Olen miettinyt että mietin ihan liikaa asioita. Yksinkertaisistakin asioista pitää tehdä vaikeita. Sen lisäksi että mietin omia asioita, mietin myös muiden asioita. Koskee lähinnä koirahommia, ei siviiliasioita, niille on ihan sama ja kaikilla omat ongelmansa. Mietin toisten asioita sen vuoksi että ymmärtäisin mitä he hakevat jollakin asialla ja yritän laajentaa katsantoani tällä tavoin. Yleensä mietin sitä että miksi ihmeessä tuo noin tekee kun tämä olisi paljon järkevämpää. En mää niitä ääneen sano, kuin muutamille. Ei mulla mielestäni vielä ole varaa ketään neuvoa, varsinkaan kokeneempia. Mutta olen jo nähnyt ihmisiä, jotka kouluttavat lie kuinka monetta koiraansa. Ja tekevät silti ihan perus virheitä.
Me olemme ronin kanssa jauhettu puoli vuotta sitä virettä. Vire tarkoittaa oikeaa mielentilaa ja sitä että koira motivoituu yhdessä tekemisestä. On ollut hyvin turhauttavaa toistaa tätä kaavaa, mutta olen ymmärtänyt että jos en saa koiraa motivoitua paremmin, on meidän aivan turha yrittää treenatakkaan tavoitteellisesti. Se eteneminen loppuu hyvin äkkiä. Ja kun minulle ei edelleenkään ne tulokset ole tärkeimpiä, vaan se miten koira tekee töitä kanssani. Hakuun olemme löytäneet hyvän vireen. Olemme tehneet paljon lyhyitä treenejä ja panostettu oikeanlaiseen palkkaan ja se toimii, on toiminut jo jonkin aikaa. Esineruutu on toiminut hetkittäin, toisina hetkinä olemme olleet hyvin suossa. Mutta luulen että tähänkin on syynä sama kuin tottiksen kehnoon menoon. Koira ei ole palkkautunut töistä kunnolla. Molemmissa vika on ollut leikittäjässä. Nyt kun olen muuttanut leikkimistä ja koira on silmin nähden innostuneempi toimii tottis ja toivottavasti alkaa toimimaan myös esineet.
Viimeisen kahden viikon aikana kehittyminen on ollut huimaa. Tätä menoa se ensimmäinen koe ei enää ole kaukana. Nyt pitää vain muistaa ettei tule sama vauhtisokeus kuin keväällä.
Koiran vireeseen ja haluun tehdä ohjaajansa kanssa töitä, kiinnitetään mielestäni aivan liian vähän huomiota. Tuolla kentällä näkee ihan liikaa koiria joita ei vähempää voisi kiinnostaa ohjaajansa. Remmi kireällä vetävät hajuja tai toisia koiria kohti. Ja ohjaajat yrittävät opettaa koiraansa seuraamaan, jopa kouluttajan katsoessa vierestä. Kouluttajan kuuluisi osata sanoa että nyt stop, nyt hoidatte suhteenne kuntoon. Kouluttajan kuuluisi siinä vaiheessa opettaa ohjaajaa etsimään koiralle sopiva palkkaus. Ohjaajan kuuluisi opetella olemaan koirasta niin kiinnostava ettei koira halua lähteä muualle. Meillä on ollut tässä ongelmia.
Mun mielestä perusedellytys koulutuksen onnistumiselle on se että koiraa voi pitää irti. Itse en kouluta koiraani hihnassa. Hihnalla tulee annettua helposti tahattomia pakotteita. Esimerkiksi alkuvaiheessa kun opetellaan perusasentoja ja seuraamista, koira pyörii niin paljon että jalan alle jäädessään hihna antaa pakotteen tilanteessa jossa koira tekee oikein. Tämä irti oleminen pitää opettaa jo pentuvaiheessa, se että ohjaajan lähellä on kivaa eikä kauemmas kannata lähteä. Tätä olen harjoitellut turvallisessa seurassa kentällä, esim pentukurssien olisi syytä painottua tämäntyyppisiin asioihin. 4kk ikäiselle pennulle on vielä turha alkaa opettamaan mitään ylipitkiä seuraamisia. Ihan liikaa painotetaan liikkeitä ja niiden teknistä osaamista. Tässä vaiheessa opetellaan myös se miten koira saadaan palkkautumaan kunnolla. Suurin osa koirista tykkää makkarasta tai juoksee heitetyn pallon perään, tyydyttääkö tämä koiraa on taas eriasia.
Ohjaajan myös kannattaisi miettiä koiraansa, sen viettejä ja ymmärtää viettipäämääriä. Saalisvietin lopullinen viettipäämäärä on syöminen, siinä on monta vaihetta välissä. Sanotaan että ajokoira palkkaantuu pelkästä saaliin perässä juoksemisesta. Sen ei ole tarkoitus hyökätä saaliin kimppuun, eikä tappaa sitä. No tästä syystä se ei myöskään palkkaudu syömisestä, eikä myöskään siitä että sen suuhun työnnetään patukka ja taistellaan, se palkkaantuu siitä että se pääsee juoksemaan saaliin perään. Tämän jos saisi valjastettua omaan leikkiin, voisi ajokoirastakin kouluttaa tokokoiran. Samalla tyylillä jokainen voi miettiä koiraansa, mihin se on jalostettu, mistä se erityisesti tykkää kun saa vapaasti toteuttaa itseään. Jos koiralla on puolustusviettiä, sitä kovemmasta taistelusta se todennäköisesti tykkää omistajansa kanssa. Hyvin saalisviettisellä koiralla taas leikki pitää saada suuntautumaan enemmän niin että koira leikkii lelun kanssa, eikä niinkään taistele omistajansa kanssa. Palkka ei saa kuitenkaan tulla liian vaikeasti, mutta ei liian helpollakaan. Tämän ymmärtäminen on avannut minulle ihan uuden maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti