkii vähän ekalla, huudan koiran luokseni ja tuo patukan mulle, minä leikin vähän patukalla, näytä huuto, maalimies aktiiviseksi ja koira "näytölle" leikkimään. Oikein kivasti meni.
Bradille laitoin 3 maalimiestä, jälkeenpäin ajatellen turhan syvälle. Maalimiehet oli tuulen yläpuolella, eli tuulireagoinnilla mennään. Ensimmäistä meinasi puhkua, en tiedä aiheuttiko muiden koirien hajut sen, vai se että maalimies oli puun takana josta se osittain näkyi. Vaati kuitenkin minulta tukea että uskalsi mennä. Toiselle se menikin jo paremmin, vähän jouduin saattelemaan että sai hajun ja kolmannen se haki jo hyvin.
Sunnuntai aloitettiin maastolla. Meitä oli kaksi vähemmän, eli 4 koirakkoa. No sehän tarkoitti että maalit joutuivat myös töihin. Jokaiselle koiralle laitettiin vaativampi, kuuden maalimiehen treeni. Eka maalimies valmiiksi sinne takarajalle, loput upotettiin aina sitä mukaan kun koira lähti näytölle. Lopputuloksena väsyneitä koiria ja ohjaajia, mutta myös onnistuneita treenejä. Tuli hyvät ilmaisu ja risteily treenit. Ronille jatkettiin kahden lelun jutulla rullanpohjia. Ronin treeni taidettiin keskeyttää 5 maalimiehen jälkeen, niin raskasta oli uusi asia oppia. Mutta hienosti meni. Kyllä mää siitä rullakoiran teen. Jos esineet ja tottis ei onnistu niin sitten ei kisata, mutta opinpahan rullakoiran koulutuksen kun itse haussa ei ole ongelmia. Bradille jatkettiin tuulireagointeja, niistä ei ole paljon kerrottavaa. On se hieno ja rohkea poika, sunnuntaina vielä astetta reippaampi. Sunnuntain kenttäosuudessa en enää jaksanut kuin ronin kaukojen alkeita.
17h meni treenatessa, siihen mahtuu niin paljon asiaa etten edes yritä niitä avata. Käyn asioita mielessäni läpi. Mukavasti oli eritasoisia koirakoita, omine ongelmineen ja olen varmasti monta askelta valmiimpi tulevaisuuteen. Ihan mahtava viikonloppu. Mutta ylpeä olen koiristani, ne esitti juuri sitä mitä ne osaa, ohjaajasta ei voi sanoa ihan samaa. Kuten muillakin koirakoilla taitsi olla, meilläkin on ohjaaja se heikoin lenkki.
Hiturista olin kuullut etukäteen pelotteluja. Mulle ei ole valittamista. Tietenkin jos ei halua muuta palautetta kuin sen "oli se ihan hyvä", ei ehkä kannata tulla. Palaute ohjaajalle tulee heti ja napakasti, että menee myös perille. Tykkäsin, vaikka joissakin asioissa olen erimieltä, mutta se suotakoon. :)
Hakumetsässä laitoin ronille maalit "etukulmiin", ihan vain testatakseni missä mennään. Sieltähän ne nousi, toinen tuulen alapuolelta ja toinen yläpuolelta. Toisella kierroksella otettiin jo rullalle pohjia. Maalimiehelle kaksi patukkaa, leikkii vähän ekalla, huudan koiran luokseni ja tuo patukan mulle, minä leikin vähän patukalla, näytä huuto, maalimies aktiiviseksi ja koira "näytölle" leikkimään. Oikein kivasti meni.
Bradille laitoin 3 maalimiestä, jälkeenpäin ajatellen turhan syvälle. Maalimiehet oli tuulen yläpuolella, eli tuulireagoinnilla mennään. Ensimmäistä meinasi puhkua, en tiedä aiheuttiko muiden koirien hajut sen, vai se että maalimies oli puun takana josta se osittain näkyi. Vaati kuitenkin minulta tukea että uskalsi mennä. Toiselle se menikin jo paremmin, vähän jouduin saattelemaan että sai hajun ja kolmannen se haki jo hyvin.
Sunnuntai aloitettiin maastolla. Meitä oli kaksi vähemmän, eli 4 koirakkoa. No sehän tarkoitti että maalit joutuivat myös töihin. Jokaiselle koiralle laitettiin vaativampi, kuuden maalimiehen treeni. Eka maalimies valmiiksi sinne takarajalle, loput upotettiin aina sitä mukaan kun koira lähti näytölle. Lopputuloksena väsyneitä koiria ja ohjaajia, mutta myös onnistuneita treenejä. Tuli hyvät ilmaisu ja risteily treenit. Ronille jatkettiin kahden lelun jutulla rullanpohjia. Ronin treeni taidettiin keskeyttää 5 maalimiehen jälkeen, niin raskasta oli uusi asia oppia. Mutta hienosti meni. Kyllä mää siitä rullakoiran teen. Jos esineet ja tottis ei onnistu niin sitten ei kisata, mutta opinpahan rullakoiran koulutuksen kun itse haussa ei ole ongelmia. Bradille jatkettiin tuulireagointeja, niistä ei ole paljon kerrottavaa. On se hieno ja rohkea poika, sunnuntaina vielä astetta reippaampi. Sunnuntain kenttäosuudessa en enää jaksanut kuin ronin kaukojen alkeita.
17h meni treenatessa, siihen mahtuu niin paljon asiaa etten edes yritä niitä avata. Käyn asioita mielessäni läpi. Mukavasti oli eritasoisia koirakoita, omine ongelmineen ja olen varmasti monta askelta valmiimpi tulevaisuuteen. Ihan mahtava viikonloppu. Mutta ylpeä olen koiristani, ne esitti juuri sitä mitä ne osaa, ohjaajasta ei voi sanoa ihan samaa. Kuten muillakin koirakoilla taitsi olla, meilläkin on ohjaaja se heikoin lenkki.
Hiturista olin kuullut etukäteen pelotteluja. Mulle ei ole valittamista. Tietenkin jos ei halua muuta palautetta kuin sen "oli se ihan hyvä", ei ehkä kannata tulla. Palaute ohjaajalle tulee heti ja napakasti, että menee myös perille. Tykkäsin, vaikka joissakin asioissa olen erimieltä, mutta se suotakoon. :)
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Hakua ja kuulumisia
Voi että mää odotan että päästään hakumetsään. Se vain on tällähetkellä SE laji. No viikonloppuna startataan jokatapauksessa hakukausi haun SM-voittajan opissa. Viikonloppu hakua ja tottista. Ei voi olla oppimatta uutta. Olen käynyt jo pitkään silmäilemässä metsiä josko johonkin sais edes pienen esineruudun. Nyt viime päivien "helteet" ovat avittaneet tilannetta ja maastot aukeaa.
Löysin tieni myös facebookissa mielenkiintoiseen hakuryhmään. Oikeasti kokeneet ihmiset keskustelevat. Pitkän talven jälkeen tämä kevät taas on niin kivaa. Aivan sama kurakeleille mutta pääsee kunnolla metsään, lenkille, jäljelle, esineruutuun ja hakemaan, ihan mahtavaa. Ronin haku-uran jatkoa punnitsen vielä. On monta lajia johon se sopii paremmin. Toisaalta nyt on kypsynyt ajatus rullakoiran opettamisesta, ihan vain kokemuksen kannalta. Ja kyllähän se maalimiehet hakee, ongelmat on muualla.
Viime kesä meni vähän plörinäksi, toiveista huolimatta ei aktiivista ja hyvää ryhmää löytynyt. Nyt on taas uusi kiikarissa. Menen tutustumaan heti kun vain pääsevät treenaamaan. Pitää katsella ronin jatkoa myös sen kannalta että miten monta mahdollisessa ryhmässä treenaa. Sormet syyhyää päästä bradin kanssa metsään. Se ei ole vielä kuin kerran käynyt hakutreeneissä. Mutta se päättäväisyys millä se elämänsä kolmannen maalimiehen haki, oli niin hienoa.
Lähikenttäkin sulaa hyvää tahtia, pääsee treenaamaan omaan tahtiinsa. Se on aika mahtavaa kun on hyvä kenttä muutaman sadan metrin päässä.
Nyt kun lukijakuntaa näyttää olevan enemmän, haluan taas tarkentaa yhtä asiaa. Vaikka kirjoitan suoraan koiristani, niiden heikkouksista ja meidän ongelmistani. Tykkään silti koiristani ja ne ovat hyviä, jokainen omissa jutuissaan. Tuntuu edelleen että kaikki vain kirjoittavat siitä kuinka hienosti menee, mitään ongelmia ei ole ja koirat ovat täydellisiä. Yksikään koira ei varmasti ole täydellinen, jos joku niin väittää niin valehtelee.
