Tänään oli taas tokot. Nakkipalkka on oikeasti alkanut toimimaan. Palkkailin heti alkuun pikkujutuista ja koirahan oli innoissaan. Teki sellaista kivaa istu-maahan-istu jumppaa perusasennossa. Etukäteen päätimme nyt ottaa paikkamakuun ensimmäiseksi. Kaikki liikkeet meni pieleen, heti paikkamakuusta asti. Edellinen 30s oli nyt muuttunut max. 15s paikkamakuuksi. En enää usko siihen ettei roni tiedä mitä halutaan. Uskon enemmän siihen että kuinka nopeasti se selviää tylsästä liikkeestä pois. Se nimittäin on ennen ollut yli minuuttia paikoillaan. Tätä mietitään vielä. Otettiin sitten seuraamista, yli-innokas koira painoi, painoi niin että onnistuin astumaan sen tassulle oikealla jalalla. Käännöksissä se meni aina yli. Perusasennossa se teki maahan-istu jumppaa. Yhtäkkiä hoksasin, hei sen vire on yli sen taitotason. Tätä en ole nähnytkään sitten pentuajan.
Vire oli loppujaan niin korkealla että aloin höystämään sitä vielä korkeammalle. Juoksentelin edestakaisin, koiran yrittäessä hyppiä päälle, minkä olen aiemmin opettanut. Työnsin koiraa pois ja käännyin erisuuntaan, koira tuli taas "päälle" ja taas sama. Ja sitten se tuli, roni haukkui, roni haukkui mulle. Se ei ole ikinä tehnyt sitä kellekkään muulle kuin remulle. Sen lisäksi se kävi takin hihaan kiinni, ei yleensä toivottua, mutta juuri sitä mitä minä haen. Olen ollut vähän katkera siitä kun remu on ronille se "ykkönen". Mutta nyt alamme olla samalla tasolla. Roni alkaa aktivoitumaan eri tilanteissa, eri paikoissa ja "haastamaan" mua että tehdään jotain. Nyt aletaan olla siinä ytimessä mitä olen hakenut. Koiralla on sopivasti röyhkeyttä, mutta myös nöyryyttä. Vaikka treenit oli teknisesti huonointa mitä varmaan ikinä, oli ne silti parasta mitä ikinä. Nyt roni alkaa ilmentämään sitä voimaa mitä olen hakenut. Sitkeästi hakenut alusta asti.
Pikkunättejä koiria on mun mielestä ihan tarpeeksi. Sellaisia koiria mistä on otettu maksimi irti, ei ole mun mielestä tarpeeksi. Tuloksia tehdään joo, mutta kukaan ei näe mitään erityistä. Varsinkin bordercollieiden intensiivisyyttä käytetään mielestäni liian vähän hyväksi. Tuolla moottorilla on saatavissa todella näyttäviä suorituksia. Nyt, kun alamme lähestymään rajaa, tulee se vaikein osuus. Miten pitää hallinnassa tämä kaikki voima, silti unohtamatta liikkeitä ja sitä että koira on oikeasti iloinen. Miten saada opetettua ne kaikki liikkeet koiralle joka on tuollaisessa mielentilassa. Että oikein haukkuu ja käy päällekin. :)
Mutta nyt olemme sillä alueella mihin olen remun kanssa oppinut. Sillä alueella mitä osaan mielestäni parhaiten hallita. Tämän vuoksi olen pennusta asti opettanut rauhoittumisen, rauhoittumisen kotona, hallilla, kentällä, autossa, vieraissa jne. Olen ollut jo melkein toivoton etten löydä sitä ON-nappia enää. Nyt se alkaa löytymään. Nyt olemme siinä veitsenterällä, mistä hitaasti mennään kärkeen, mutta nopeasti syöksytään alas. Mutta mistä löydetään se oikea juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti