sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Mietelmiä laumaelämästä.

Koiralauma, susilauma, koira-ihmislauma, laumanjohtaja ja laumakäyttäytyminen. Nämä herättää paljon mielipiteitä. Kärkkäimmät mielipiteet laumahierarkiaa vastaan tulee yleensä ihmisiltä joilla on yksi seurakoiratasoinen koira. Montako koiraa pitää olla että voidaan puhua laumasta? Ennen ajattelin että kolme, bradin tulon jälkeen huomasin että vähintään neljä. Minulla on ollut mahtava tilaisuus seurata koirien käyttäytymistä laumassa. Jokaisen pitäisi saada kokeilla elämistä neljän koiran kanssa. Sen jälkeen voi puhua laumakäyttäytymisestä.

Olen ihaillen katsellut parin kasvattajan koiria kun olen heitä tavannut. Kuinka pienillä eleillä ja käskyillä ohjataan 10 koiran laumaa. Rotuna on tietysti ollut bordercollie, joka on rotuna helppo. Olisi mielenkiintoista joskus nähdä vaikka 5 saksanpaimenen lauma joka on tasapainossa. Se vaatii jo melko taidokkaan ihmisen joka sellaisen kykenee hallitsemaan. Ja tarkoitan nimenomaan arkea, olemista ja tekemistä mitä kotona tms tehdään. Erotan tämän nyt täysin koirien koulutuksesta, se on vain temppujen opettamista koiralle.

Meillä remu johtaa koira laumaa suvereenisti. Roni ei ole sitä ikinä edes yrittänyt kyseenalaistaa. Bradi voi tulla sen tekemään kunhan kasvaa ja jos remu on edelleen olemassa. Minttu ei ymmärrä laumakäyttäytymisestä mitään. Kai se on jalostettu jo niin pitkälle että se raukka on tyytyväinen mamman kainalossa sohvalla. On se myös aika kuningatar, kaikki ihmiset on sitä varten. Mutta hallitsen laumaa remun kautta. Kun remu on hallinnassa niin laumakin on hallinnassa. Siksi käytän usein ronia ja bradia erikseen lenkillä, kun remu ei ole täydellisen hallinnassa. Pohjatyö pentuna on jäänyt tekemättä ja se tulee näkymään aina.

Bradin tulo järisytti laumaa hetkellisesti. Roni alkoi kukkoilemaan remulle, remu nokitti sitä ja bradi häslää mukana. Sittemmin tasapaino on löytynyt mutta varpaillaan saa olla. Ronin itseluottamus on kasvanut kun saa pomottaa pentua. Roni raukka vain ei ymmärrä että se pentu kasvaa, sieltä tulee kohta takaisin. Itseluottamuksen ja mahdollisen murkkuiän myötä ronilla on ilmennyt myös pienoista korvattomuutta ja muuta kuritonta käytöstä. Sen vuoksi en ole huolissani, pieni röyhkeys tekee ronille hyvää ja se on helppo palauttaa maan pinnalle. Lenkillä se esim. jätti luoksetulokäskyn huomioimatta, minkä lie jäniksen jäljen perässä metsässä oli. Lyhyt karkoitus laumasta sai pojan korvat palautumaan ja muistamaan mitä tarkoittaa luoksetulo.

Bradi on aika jännä tapaus. Se mielistelee vanhempiaan juuri sen verran kuin on pakko. Salakavalan ovelasti, muka nöyränä mutta häntä pystyssä. Remu ignooraa sen täysin. Bradi yrittää lipitellä, saada leikkiin mutta remu ei syty. Kai se ajattelee että jos sitä ei katso, sitä ei ole olemassa.

Pointti nyt kuitenkin oli se mitä moni ei ymmärrä. Lauman hallinta arjessa ei perustu palkkaamiseen nakilla. Eikä se perustu minkäänlaiseen väkivaltaan. Lauman hallinta on tasapainoilua kurin, hyötymisen ja ohjailun välillä. Ihminen on varustettu aivoilla millä pystyy ajattelemaan monimutkaisesti. Ihminen pystyy rakentamaan ketjuja joilla saadaan muokattua koirien käytöstä. Ihminen pystyy miettimään mitä koira haluaa ja mitä palasia sen saavuttamiseen tarvitaan sekä osaa järjestää tilanteita tavoitteen saavuttamiseksi. Ainakin jotkut osaa, toiset huutaa perkele siinä vaiheessa kun ei ymmärrä.

Yhtä koiraa voi ohjailla helposti, sen pystyy kouluttamaan tekemään tietyt asiat. Lauman kouluttaminen on aivan eriasia. Nopeat kurinpalautukset toimii, mutta jos menee hysteeriseksi huutamiseksi niin silloin on homma hävitty. Arvostuksesi laskee silmissä, sinut kyseenalaistetaan ja lauman järjestys järkkyy. Rauhallisuus, auktoriteetti ja mustavalkoisuus pitää sen kasassa.

Laumanjohtajuudesta puhuttaessa sen vastustajat monesti ottavat esille lauseen: koira ei saa kulkea ovesta ennen ihmistä. En tiedä monenko ulko-ovesta koirat saavat juosta vapaasti pihalle, meillä siitä ei kuljeta ilman lupaa.

Minulle on ihan sama miten kukanenkin koiraansa kouluttaa, mihin heidän arkensa perustuu. Kunhan koiria ei pahoinpidellä ja niille ollaan reiluja. Ja muistakaa, jos joudutte huutamaan koiralle, olette häviöllä. Nopea kurinpalautus toimii, kuten koirienkin kesken. Se on sekunnin murto-osa kun isompi tokaisee pienempää. Pienempi uskoo ettei jatka eikä sitä jäädä kyräilemään. Vartin päästä on turha kyräillä koiralle että perkele kun söit mun puhelimen. Se on pystyttävä jo unohtamaan. Ei kannata murentaa uskottavuuttaan tuollaisilla teoilla. Eikä koira ymmärrä lauseita: "Mikä vittu siinä on kun et perkeleen rakki usko että sun on tehtävä sitä ja tätä". Koira katsoo hölmönä omistajaansa että nyt se sai taas tuon selittämättömän raivokohtauksen eikä sillä ole hajuakaan mistä palaute tulee.

En tainnut tekstini kanssa päästä yhtään eteenpäin. Mutta pääsimpä purkamaan päässäni pyörineitä ajatuksia ja mielipiteitä.

13 kommenttia:

  1. Meillä noita on viisi ja kolmea eri rotua ja kaikilla on oma luonteensa. Yhdessä ollaan, ei tapella, ei ainakaan tähän saakka ole tapeltu. Ei tapeltu vanhempienkaan koirien kanssa koskaan. Yhdessäkään koirassani ei ole vielä yhtään puremajälkeä- ei ollut 13.5 v labbisukkelissa, eikä 11.5 bortsu-uroksessa.
    Minun ei tarvitse käyttää edes aivoani tuon laumanpitämiseen.
    Meillä mennään kaikki muut hirveällä höösäyksellä ja innolla ulos -ennen minua, joka siis viimepisenä. Ainoa, jota vaadin, että ollaan hijaa enne kuin ovi aukeaa. Autosta tullaan kuten miten ja mennään samoin. Mutta takaluukku avataan noin huolettomasti vain metsäteillä ja metsässä.

    Luokse tullaan, kun kutsutaan. Metsälenkillä ne pysyttelevät laumana ja aika lähellä. Pommi tekee joitain isompia kaarroksia jokun elukan perässä.
    Mutta pääosin elävät kuin pellossa täällä kotona. Valtaavat mun töllötuolini- mutta ajan pois, jos sitä tarvitsen.
    Yksi sääntö on: sisällä ei juosta.
    Laumassa on terävä mali, kaksi beeceetä- kaksi melkein samanikäistä labbisnarttua. Mutta niissäkin on ero.
    Ihminen ei minusta ole laumanjohtaja. Ihminen on ihminen ja koirat ovat koiria.
    Laumassa on turvallista olla, jos laumassa on turvallista- jokaisella on ruokarauha ja jokainen saa nukkua rauhassa. Koira ei ole kovin korkeaälyinen olento loppupeleissäkään.

    Mutta mukava noita on seurata ja niitten puuhailuja katsellessa hymyilyttää.
    Toisaalta elo vain yhden kanssa olisi varmaan helppoa. Muistan, kun olin Nepen kanssa kahden ne Kuopion viikot, niin olihan se helppoa.
    Tuossa nuo kaikki nytkin nukkuvat lähellä minua, mutta toisistaan erillään. Odottavat, että milloin lähdetään.
    Mutta en osaa sanoa, mikä lauman järjestys on.
    En ole joutunut antamaan mitään kummempia kurituksia. Siinä nuo ovat ja olla mollottavat menemään ja vaaditaan sitten kentällä. Kotona saa olla just niin kuin ovat.
    Ulkona rassaa hermoja noitten labbisten paskansyönti. Se saa minut raivon partaalle. Mutta vain äänen tasolla ja siihen sitten reagoi muukin porukka. Nuo kaksi viis veisailevat. Syövät seuraavankin heti sellaisen löydettyään. Prkl!
    Koiralauma vain on huomaamatta kasvanut ja saattaa vielä kasvaakin. Milloinkahan se raja tulee vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta tiedän että sulla on lauma hallussa. Vaikka on monta, erilaisia ja vaativiakin.

      Poista
  2. Kyllä kaksi koiraakin tekee lauman ja niillä voi havaita selvää laumakäyttäytymistä. Kolmella ja neljällä on ehkä vielä helpompaa tulkita koko homman toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän kahdestakin näkee. Mutta koira määrän lisääntyessä sen näkee vielä selkeämmin. Remu menee mihin haluaa eikä välitä pätkääkään muista. Roni seuraa remua kuin perävaunu. Bradi taas on enemmän ronin perään, mutta eniten minun perään. Minttua en oikeastaan laske edes laumaan. Jos ajatellaan etten olisi paikalla niin Minttu olisi hukassa ja jäänyt laumasta viidessä minuutissa. On se niin tyhmä.