Bradi kasvaa hienosti, samaa tahtia sisarusten kanssa. Varsinaisia heikkouksia siitä ei vielä ole löytynyt. Paimennus iskee voimakkaasti jo nyt päälle, varsinkin toisia koiria kohtaan. Sen kanssa saadaan vielä painia. Muuten se on vilkas ja rohkea koiran alku. Siinä on paljon samaa kuin remussa pentuna mutta on paljon laumaviettisempi ja nöyrempi. Se on aivan ihana. Se tunne minkä koin kun kuulin yhdistelmästä josta bradi syntyi, se vaan on vahvistunut. Tästä tulee jotain hienoa.
Ronin kanssa keppitreenit sujuu paremmin, toivo elää että kohta pääsemme kisaamaan. Tuossa video viimeisistä, teimme puolikkaita keppejä jotta saimme enemmän toistoja. Treenit onnistuivat n. 90% varmuudella.
Löysin tieni myös facebookissa mielenkiintoiseen hakuryhmään. Oikeasti kokeneet ihmiset keskustelevat. Pitkän talven jälkeen tämä kevät taas on niin kivaa. Aivan sama kurakeleille mutta pääsee kunnolla metsään, lenkille, jäljelle, esineruutuun ja hakemaan, ihan mahtavaa. Ronin haku-uran jatkoa punnitsen vielä. On monta lajia johon se sopii paremmin. Toisaalta nyt on kypsynyt ajatus rullakoiran opettamisesta, ihan vain kokemuksen kannalta. Ja kyllähän se maalimiehet hakee, ongelmat on muualla.
Viime kesä meni vähän plörinäksi, toiveista huolimatta ei aktiivista ja hyvää ryhmää löytynyt. Nyt on taas uusi kiikarissa. Menen tutustumaan heti kun vain pääsevät treenaamaan. Pitää katsella ronin jatkoa myös sen kannalta että miten monta mahdollisessa ryhmässä treenaa. Sormet syyhyää päästä bradin kanssa metsään. Se ei ole vielä kuin kerran käynyt hakutreeneissä. Mutta se päättäväisyys millä se elämänsä kolmannen maalimiehen haki, oli niin hienoa.
Lähikenttäkin sulaa hyvää tahtia, pääsee treenaamaan omaan tahtiinsa. Se on aika mahtavaa kun on hyvä kenttä muutaman sadan metrin päässä.
Nyt kun lukijakuntaa näyttää olevan enemmän, haluan taas tarkentaa yhtä asiaa. Vaikka kirjoitan suoraan koiristani, niiden heikkouksista ja meidän ongelmistani. Tykkään silti koiristani ja ne ovat hyviä, jokainen omissa jutuissaan. Tuntuu edelleen että kaikki vain kirjoittavat siitä kuinka hienosti menee, mitään ongelmia ei ole ja koirat ovat täydellisiä. Yksikään koira ei varmasti ole täydellinen, jos joku niin väittää niin valehtelee.
Bradi kasvaa hienosti, samaa tahtia sisarusten kanssa. Varsinaisia heikkouksia siitä ei vielä ole löytynyt. Paimennus iskee voimakkaasti jo nyt päälle, varsinkin toisia koiria kohtaan. Sen kanssa saadaan vielä painia. Muuten se on vilkas ja rohkea koiran alku. Siinä on paljon samaa kuin remussa pentuna mutta on paljon laumaviettisempi ja nöyrempi. Se on aivan ihana. Se tunne minkä koin kun kuulin yhdistelmästä josta bradi syntyi, se vaan on vahvistunut. Tästä tulee jotain hienoa.
Ronin kanssa keppitreenit sujuu paremmin, toivo elää että kohta pääsemme kisaamaan. Tuossa video viimeisistä, teimme puolikkaita keppejä jotta saimme enemmän toistoja. Treenit onnistuivat n. 90% varmuudella.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Voihan juoksut
Tajusin juuri että meidän kesän agiryhmässä saa treenata juoksuisen nartun kanssa. Noo, onneksi meillä ei ole kuin 5 narttua ryhmässä. Eli sen vuoksi ettei nartun omistajan tarttisi pitää 4 viikon taukoa, voi pahimmassa tapauksessa olla meiltä 20vk treenit pilalla, reilua. Joo, kolmosissa saa kisata jo juoksuisella, mutta me ei kisata vielä edes ykkösissä ja totuttaminen juoksunarttuihin olisi edessä vasta myöhemmin. Mää en voi ymmärtää tuota asiaa. Mun mielestä se vaan juoksunartun kanssa jäädään kotiin ja tämä tiedostetaan kun otetaan narttukoira. Tämäkin on syy miksi mulla on uroksia. Toivoa vain voi että ronin agilityvietti on kovempi kuin vähäpätöinen sukupuolivietti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)