Jippikayjei

Tänään pidin itselleni tokokenraalit. Viikon päästä lauantaina on koe. Tässä välissä en enää treenaa tokoa ollenkaan. Mitähän me teimme, täysi seuruu kaavio ja ihan täydellistä työtä. Liikkeestä maahan meno tökkii, jää edelleen herkästi seisomaan. Otettiin tähän toistoja ja silti loppuun onnistunut seisominen. Luoksetuloja teimme pari eikä se vieläkään ole 10 liike, koira jää liian kauas eteen. Noo, 200 jää ainakin saavuttamatta. Mutta luottavaisena lähden kokeeseen. Ei ollenkaan sellainen hermostunut olo, jännitys kyllä nousee heti kun ajattelenkin koetta. Mutta niinhän se on että jos se ei jännittäisi, ei tätä olisi hauskaa tehdä. Kyllä mää kaiken muun lisäksi haen sitä adrenaliinipläjäystä. Sitä oloa kun takki on tyhjä, kaikki on tehty ja ehkä jopa onnistuttu. Sitä onnistumisen riemua, sitä tunnetta kun tekisi mieli puristaa koirasta ilmat pihalle. Tosissaan lähden aina, oli sitten viralliset tai epäviralliset. Keskityn kunnolla, teen kaiken niin hyvin kuin suinkin osaan. Mutta ei se ole maailmanloppu jos ei pärjätä, kunhan asiat on tehty kunnolla.

Enemmän mua jännittää agility. Maksoin tänään lisenssin ja laitoin samantien ilmon kisoihin. Huh huh, mielestäni meidän osaaminen ei ole sillä tasolla että ihan kisoihin vielä. Mutta mää olenkin ehkä vähän perfektionisti, kuten valkka sanoi. No teimme tänään myös keppitreenit ja nehän sujuu. Täydet kepit, avokulmasta ja ilman ohjareita. Lopuksi kävimme naapurissa tekemässä radan pätkän. Nopeasti kävin tutustumassa ja muutenhan se meni hyvin mutta helpolle perushypylle tuli kielto, ei se koira edelleenkään mene jos ei ohjaa. Siis tuollaisia ihan helppoja virheitä sitten tulee ja kisaamaan pitäisi lähteä.

Nyt alkaa keskittyminen. Vaikka en treenaa koiran kanssa, teen mentaalivalmentautumista. Käyn joka päivä useita kertoja koesuorituksen läpi. Kaupan hyllyjen päässä teen 90 käännöksiä. Kävelen korostetun selkäsuorassa. Luulen että mentaalipuolella olisi paljon tekemistä koiramaailmassa. Ilman täydellistä keskittymistä suoritus on ehkä 70%, se ei vaan voi olla täydellinen. Ehkä se joistakin tuntuu hullulta, mutta minä keskityn 100% jo alokasluokan kokeeseen. Se ettei nyt tekisi töitä kunnolla, vaikuttaa kaikkeen tulevaisuudessakin. Jos koiralta odotetaan 100% suoritusta niin pitää kai nyt omistajan pystyä vähintään samaan, mieluummin 120% suoritukseen.