      Poista
  3. Raukka Minttu! Ei niin saa sanoa! :)
    Mutta tuo toisen-kenen- seuraaminen on meilläkin. Kukaan ei seuraa Kirkeä, koska Kirke ei leiki. Kukaan ei seuraa Mörri, koska Mörri on pässi, joka irvistää. Penkikat seuraavat Pommia, koska Pommi juoksee, leikkii ja on kai hauska. Penikat jahtaavat toisiaan, koska ne leikkivät.
    Nepe ja Minos olivat kiinnikasvaneita ja Nepen suurin onni oliis ollut, jos Minos olisi kyennyt leikkimään. Aikanaan niin olikin. Juoksivat hepulijuoksua ja se oli niin kivaa katselatvaa. Nyt samaa tekee nuoriso Pommi edellä ja nämä kaksi taavia perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttu on raukka, eihän sille mitään voi. Mutta toimittaa virkansa sohvalla kainalossa täydellisesti. ;)

      Poista
  4. Meillä Nala on ihan selkeästi se, joka on niskan päällä kaikessa mitä tapahtuu, mutta se myös omalla tavallaan palvoo Nemoa pettämättömän ihanana leikkikaverina ja antaa sille ajoittain näennäisesti ihan tarkoituksella periksi. Meillä koirat on ihan ääripäät ja huomaan, että mulle itselle sopii paremmin käteen Nemo, kun taas Nala kunnioittaa enemmän avokkia, joka on aina ollut sille vielä hivenen mustavalkoisempi kuin minä itse.

    Kuria meidän laumassa kaipaa Nala ja se homma ei olekaan ikinä ollut kovin yksinkertaista - oon kyllä kokenut tarpeelliseksi huutaakin joissain tilanteissa. Sattuu olemaan tuo terrieri sen verran kova ja terävä tapaus, että sen kanssa on jouduttu tietyistä asioista keskustelemaan hyvinkin "vakavasti". Sen kanssa huutaminen ei ole koskaan tuntunut omaa uskottavuutta vähentävältä tekijältä. Nemon kanssa se taas tuntuisi.

    Ja siitä oon samaa mieltä Oonan kanssa, että kahdestakin koirasta pääsee sitä laumakäytöstä tarkastelemaan.

    VastaaPoista
  5. Pääsee kahdestakin. Mutta se on ihan eriasia neljän kanssa. Koira määrän nousu kolmesta neljään on ollut tähän asti isoin muutos.

    VastaaPoista
  6. Kyllä se on oikeasti kumman iso harppaus tuo kolmesta neljään.
    Minttua pitää vielä puolustaa. sen tehtävänä on olla söpönen sohvakainalokoira. Minttu itse sanoisi, että elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä missä kohtaa tulee sitten seuraava harppaus, vai tuleekohan toista. Luulen että viides menisi taas kivuttomasti. Jos nyt Minttukin lasketaan koiraksi, niin kahden ja kolmen koiran kanssa oli vielä seesteistä. Neljäs, joka sattuu olemaan vielä tuollainen vauhdikkaampi tapaus, veti koko pakan sekaisin. Kolmen koiran kanssa olet vielä normaali ulkopuolistenkin silmissä. Neljän kanssa olet jo jonkin sortin hullu.

      Poista
  7. Minkä sortin hullu on sitten viiden koiran kanssa asuva?
    Jani!!!Jos nyt Minttukin...
    Itsekin voisin joskus ottaa tuollaisen soffakoiran. Ei olisi paineita tuloksiin, eikä tarttis juosta koulutuksissa ja treeeneissä. Sais vain katella tölsyä ja kulkea kaupungilla korkokengät kopisten, nahkatakissa ja nahkalaukku keikkumassa olalla. Manikyyristä juuri tulleena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastaahan Minttu agilityä Minnan kanssa, ilman tulostavoitteita. Osaa myös monen minuutin paikkamakuun. Osaa tanssia kahdella jalalla. Osaa myös ryöstää pullat pöydältä, siltä jäi eilen iltaruoka saamatta, saakelin rosvo. Minttu on Minnan rinsessa. Sanoin jo sen meille tullessa etten minä sekaannu mitenkään siihen :)

      Poista
  8. Ihana Minttu! Osaa vaik sun mitä ja sinä sanot tyhmäksi. Prinsessojen ei tarvitsekaan osata rämpiä metiköissä, ei kastua ojissa, ei hakea typeriä hanskoja, märkiä vanhoja kenkiä, saippuakoteloita ynnä muita ihmetyksiä jostain esineruudusta etsetreaa.
    Pommikaan ei osaa tanssia kahdella jalalla- Kyttä muuten osaa-mutta kaikki koirat osaavat varastaa pöydältä.

    VastaaPoista