Ihan ok sujuneiden möllien jäljiltä palauduttu maan pinnalle. Koira ei edelleenkään ilmennä sitä iloisuutta ja vapautuneisuutta leikissään ja tekemisessään kuin haluaisin. Vire on ehkä 70% siitä mitä haluaisin, koiran mielestä olisi hauskempaa juosta pitkin kentän reunoja haistelemassa. Kävimme eilen kaverini kanssa kentällä puimassa tätä asiaa. Kaverini teki pienet treenit ronin kanssa ja hitto minkä näköinen koira oli, minun kanssani se ei ikinä ole noin vapautunut. Toki tuttu, mutta outo treenikaveri innostaa hetkellisesti mutta siltikin. Sain hyvää oppia leikkimisestä. Nyt taas yritän oppia leikittämään koiraa itse vapautuneemmin ja innostavammin, tehden itsestäni kiinnostavamman. Tämä vain on minulle niin hankalaa, olen itse niin rauhallinen ja pidättyväinen.
Mutta eilisistä treeneistä, roni jaksoi pitkään osoittaa kiinnostusta, yli puoli tuntia meni kentällä putkeen. Meidänkin keskinäisessä leikissä näkyi jo samassa treenissä muutosta. Pitää nyt vain painaa kovaan kallooni että roni ei ole remu, joka repii vaikka takin saadakseen taskusta lelun. Onneksi saan tälläistä ohjausta, muuten olisin jo syvällä suossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti