Tänään kävin ekaa kertaa tälle keväälle omalla kentällä. Ihan mahtavaa kun taas on kenttä tuossa "minäpä käväsen äkkiä kentällä" matkan päässä, eli n. 300m.
Otin eka bradit ulos, tällä kertaa ei ollut nameja mukana vaan tarkoitus oli testata uudessa paikassa leikkimistä. Ja sehän leikkii, ei sille paikalle ole väliä kunhan on pallo tai rätti. Sormet hellänä kun lujaa se tulee. Lujaa se myös jo juoksee, ihan mahdoton kaahottaja kun se lähtee ronin perään. Ja ihan mahdoton virtamäärä mikä pieneen koiraan jo mahtuu. Mutta edelleen sillä on järki mukana.
Ronin kans alkuun seuruu kaavio. Yritin muistaa kaikki viikonlopun opitkin. Näpsäkkää, virkamiesmäistä tokoseuraamista. Taattu kymppi keltä tahansa tuomarilta. Mutta mun makuun vähän väljää ja alivireistä. Jäävät napsui myös kympin arvoisesti, minähän en esim maahan menon nopeutta nää mutta koira katosi heti käskyllä silmäkulmasta ja se makasi suorassa kun käännyin.
Sitten se luoksetulo, tällä hetkellä ainut alokkaan liike jossa on säätöä. Lähtee hyvällä vauhdilla mutta alkaa himmailemaan muutamaa metriä aiemmin, odottaa kai lelua kun olen monesti tässä kohtaa sen heittänyt taakseni. Himmaa, himmaa ja eteentulo jää kauas. Otettiin sitten muutamia eteentuloja ihan lyhkäseltä matkalta ja siitä se tulee nopeasti ja lähelle. No 2 viikkoa aikaa hioa. Kunhan en tee samaa virhettä kuin viime keväänä kun kenttä aukesi, liikaa, liian usein ja liian vähän palkkaa.
Loppuun pari eteenmenoa pallolle ja sehän menee kuin raketti, ihan kuin se muistaisi ne pari viime kesäistä toistoa.
Mutta kyllä mää lähden siitä että yli 190pst seuraavasta kokeesta napataan. Me pystytään kyllä siihen jos kaikki vain onnistuu. Mikään katastrofi se ei silti ole vaikkei saadakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti